Eilen kaivoin syvemmäksi varjon penkin ja talon seinän välisen kaistaleen ja kaikki ylösnousseet kivet painelin siihen kukkapenkkiin. Ikkunan kohdille keräsin ikkunanpesua varten kivialan ja yhden kaaripolun tein tallaustekniikalla ja suunnittelematta toiseen päähän.
Rupesin yhtäkkiä tyhjentämään lämpökompostia ja siitä kuulkaas syntyi melkoinen kierre, kun rupesin keksimään, mihin voisin sitä ihanaa ja tummaa sekä hyvämuruista multaa saman tien kärrätä ja muistin, ettei minulla vieläkään ole sitä ruusupensaiden paikkaa.
Menin sitten kontallani lapiolla raapimaan nurmikon pintoja pois aika isolta (tietenkin kaarin varustuneelta) alueelta lautakolmioni eteen ja valtavasti hämmästyin, kun isäntä rupesi korjaamaan kompostin etuseinää sekä kantta ja sen tehtyään, tuli minun sijalleni nurmikon pinnan poistoon, jotta minä sain ruveta raivaamaan ruusuja varten kuoppia. Yhden kuopan kaivaminen kesti iäisyyksiä, koska jokaisessa kohdassa (tein kuusi paikkaa) koko ala oli aivan tupaten täynnä kaalin kokoisia kiviä, jotka heittelin varjon penkin päähän ja pienemmät lopulta vain alueen etureunaan.
Syntyi iso keko nurmikkopintaa pressulle, jonka päälle heitin illalla muovin ja tänään iltapäivällä sijoittelin siirtopalaset etupihan ihmeellisen kompostialani ympärille uuden pensasaidan edustalle saakka.
Kun päätin lopetella puuhasteluni, sanoin pojalle pihassa, että tuntuu, kuin kumpparit painaisivat pari kiloa enemmän. Kun katsoin kenkien pohjiin, oli niissä todella siis paksu silttikerros savensekaista multaa
Ruusuja en vielä ole istuttanut, sillä pitää vielä panna jokaiseen monttuun niille leviämisesteet, joita en muistanut, kun innoissani kärräsin kuopat heti täyteen kompostimultaa. (Ja isäntä sillä aikaa lapioi loput valmiin mullan laatikkoon!)
Juhannuksen alla piti saada pihanurmikko paraatikuntoon ja hyökkäsin sen kimppuun ajoleikkurilla. Varomaton kun olin, ahnehdin metrin pari liian kauas totutusta turvallisesta alueesta ja niin kävi, että ajoin kiveen. Hirveä meteli mutta ei vaurioita, sillä terät vain viistivät maakiveä päältäpäin. Mutta seuraava kivi tuli vastaan melkein heti ja se olikin sitten pahempi juttu, terä kaivautui sen alle ja taipui pahasti. Yritin takoa sitä suoraksi, mutta ei onnistunut. Uuden metsästys oli ihan oma seikkailunsa ja kun sen sitten vihdoin löysin, niin hinta oli 55 euroa.
Tänään sitten oli tarkoitus parturoida nurmikko taas lyhyeksi, mutta en ehtinyt edes puoleen väliin, kun leikkurin alta kuului "flats" ja terät pysähtyivät. Terätsydeemin vetohihna katkesi, vanhuuttaan ja kuluneisuuttaan kaiketi. Huomenaamulla sitten sitä etsimään ja mitähän mahtaa hinta olla?
Leikkureita myydään vissiin melkein nakkikioskeillakin, mutta varaosia ei tunnu kauppaavan kukaan. Eikö muilla mene värkit joskus rikki vai olenko minä porukan ainoa tumpelo? Leikkuri on suhteellisen yleinen, sellainen keltainen Partner ja sitä näkyy meidänkin kylällä monessa pihassa. Muuten, jos olette itsellenne sellaista hankkimassa, niin ostakaa ihmeessä se versio, jossa on portaaton variaattorivaihdelaatikko. Lankomiehellä on sellainen, jossa on tavallinen nelivaihteinen vaihteisto ja sen kanssa pensaiden välien putsaus on todella hankalaa.
Minä muuten suuren jännityksen vallassa eilen lauantaina, ennen saunaa, kastelin mm. marjapensaat ja nauhukset ja mitähän kaikkea, sillä tosi pahan hajuisella kortekäytevedelläni, joka on lemunnut jonkun viikon puuhamaassa isännän matosangossa punaisella vadilla peitettynä.
Laimensin vihreään kastelukannuun sitä kaksi sinistä lasten leikkipannullista melkein täyteen kannuun.
Meidän leikkuri on niin yksinkertainen, ettei siinä ole muuta vikaa, kuin pieni bensatankki ja hitaasti palautuva käynnistysnaru. Säätö ei myöskään toimi, vaan leikkuri huutaa lähes täysillä puolet leikkuuajasta ja sitten vasta alkaa totella pienempää tehokäskyä. Lapsi tuossa nyt vierellä selosti, että oisko kaasuvaijerissa häikkää...
Sand, pistä se ruohonleikkuri tänne käymään linja-autolla niin juniori laittaa sen kuntoon, ja lisää toivomuksien mukaan tuulettimen, stereot ja vaikka ajovalot
Tänään oli "vaikeuksien kautta voittoon"-päivä. Ne laatat, jotka ostimme 15.10.2005, on nyt asennettu portaisiin. Koko päivä meni kun oli sitä oheisohjelmaa. Mutta aivan vähän aikaa sitten tulimme tupaan, hyttysenpuremia täynä mutta onnellisena. Varsinkin koirat, joiden mielestä oli aika väsyttävää päivystää noin tylsää hommaa. Mutta koiran pitää tehdä mitä koiran pitää tehdä.
En olisi ikinä uskonut miten paljon aivotyötä aiheuttaa tuollaiset lievästi kuvioidut laatat. Ja huomasimme, että minulle ilmiselvästi näkyvä kuvio ei näkynytkään isännän silmillä. Ja että isäntä näki niissä ruusuja (!?!) ja minä isoja ja pieniä ympyröitä joissa on turtles-henkeä.
Tänään lanseerasimme uuden sanonnan. "Kun laatat loppuu luovuus lisääntyy." Otan kuvia jahka tämä luova projekti on saatettu päätökseen.
Kyllä minusta tämän meidänkin talon miesväki osaisi katsoa leikkurin vian, mutta eivät ole orientoituneet, koska he eivät sitä koskaan käytä.
Lomakoira saa täyden hepulin ja kissa tahtoo ihan heti pihalle, kun pistän pyykkikoneen linkoamaan. Koira pelkää konetta aivan oikeasti, koska se hiemanko vinkuu lingotessaan. Siis kone.
Urakoitiin eilinen päivä Karakalin kanssa. Saatiin mietittyä paikat ja istutettua isoon kukkapenkkiin 7 pionia (3*Krinkled White, 2*Nymphe, 1* Bowl of Beauty ja 1*Nippon Beauty). Lisäksi istutettiin isoon takarajanvieruskukkapenkkiin (niiden virpiangervojen eteen...) tsiljoona erilaista kasvia. Ja ennen istutusta piti miettiä mitä laitetaan mihinkin. Melkein piti turvautua kenkälusikkaan että saatiin kaikki mahtumaan Ennestään penkissä oli joitakin taustakasveja eli angervon lisäksi mustilanhortensia, lumipalloheisi, korallikanukka ja lupiineja. Mutta nyt siellä on pitkä rivi 4 erilaista päivänliljaa, angervoja, punapäivänkakkara, särkynyt sydän, rantakukka, harmaamalvikki, pallotuija, jättipoimulehti, valkea lehtosinilatva, tulikukka, alppiasteria, nauhus, kultapallo, punaväriminttu, ukonhattua, syysasteria, kurjenpolvia, rentoakankaalta, rohtosuopayrttiä sun muuta. Kyseessä on tosi pitkä penkki, reilusti yli 10 metriä. Toisesta päästä tuli vaaleanpuna-sini-valkoinen, toisesta päästä puna-kelta-sininen, ja keskiosa on valko-vihreä. Siis cottage gardenia
Tein aamulla paperin jääkaapin oveen, mitä itse kunkin pitäisi tänään tehdä. Näytin sen isännällekkin. Kun menen töistä kotiin on sitten ajankohtaista kuunnella kootut selitykset.
Veikkaan, että esim. Pojille laitettu kohta "siivotkaa pannuhuoneen etuala päästä päähän molemmat reunat kunnolla" sisältää porsaanreikiä. Ovat aloittaneet sinne keräämään kaikenlaista kummaa roihnaa.
Laitoin omillekkin hommille pitkän muistilistan että huomaisivat että minäkin vähän aina jotain teen
Aloitin aamun kantamalla pesemättömät matot rullina kahteen sadevesitynnyriin likoamaan ja sitten kului tunti ja toinenkin ennen kuin löysin porstani (eli juuriharja) varaston seinältä siitä, missä sen paikka onkin. Mäntysuopaa en löytänyt ja sitä piti käydä ostamassa. Tälläsin ensin entisen allaspressun nurmikolle, sille ison muovipöydän (joka lähti ihan valkoiseksi mäntysuopavedellä taas kerran!) tein pesuvettä sankoon, vedin letkun saunalta ja hinkkasin ja lorottelin määrättömän määrän mattoja puhtaaksi, kunnes rupesi jyrinä lähenemään ja lähdin pesemään uusia perunoita kattilaan.
Neljä muovimattoa jäi likoamaan tynnyriin ja pieneen ukkoskuuroon jäivät huuhtoutumaan pestyt matot.
Lomakoira lähti tänään emäntänsä luo, mutta kissa taisi jäädä meille ihan olemaan!! JJesss Kissa nukkui auringossa päivällä yhden pensaan takana ja menin sanomaan sille, että mene nyt varjoon siitä, ettet läkähdy. Kissa teki työtä käskettyä ja taivalsi unisena pihapenkin varjoon, missä kohta kierähti selälleen tassut pehmeästi taivasta kohti
Tämä päivä on mennyt sujuvasti uusien aarteiden istuttelussa ja rikkaruohojen kitkemisessä. Kyllä ehtii vajaassa viikossa tapahtua pihalla paljon. Viime viikko meni ihan sisätöissä ja sillä aikaa oli pihalla tapahtunut vaikka mitä. Ruusut olivat puhjenneet kukkaan, harlekiinikukka kukki, gladioluksiin oli tullut 5 kukkavanaa, kärhöihin oli tullut nuppuja, lobelioihin oli tullut nuppuja, mustasilmäsuskiin oli tullut ensimmäinen nuppu, joka tänään puhkesi kukkaan. Jostain oli sipulikukkapenkkiin ilmestynyt jo nupuillaan olevia pioniunikoitakin. Olin kylvänyt ne aivan muualle enkä ollut edes huomannut niiden ilmestyneen ränsistyneiden helmililjojen joukkoon, kunnes eilen illalla ne huomasin miettiessäni paikkoja uusille ihanuuksilleni.
Pihapuuhia on tehty, olen ahkerasti istutellut pikkutaimia, omia ja teiltä saatuja. Kastelua riittää, kun hellettä on nyt meilläpäin ollut, eikä vettä ole tullut, kuin eilenkin muutama pisara. Tänään kaivettii porukalla pyörivä pyykinkuivausteline maahan ja siistittiin muutenkin siitä kohdin. Olen todella tyytyväinen! Tämän päivän pihapuuhiin kuuluu myös lasten lilluttaminen uima-altaassa, kunhan ne herää päikkäreiltä!
Hötkelsin tänään kuivien mattojen pinoamisten välillä ja jälkeen liiteriin tilaa uusille polttopuille ja kuulkaas monen vuoden jälkeen meillä on nyt liiterin takaseinusta aivan vailla lankkuja, jämäpuita ja oksia ja jäljelle jäi vanhan kukkapenkin jäänteenä elossa kärsimysnäytelmässä osallisina olleet akilleijat, kissankellot ja yksi röyhytatar. On aivan kerrassaan outoa, miten siisti tuli takapihasta, kun otin äkäisen akan elkeet käyttöön isännän aloittaessa vaatimuksensa, että tuossa ne lankut pitää säilyttää, eikä missään puuhamaassa ja perustelin tahtoni sillä, että eihän niitä lankkuja ja lautoja saa koskaan käyttöön, kun ne ovat joka kesä jonkin pinon alla.
Jess, ja puuhamaassa kauhea sotku, mutta saa siitä portin kiinni ja sitä varten se on tehtykin Polttopuupino tuli iltapäivällä ja traktorikuski tekin tosi hienon pinoksipudotuksen ihan sujona. Pressulla peitettynä keko näyttää juhlaristeilijältä tai isomman sarjan pikaveneeltä. Toivottavasti edes joku ohikulkija ehtisi niin luulla.
Puut ovat aivan kuivia ja "sovimme", että ne siirretään saman tien sakilla liiteriin katkaisun jälkeen, eikä mitään väliaikapinoa edes yritetä
Katselin, kun mies muurasi lekaharkkoja kolme kerrosta kasvihuoneen sokkeliksi. Oli raskasta puuhaa tuo :) Vähän kitkin ja levittelin orvokkien siemeniä pitkin "ketoani". Kasvihuoneen kastelin heti aamusta ja siivoilin siellä. Kurkkuja tulee kohta meilläkin, ja hyvä onkin, kun kaupassa on vain virolaista kasvihuonekurkkua. Mihinkähän kotimainen kurkku on kadonnut, kun täällä ei sitä ollut juhannuksenakaan?!
Kivoja pihapuuhia kaikilla, oli oikein mukava niitä lukea itse poden flunssaa ekaa päivää enkä jaksa puuhata mitään, jonkinlaista suunnittelua suoritan kyllä ja kävinhän muutaman ämpärillisen vettä viemässä kaipaaville, nukuin lepotuolissa ja siinähän se päivä meni...
Ei pihapuuhia mutta peltopuuhia eikä edes omalla pellolla vaan äiteen ja isän Nimittäin 12 kiloa ja rapiat päälle keräsin tänään mansikoita kaameassa helteessä paarmojen syötävänä. Kohta alan siivota niitä ja keittelen hilloa. Nam. Illemmalla pitää vielä tehdä pihalla kastelukierros. On pari päivää ruhtinaallinen oma rauha, lapset jäivät sinne mummilaan mansikansyöntiin ja mies on työmatkalla. Mitähän keksis.
Pihan suhteen tänään pelkästään aamulla kastelin siirtonurmikkopalasiani ja kesäkukkia. Tunti sitten keräsin vahingossa kainalollisen emäkkejä ja neljä tai viisi jauhosavikkaa kesäkukkapenkin mullokselta ja tulin ylpeäksi ilmeisen hyvästä mullasta siinä Leikkasin minä kyllä vähän tosiaan kukkineita ja vetelin minä vähän heiniäkin jostain pensaista ja tein niistä rinkulan, minkä pistin riippumaan krassiruukun tukikeppien sidontarautalankaan ja kyseisiin tukikeppeihin tulin kieputtaneeksi jossain vaiheessa myös vihreää matonkudekerääni, minkä alkuviikosta löysin siivouskomerosta, kun etsin sieltä juuriharjaa eli porstaa. Krassit valuivat jatkuvasti alas kepeistä, mutteivät enää. Kompostin kannella oli sotaisa vastaanotto, kun olisin vaan muina miehinä sinne viskannut täyden mällin tuvasta; kekomuurahaiset, joilla ei ole kunnon kotia, haluavat nyt vallata meidän lämpökompostin. (Alunperin niiden pesä oli meidän puolella ja katosi yllättäen löytyäkseen naapurin liiterin oven pielestä. Kun uusi naapuri kuskasi pesää pois liiterinsä ovenpielestä, ovat ne nyt ihmeissään ja ymmärrän niitä kyllä hyvin pitkälti, mutten kuitenkaan aivan loppuun saakka.)
Maltoin ensimmäistä kertaa leikata peräti kahdeksan viinisuolaheinän lehteä salaattiin tänään ja hyviähän ne ovat ja kauniita kurkun kanssa, mutta varsia eivät järsineet muut kuin minä, jolla on niihin ollut pienestä asti hinku. Kasvarilla en millään malttaisi leikata käytävälle ulottuvia tomaatinhaaroja pois, vaikka kyllä pitäisikin. Raakileita on muutamia ja avomaankurkuissakin pikkukurkun alkuja aika mukavasti. Yhden leikkaamani ja kasvarinmultaan painamani kukkivan tomaatinvarren huomasin jo nousseen pystyyn. Jos se nyt on jo juurtunut, on se kyllä jo liian nopeaa toimintaa sanon minä.
Äsken kuului ulkoa oikein kova paukaus ja kävin tarkistamassa autotallissa olevat pari bensakanisteria, muttei niille mitään ollut tapahtunut. Jäi haittaamaan kyllä, kun ei tiedä, mikä semmoisen äänen aiheutti.
Ärsyttää, kun missasin Häyrylänranta-Bluesin tältä kesältä.
Meidän markilla oli kauhea meteli iltapäivällä, kun isäntä täryytti halkoja moottorisahalla ja pojat hirmu kolinalla tekivät liiteriin pinoa ja kottikärryistä aina lasti tyhjennettiin ilman mitään säälin häivää Ja minä konttasin tuvassa lattioita pesten. Pesin kokeeksi myös keittiön ikkunan, jonka pesusta ei ole kovin pitkä aika ja kyllä lähti musta vesi siitäkin. Vaihdoin kesämatot lattioille, vaikka haimme isännän kanssa vihdoin viimein myös keittiöön uuden lattiamuovinkin. Koska isäntä halusi, että matto vedetään seinästä seinään, en vastustellut, vaikka tiedän siitä syntyvän hirmuisen urakan, kun jokainen alakaappi ja koneet on siirrettävä (alusta puhdistettava kunnolla kerrankin samalla), ennen kuin uusi lattiapinta voidaan asentaa.
Eilen vasta aloitti kellohunajakukka kukintansa. Onhan se kukka hieno, mutta tosi lyhyessä varressa Ruusupapu"taideteos" alkaa tavoitella tukiensa latvoja. Kukintakin on siinä alkanut.
Vettä satoi yöllä ja aamulla vain 6 milliä, kyllä minä toivon lisää vettä.
Tänään leikkasin nurmikoista noin puolet ja koneella jytyytin myös kantojen väleissä entisten mäntyjen paikalla korkeaa heinää (ja kissankelloja, päivänkakkaroja ja ailakkeja!) nurin, jotta pääsin myös vetäisemään pensasaidan ruotuunsa.
Keräsin monta sylillistä pitkää rikkaruohoa vihdoin viimein myös puuhamaan aidan edustalta sekä "siirrepenkistäni". Punakoisoa nousi pitkät varret heinikosta ja samalla alueella villiviinitkin odottavat tukea. Itsellään itäneen tuijan alun voisin periaatteessa istuttaa jo kasvamaan ihan puuksi. Se on mansikoiden seassa Pirjan alla. Nelly Moserista ei vieläkään löydy ainuttakaan kasvuvartta.
Ruusualueelle siirsin vielä äsken "villiruusua", mökinruusua, Iita-tädin v.punaista juh.ruusua, Suviruusu-Poppiuksen ja etsin ranskanruusutyyppistä ruusuani jostain, mutta kai sen kaikki välivarastovarret ovat sitten hävinneet tai jotain. Minun lienee parasta nyt vain toivoa kovasti, että siirteet tuosta selviävät oikeiksi pensaiksi suuressa tilassaan mahdollisimman pian, sillä niiden alue näyttää nyt vähän suhteettomalta
Varjon penkkiin istutin siemenkirjeestä v. 2005 kasvuun saamani (M.A.) neljä keltakurjenmiekan alkua lyhyen kaaripolun sisäkurviin ja välillä viskasin toisen poikani yksiin raivaustalkoisiin. Piti pikkutiellä oikein pysähtyä, kun varpunen ei noussut lentoon riittävän äkkiä auton tieltä.
Puuhatäti on Sand ! Kerronpa minäkin, miten mukava päivä oli, vaikkei sää ollutkaa hienoin mahdollinen, mutta sopiva raskaisiin hommiin. Sain kahden sembramännyn alla muhineet valtavat neulaskasat parilta vuodelta hävitettyä, kun kärräsin ne tuonne pensasaidan pihan ulkopuoliselle juurialueelle (kaupungin rikkaruohoa rehottavaa joutomaata). Olin ensin ajanut pensasaidan viereen kaksi leikkurin mentävää vakoa, jotta pääsin aidan viertä pitkin edes liikkumaan. Toiveena on, että neulaset edes vähän tukahduttavat vuohenjuuren rehotusta tai olisi ainakin helpompi nyppiä niitä pois. Aika mukavasti oli kastemadot puuhastelleet monivuotisten neulaskasojen alapuolella ja osa oli jo ihan muusina. Pikkulinnut huomasivat apajan, joka jäi sembrojen alle neulasten poistuttua. Mietin, pärjäisikö esim. siperian unikko siellä, kun maapohja olisi nyt tosi otollisen mureaa.
Temskukan kunniaksi ja "käskemänä" tein sitten niitä nurmikko nurin-märkää sanomalehteä päälle-ja hiukan multaa silmän hämäykseksi siihen pinnalle -hautomoja pienistä nurmisuikaleista kukkaistutusten ja pensasruusujen väleissä, joita on inhottava kierrellä nurmenleikkurilla. Eli toiveena on kukka-alueen laajennus ihan ilman kummempaa vaivannäköä. Aloitinhan minä vanhan kompostinurkkauksen levittelyäkin uuteen muhimisjärjestykseen, mutta sitten loppui viitseliäisyys.
Täällähän on hurrrrjan ahkeria naisihmisiä. Onkos Sandilla isokin puutarha kun noin paljon riittää päiville touhuja ? Ja muajussikin on ahertanut oikein olan takaa.... :). Minä olen vain koko päivän ollut olemassa. Mökillä tehtiin monena päivänä puita ja jotenkin tulin kipeäksi siitä hirrenpätkien nostelusta pinoon. Vähästä sitä tulee vaivaseksi. Taas käytiin mökillä saunassa kun kotona on päävesijohdosta pistetty veden virtaus kiinni kun nyt jo määritellyssä paikassa wc:n lattian alla on putkivuoto. Nyt odotellaan josko putkimies vaikka ens viikolla ehtis meille tekeen putkiremonttia. Ruoka- ja tiskivesi on haettu muualta ja sadevettä on onneksi tullut taivaalta että on saatu wc:tä käyttää. Mökillä on oltu monta päivää ja yötäkin, ja kertakäyttöastioista on välillä syöty. Ja keskustelun otsikko on sitten pihapuuhia... jaahas mitenkäs minä tämän niihin sulautan ? Halkojen tekeminen on pihapuuhaa, eikö vain ?
. Säätö ei myöskään toimi, vaan leikkuri huutaa lähes täysillä puolet leikkuuajasta ja sitten vasta alkaa totella pienempää tehokäskyä. Lapsi tuossa nyt vierellä selosti, että oisko kaasuvaijerissa häikkää...
Ennestään penkissä oli joitakin taustakasveja eli angervon lisäksi mustilanhortensia, lumipalloheisi, korallikanukka ja lupiineja. Mutta nyt siellä on pitkä rivi 4 erilaista päivänliljaa, angervoja, punapäivänkakkara, särkynyt sydän, rantakukka, harmaamalvikki, pallotuija, jättipoimulehti, valkea lehtosinilatva, tulikukka, alppiasteria, nauhus, kultapallo, punaväriminttu, ukonhattua, syysasteria, kurjenpolvia, rentoakankaalta, rohtosuopayrttiä sun muuta. Kyseessä on tosi pitkä penkki, reilusti yli 10 metriä. Toisesta päästä tuli vaaleanpuna-sini-valkoinen, toisesta päästä puna-kelta-sininen, ja keskiosa on valko-vihreä. Siis cottage gardenia 
Kissa nukkui auringossa päivällä yhden pensaan takana ja menin sanomaan sille, että mene nyt varjoon siitä, ettet läkähdy. Kissa teki työtä käskettyä ja taivalsi unisena pihapenkin varjoon, missä kohta kierähti selälleen tassut pehmeästi taivasta kohti
Ja minä konttasin tuvassa lattioita pesten. Pesin kokeeksi myös keittiön ikkunan, jonka pesusta ei ole kovin pitkä aika ja kyllä lähti musta vesi siitäkin. Vaihdoin kesämatot lattioille, vaikka haimme isännän kanssa vihdoin viimein myös keittiöön uuden lattiamuovinkin. Koska isäntä halusi, että matto vedetään seinästä seinään, en vastustellut, vaikka tiedän siitä syntyvän hirmuisen urakan, kun jokainen alakaappi ja koneet on siirrettävä (alusta puhdistettava kunnolla kerrankin samalla), ennen kuin uusi lattiapinta voidaan asentaa.
Ruusupapu"taideteos" alkaa tavoitella tukiensa latvoja. Kukintakin on siinä alkanut.