On on, ole huoletta, sulauduit.
Olipa kertakaikkisen hykerryttävä olo levitellä juurileikattua nurmisilppua kasvimaalle isännän ostaman uuden keräävän ruohonleikkurin jäljiltä! Ja kun se silppu oli vielä valmiiksi kottikärreissä odottamassa, isäntä oli sen siihen minulle kipannut. Ihan suupielet korvissa sitä muhevaa möyhyä tuputtelin sinne taimirivien väliin. Ihan ei koko alueelle riittänyt, kun isäntä ei jaksanut koko pihaa kopan kanssa leikellä, mutta kyllä se nurmi taas kasvaa, ja sitten sitä saa lisää... Mmmmmmm nyt mun kasvini tykkää, siellä oli kerros kompostimultaa jo katteena, ja nyt ne sai vihersilppua.
Ostin pienen hennosti kilisevän keiju/enkelituulikellon, ja laitoin sen pihalle oksaan roikkumaan. Ei ihan pienestä tuulenvireestä kilise, pitäisköhän sille tuulisiepparille tehdä jotain... on varmaan liian pieni.
Meidän moottorileikkurin jäljiltä ei saa haravoitua kuin tyhjää. Silloin joskus tässä, kun leikkasin sillä käsin lykittävällä, sain elämäni satsit katetta jo aivan pieniltä alueilta, joka kaikki on kadonnut mullosten pinnalta ajat sitten. Ei paljon mikään kyllä voita sitä tunnetta, kun saa vihreää nurmimuhjua asetella mullille
(Hillasuo, ei tämä iso piha ole, mutta keksin aina kaikkea isoa, kun inhoan pientä nyppimishommaa syvästi
)
Poppius, ei varmaan kannata viritellä tuulikelloa. Jos se pienestäkin vireestä kilahtelee, alkaa se pian ottaa hermoon.
Leikkasinkohan liikaa lehtiä pois tomaateista tänään kasvarilla? Jotenkin oli niin kiva niitä siellä suojassa leikellä ja silputa maan katteeksi
Eilen istuttamiani pienen hentoja ruusupensaan alkuja olen käynyt varmaan ainakin viisi kertaa kiertämässä. Eivät ole eilisestä vielä kovin paljon kasvaneet
Ensimmäinen pidempi rupeama oksasilppurilla on takana (kiitos RvaHNJ 
) ja homma toimii kuin ajatus, ääni oli pienempi kuin muistin ja päryyttelinkin lauantaina ison kasan oksia silpuksi ennen vesisadetta (35 mm oli koko päivän saldo). Levittelin silput samantien penkkeihin, ja olisihan sitä enemmänkin mennyt. Täytyy jatkaa nyt alkuviikosta jos ei sada. Mieskin kävi kokeilemassa silppuria, ja oli samaa mieltä että meille ihan sopivan kokoinen .
Luin yhden kirjan kun odottelin sateen loppumista mutta puin sitten kuitenkin kalossit (ne teddykarvavuoriset ihanat) ja pehmeän sadetakin. Vetäisin hupun silmille ja otin pikkuleikkurit käteen ja lähdin hommiin tappava katse silmissäni.
Meninkin kasvihuoneeseen jossa ei sadetakkia tarvittu yhtään ja karsin tomaatin, perkasin multapaljuista rikkaruohot ja karsin viiniköynnös betasta mielestäni liialliset lehdet. Sitten menin ja pätkin kasvihuoneen takaa ison sinisen lupiinin siemeniä kehittelemässä olleet kukkavarret.
Pidin taukoa ja söimme isännän kanssa kilpaa mansikoita. Ne ovat tomaatinkokoisia ja hyvin maukkaita.
Sen jälkeen jatkoin karsien purppuratuomen oksia, isotuomipihlajan oksia, ohikukkineita ruusuja ja revin
kukkineet pioniunikot pois kannaruukusta.
Kiljahtelin pyöräkatoksen luona innokkaana pojille, koska olivat saaneet sen taas huomattavaan epäjärjestykseen. Vanhempi poika tuli kohtaloonsa alistuneena järjestämään sotkut.
Lopuksi menin vankkurikärryineni tienpäähän ja leikkelin kaikki lupiinit ja perkasin ruukut. Lainalikka on käymässä ja ajeli siinä autolla ja katsoi minua tietyllä tavalla. Kaatosateessa puutarhaahoitavaa katsotaan sillä tavalla.
Jopa koirat menivät tupaan, eivätkä olleet seuranani puuhissa kuten tavallisesti.
Tänään saimme poikien ja isännän kanssa liiterin ihan ähkytäyteen talven polttopuita. Sakilla vielä pinosimme suuria tuohia ja minä kärräsin saman tien sahanpurusotkut uuden ruusupensasalueen maan katteeksi ja yhden kärryllisen varasin kompostin kuivikkeeksi. Illalla keräilin taas pitkiä rikkaruohoja sieltä ja täältä ja suunnittelin lautakolmioalueen ympärystän laajennusta
Keskimmäinen voitti viisi euroa, koska löysi moottorisahasta irronneen ihmeruuvin nurmikolta sahanpurualueen reunamilta. Meni koko aamupäivä siihen, kun isäntä ensin etsi sitä ruuvia magneetin avulla sahanpurun seasta ja sitten etsin sille korvaavaa osaa nippelipurkeistaan.
Aamulla istuttelin tyhjiin kohtiin samettiruusuja, joita sain ison määrän uudelta naapuriltani!
Piitkiä, tuoreen vihreitä rikkaruohoja (suurin osa niittyhumalaa!) konttasin tänään kukkura-annoksen kottikärryihin vihdoin viimein marjapensaiden alta. On ihana aina hetki ihailla suuren kompostin pintaa, kun juuri on heitellyt siihen päällimmäiseksi oikein paljon vihreää
Ihan vasemmalla kädellä vetelin myös puuhamaan sisällä vääriä lajeja "kukkapenkistä" pois ja monen monituista kertaa kävin töllistelemässä, miten hurja määrä monen sortin kukkakärpästä ja mitähän lie pörrää ja joko munii tai ruokailee(?) oikein kirvaisten ukonhattujen varsissa muurahaisten vartiointiyrityksistä huolimatta.
Sahanpurujen seasta löysin muuten sitten "Suomessa yleisen, tuoksuvilla kukilla viipyvän" nelivyökukkajäärän (isäntä tarkisti kirjasta lajin, kun hänelle sen rasiassa vein.) Aika poikkeavan värinen: voimakkaan keltaoranssi, neljävöinen, pitkänpuikula koppakuoriainen
Sateen varalta vähän vajentelin tynnyreitä ja kastelin siellä täällä kuivimmilla kohdilla kasveja.
Löytyi muuten jo Uffe-kissaa kiinnostava otuskin ulkoa: heinäsirkka! Jo siinä pompittiin pitkin kukkia monen monituista loikkaa
Sade ajoi sisälle, mutta homma jäi vielä kesken: soran levittäminen pihatielle. Mies kärräsi ja minä vain haravalla tasoittelin. Kyllä on sitten nätti tuollainen soratie:) Jospa se monta kertaa keskeltä pihatietä kitketty kissankellokin nyt antaa periksi, kun saa niskaansa lastin karkeaa soraa. Vai mahtaako vallan villiintyä kasvamaan edelleenkin.
Omituinen alkupäivä tänään, kun keli ei tiennyt sataako vai paistaako. Pidin hupparia kuistilla ja hain aina tarpeen tullen sen päälle, kun tuli sen seitsemän metrin paksuiset pilvet, menivät satamatta yli ja taas porotti aurinko niin kuumaa kuin ikinä.
Kiskoimme isännän kanssa laastipaljut kuistin edustan hiekasta ylös ja vanhalla allasmuovin reunuksella eristin aivan uuden ja syvän istutusmulloksen sitruunaköynnökselle, jonka saman tien istutinkin paikalleen, vaikka isäntä ei ole vieläkään ehtinyt korottaa säleikköä enemmän taustastaan. Paljuissa on tämän kesän kasvanut pelkästään jättipoimulehdet ja kurjenpolvet molemmissa. Sain siis taas lisää isoa poimulehteä altaan luo etupihalle ja kurjenpolvilla aion huomenna paikata punertuvien paikkaa.
Jotain pitäisi keksiä vielä täytteeksi köynnösmullokseen odottelemaan sitruunaköynnöksen iän myötä laajentuvaa kasvustoa, mutta tämäkin päivä oli yhtä touhotusta noiden lomalaisten kanssa.
Illalla söimme sakilla lasten mummon kanssa liiterin seinustalla (uusi hyvä iltapöydän paikka!) savustettua ahventa ja hänen saatuaan mahansa täyteen sijoittelimme pojan kanssa liuskekivet pihanuotiota ympäröivälle pienelle hiekka-alalle. Viimeistelyä vaille se jäi, kun hiekkaa ei niin myöhällä enää viitsitty ruveta pihasta kaivamaan.
Joka välissä olemme käyneet tillistelemässä kolmea ei-niin-pientä ahventa etupihan altaassa. Ne muodostivat heti parven ja nekin olisi tänään syöty, ellen olisi pyytänyt kalasta palaavia säästämään paria pienintä edes...
Eilen tein vähän liikaa yhdele päivälle ja illalla olin ihan puhki. Aloitin päivän mustikoita keräämällä (enen töiden alkua). Leikkasin nurmikon (jota onneksi on enää vähän:) Sen jälkeen mukava kesäinen työ, pensasaidan leikkaus, etenkin kun joku viksu on laittanut kesän uudet taimet pensasaidan viereen kasvamaan ja jouduin nyppimään kaikki leikkaamani oksat käsin kukkapenkistä. Kastelemistakin piisasi.
Aidan leikkuu jatkuu tänään, ellei rankkasade yllätä..
Jess! Pensasaita leikattu ja oksat silputtu pensaan juurelle. Meinasi tulla hikikin ja käsivarret aivan naarmuilla. Nyt kastelupuuhiin. Muutama tippa tuli jo vettäkin mutta rankkasadetta ei vaan näy.
Tänään nostin vähän yli metrin matkalta ne punertuneet (tarha/idän)kurjenpolvet pois paraatipenkin näkyvimmältä paikalta ja jaoin ne ihan alkutekijöihinsä. Sain jo parikymmentä uutta alkua ja vielä on puolet vadissa puuhamaassa, kun siirtokasvipenkkini tuli jo aika täyteen tuijien takana, enkä vielä ole keksinyt, mihin loput kokeiluistutan. En löytänyt maasta mitään kummallisen näköistä aihetta kurjenpolvipehkojen omituiseen käytökseen ja juuretkin näyttivät minun silmiini aivan normaaleilta.
Sain myös yllytettyä isännän kaivamaan suuren laastipaljun mentävän montun talon päätyyn auringon puolelle, kun hän kysyi, missä tarvitaan monttua, sillä hän rupesi eilen tehtyä liuskekivipintaa saumoista hiekoittamaan nuotiopaikalla. Jäi ylikin taas hiekkaa ja ne odottavat vadeissa puuhamaassa.
Paljuun istutin useita vuosia kovasti pienessä parvekelaatikossa kituneet piparmintut. Koetin sekoitella kompostimultaan mukaan sopivasti hiekkaa. Piparmintut ovat aivan olemattomassa kunnossa ja näky on vissiin aivan hauska jonkun mielestä, vaikka olen varma niiden siinä kohta pöhähtävän kunnon kasvuun.
On nyt vähän haikea olo, kun lähti keskimmäinen lomaltaan Ilosaari-rockin kautta kotiansa kohti. Jäi sentään uusi Uffe-kissamme kaveriksi.
Mustaherukka-puusta sain isännän keräämään pois toukat, jotka olivat ehtineet järsiä melkein kaikki lehdet pois! Parikymmentä toukkaa. Vähänkö sapettaa, mutta on siinä yksi marjaterttu kypsymässä
"Tänään on ollu vesi löysäs" huuteli minulle tänään ohi pyöräilevä vaari. Joka oli aivan aiheellinen huomio, sillä meillä on sadellut tämän tuosta vaikka aurinkokin paisteli.
Kukkapenkit näyttävät pöhöttyneiltä, kasvit kaatuilevat ja vesiheinä rehottaa. Koska meillä on porukkaa niin että ruuanlaitto armeijan kenttäkeittimellä tulee mieleen, on ollut nämä pihahommat hiukan kortilla. Tänään kuitenkin koko kaarti häippäisi hetkeksi suunnilleen ja minä olen onnesta tihkuen kulkenut pitkin poikin ja ristiin rastiin koettaen siistiä näkymiä. Omaan silmää hiukan parani mutta viikonloppuna on pakko laittaa jo apuvoimatkin taas töihin.
Lopuksi menin perunakellarin katolle istumaan, Shelbykoira kainalossa ja katselin miten Mustangheppa juoksi huvikseen. Kehuin sitä hienoksi pojaksi ja sehän vain innostui. Monet askellajit näytettyään se halusi kauraa. Meni siihen kauralavansa luo ja sanoi hö-hö-hö-hö-höö, siitä tietää asiantilan jos asiaan joskus kylmiltään törmäätte.
Pääskyt lentelivät pitäen omaa sirinäänsä ja suhinaansa, pilvet olivat tyylikkäinä ja maailma näytti muutenkin olevan ihan mallillaan. Loppujen lopuksi
Tämän kuvan meinasin kiusatakseni panna ensin otsikkoon "Mikä perenna?"
Olen koko kesän katsonut, että pitäisi varmaan tuo saksankirveli siirtää tuosta johonkin
Onpas tyylikäs kokonaisuus!
En tiedä, ottaisinko ja hermostuisinko? Isäntä soitti (ja puhui syyttävästi) että nurmenleikkurin terä on kajahtanut solmuun kun minä käskin leikata nurmikon tosi nuukaan ja hienosti. (Kerron myöhemmin miksi tämä on niin juutinan tärkeää mutta vielä se on salaisuus). Siksi isäntä lähti hurjaa kyytiä hakemaan uutta terää naapurikaupungista ja sen jälkeen lähtee katsomaan historiarallia, koska ottaa päähän.
Ja minä luulin että saan kantata kukkapenkin reunoja muutaman sata metriä kun on nurmikko leikattuna kun menen töistä kotiin.....!
Hain töiden jälkeen poistoerän kesäkukkia (begoniaa ja vedenpisaraa, niitähän voi kokeilla talvettaakkin). Kolme pahvilaatikkoa piukkaan ja hinta oli naurettava.
Mutta tämä päivä on vierähtänyt puutarhaa tuunatessa, on kantattu, perattu, karsittu ja siivottu. Tuli vaihdettua perunakellarin oven porraskin vihdoin viimein, ja oli ihan pikajuttu laittaa ratapölkkyporras entisten lahonneiden ja kallistuneiden tilalle.
Opetin pojille kanttausta ja on siinä minun hermoillani kestämistä. Aloittavat keskeltä, lopettavat kesken ja tekevät mutkia. On avartavaa huomata miten vaikea laji se voikaan olla. Mutta nyt jo kanttaavat ihan kelvokkaasti. Jaksoivat yrittää kun vihdoin minä annoin kanttauslapion kokeiltavaksi. (Ihan vinkkinä. Tehkää jostain hommasta kiellettyä niin ei mene kauaa kun tekevät sitä aivan simona.)
Isäntä sai ruohonleikkurin kuntoon ja ajaa rytyytti nurmikon loppuun. Esitin kritiikkiä kun oli jättänyt kukkapenkkien reunat ajamatta. Selvisi, että oli varonut kaatuneita kukkia. Tuin kaatuneet ja leikkasin pahimmat pois ja nyt sai leikatuksi viimosen päälle.
Huomisen hommiksi jäi raivaussaha-trimmeröinti ja lisäkatteiden levitys kurpitsa/perunasektorilla.
Kompostikehikko alkaa olla aika piukassa tavaraa, pitänee maalata se toinenkin perunalaatikko ja ottaa käyttöön. Niin ja ne kolme laatikollista kukkia pitää sijoittaa mahdollisimman tehokkaasti.
Joka paikka kasvaa ihan ähkyssä ja tiristen. Pihatähtimökö se muro on viralliselta nimeltään? Sitä olen tänään irroitellut kukkapenkeistä tilavuusmitaten varmaan jo kuution verran.
Jaahas, luin viestit, vielä et paljastanut salaisuutta. Milloin?
Pitäisi saada puutarha ensiluokkaiseen kuntoon tiistaiksi. (Hiihaa, ulkoa kuuluu trimmerin ääni! Menen sinne ihailemaan)