Arvataanpas, hääpäivä tai jonkun syntymäpäivä.
TV:sta tuttu tulevaisuudessa ?:)
No, selvishän se sitten, arvoitus.
Aidan teko etenee hitaasti mutta varmasti. Sadekuurojen välissä olen saanut aitalaudat maalattua, näkyvät pinossa pressujen alla tuolla takana. Naapuri, eläkkeellä oleva kirvesmies, säntää paikalle heti, kun on tiedossa edes muutama tunti poutaa. Tosi kiva päästä lopultakin eroon tuosta verkkoaidasta, joka kylläkin on ajanut hyvin asiansa eli pitänyt koirat pihassa. Mitä nyt ahne Hauke on pari kertaa työntänyt paksun mahansa - tai leveän rintakehänsä 
- aidanraosta läpi, kun naapurissa on grillattu.
Aamulla aikaisin aattelin, ettei varmaan kukaan naapuri hoksaa, vaikka rupesin kokeilemaan valkoisten muovituolien pesua tuhkalla
Ajatus vaan syntyi, kun menin rätti kädessä ja sadevettä vadissa hinkkaamaan tuoleja ja seinustalla seisoi emalisanko täynnä hyvää tuhkaa. Ei lähtenyt kaikki tummuus tuolista, jolla kokeilin, mutta osa lähti. Enkä viitsinyt ruveta sitten muita tuoleja hinkkaamaan.
Kasvihuoneella kastelin reilumman kautta, kun en sitten millään saanut itseäni eilen sinne kastelemaan, vaikka mullan pinta oli jo vaaleaa. Kohta ovat latvat katossa siellä.
Kesäkukkapenkkini kasvusto on kauhean tuuheaa ja isoa. Unikkomainen kesäkukka on aloittanut kukintaansa oranssein ja keltaisin kukin ja koirankielissä on matalalla muutamia kukkia. Koko penkki on liian tiuha. Kuitupellavat ovat hyvin korkeita ja kosmoskukat tummanvihreitä, vielä kasvussa ja vailla nuppuja. Jos olisi kyse viime kesästä, ei siinä penkissä kituuttaisi varmaan paljon mitään tai minulla olisi jo veden kannosta jokin olkapäärevähtymä.
Minäkin vertaan koko ajan että jos olisi kysymys viime kesästä niin.
Meillä alkoi viikon pituinen kesälomayritelmä, ja aivan oikeasti heräsin melkein naurussa suin tänä aamuna kun tiesin että mennään koko porukka trimmeröimään. Isäntä veti raivaussahan päähän asennetulla trimmerillä kovalla prötinällä ja käryllä menemään ennakkosuunnitelmien mukaan, sillä hän ei kuule kuin hätäkiljaisut kun rekkule on käynnissä. Haisemme mopolta nyt molemmat. Minä auttelin haravan kanssa ja pojat tulivat perässä kottikärryineen ja veivät tulokset joko kompostikehikkoon tai myöhemmin keksittyyn heinäseipääseen. Keksin, että heinäseipääseen voi laittaa heiniä kuivumaan. Mikä innovaatio! Pojat kilpailivat, kumpi saa laittaa heinää seipääseen, se oli sen verran eksoottista touhua heidän mielestään.
Vajaa pari tuntia meni ja tämä pikku tonttimme on kierretty. Kyse oli tontin raja-alueiden haltuunotosta (hehe). Teimme myös uuden paikan trampoliinille. Nykyisessä paikassa on jotain tulemassa maan alta. Siinä on ollut muinoin sauna, ja maan alta tunkee tulemaan vanhoja tiiliä ja kiuaskiviä. Kun yli ajaa nurmenleikkurilla tulee jännä savusaunan tuoksu. Muinaistuoksu on ollut säilössä maan alla. Ehdotin isännälle, että paikkaan voisi pudottaa sellaisen pienen hirsisaunan, ja nykyisen perunamaan kohtaan uima-altaan, jota onkin jo muutama vuosi suunniteltu. Ehtii pojat muuttamaan maailmalle ennenkuin teemme uima-altaan. Millaisia traumoja heille siitä tuleekaan? Varttuvat uima-altaattomassa kodissa. Kauheaa.
Trampoliini on kylläkin paloina, sitä pitää hitsata. Olletikkin yleinen vaiva trampoliineilla että hajoavat osiksi ne putket? Ainakin sen merkki että rekkule on hommattu suureen tarpeeseen. On sillä hypitty koko rahan edestä ja kuulemma sen saa vielä kerran korjatuksi. Huom. minä en ole siinä hyppinyt kuin viime kesänä kerran, ja silloinkin rouvamaisen hillitysti. Sen verran pompin kun ehdin ettei kukaan nähnyt, paitsi koirat.
Ja minä älysin, että meillä on viiden neliön niitty. Huvimajan vierellä on oikein kuiva paikka ja kiviläjä. Nyt sateilla siihen on spontaanisti kasvanut harakan- tai kissankelloa, suolaheinää, ahomansikkaa, kärsämöjä ja keltaisena kukkivaa maksaruohoa mm. Jopa isäntä huomasi sen paikan nätteyden ja jätti trimmeröimättä oma-aloitteisesti vaikka vedin jo henkeä ison luokan hätäkiljaisuun.
Tänä kesänä on kasveilla sellaiset viidakkomaiset mittasuhteet, ja minä tykkään. Paitsi madoista.
Minun pihapuuhiini kuului tänään tukien laittamista perennoille ja kesäkukille, mitä nyt sade antoi myöten. Kirsikkapensaiden tukemista. Ja katselin, että herneetkin tarvitsisivat lisää keppejä, kohta kaatuvat nekin nurin kokonaan. Kait se olis lähdettävä sinne metsään pihlajia kaatamaan.
Sitten menin kasvihuoneeseen ja leikkasin tomaattien lehtiä pois. Tuli kottikärryllinen, vieläkin ovat nurmikolla, vettä sataa, en viitsi mennä kastumaan.
Minä kun olen vain pitänyt pyhää. Eilisen päivän kun hukin mökillä. Periaatteessa jo näin eläkeläisenä pitäisi viikolla saada työt siihen kuntoon, että sunnuntaina voi hyvällä omallatunnolla levähtää.
Alkuperäinen kirjoittaja: Maire´
Minä kitkin koko viikonlopun mökillä. Nostin ylös kaikki kurjenmiekat, jotakin malvaa/malvikkia, vähän akileijaa, pari ruusua, hervottoman ison valkoisen angervon ja noin miljoona kuunliljaa.
Siirtelin reunakivet kauemmaksi. Sitten käänsin ja muokkasin maan kukkapenkistä. Kitkin kaikki rikkaruohot pois mitä löysin. Niitä oli yksi laji. Elämänlanka. Olen yrittänyt myrkyttää sitä nyt kolmeen kertaan, ja yllätykseni oli suuri kun ensimmäisen talikollisen maata nostin ylös. Juuret olivat täysin voimissaan. Ei tietoakaan kitumisesta. Maanpäälliset osat olivat kyllä kuolleet jo aikaa sitten.
Kävin hakemassa muutaman nipun sanomalehtiä paperinkeräyksestä ja kastelin ne umpimäräksi sadevesipaljussa, joka oli täynnä. Levittelin ne muokatun kukkapenkin päälle. Siirtelin kivet takaisin. Kärräsin 10-30 senttiä uutta multaa. Kukkapenkki venyi metrillä.
Pesin kurjenmiekan ja malvan/malvikin. Heitin kituvan ruusun ja rikkaruohoksi muuttuneen akileijan pois. Jaoin sen angervon viideksi mättääksi, kirveellä. Ehkä sitä pystyy jakamaan, ehkä ei. Jää nähtäväksi selviääkö se toimenpiteestä.
Pesin kuunliljan juuret ja raavin ne isot puskat pikkutaimiksi. Istutin taimia uudestaan noin 3 metrin matkalle kolmeen riviin noin 15 sentin välein. Heitin muutaman taimen saviruukkuun ja toin kaupunkiin tullessani. Ehkä minä löydän täältä niille paikan. Ylimääräisiä taimia tuli lihalaatikollinen, nekin toin kaupunkiin. Täällä on parempi pestä niiden juuria, kun on lämmintä vettä.
Elämänlankaa laitoin Vattenfallin tolpan juurelle ja kärräsin kottikärryllisen multaa päälle. Ehkä se siinä kasvaa, kaunishan se on. Oikeassa paikassa.
Loput juuret laitoin säkkiin ja vein jätekuormaan. En uskaltanut laittaa puutarhajätekompostoriin.
Elämänlangan juuria tuli 200 litraa.
Tuosta voisin jo antaa 10 pistettä ja papukaijamerkin vielä lisäksi. Pieniltä tuntuvat omat urakat.
Alkuperäinen kirjoittaja: Maire´
Tänään oli poutapäivä, ja aidan teko jatkui. Tästä se lähti.
Enää puuttuu portti ja pientä viimeistelyä.
Ajattelin poistaa nurmikon aidan alta ja panna tilalle isorakeista
sepeliä (juurimatto alle), jota on jäänyt pieni kasa viime syksyltä,
kun taloyhtiön seinänvierustat putsattiin ja niihin levitettiin sepeli. (Narun avulla funtsailen kivetyn kulkuväylän linjaa. Nurmikko ei tule tuossa kestämään, niin paljon siitä kuljetaan.)
Nannan pihasta on tullut kesässä Nannan näköinen Kiva tuli aidastakin.
Minä olen leikellyt ruohoja ja kitkenyt ruohoja sekä laittanut ruokaa tämän päivän pihapuuhina. Vai onko pihalla laitettu ruoka pihapuuhaa ihan tarkasti ottaen? Heinien repimistä joka tapauksessa riittää ja sitten olen miettinyt paikkaa kolmelle perhoangervolle, jotka sain sukulaisilta tuliaisina - juu, kysyivät etukäteen mitä toisivat
Vaikka yksikin olisi riittänyt, mutta noista tulee jo heti oikein näyttävä istutus...
Tänään kävin vain tauoilla pihamaalla ja pyykkiä naruille viemässä, sillä aamulla rupesin repimään keittiöstä lattiaa irti. Keksin, että laatat, jotka 60-luvulla on joku liimannut kovalevyyn ja naulannut tuhannen turkasen tiukasti kiinni, lähtivät helposti ylös alla olevista laudoista. kun vaan nosti ja taitteli aluslevyineen Heittelin ikkunasta pihalle lattian paloja ja siellä ne ovat vieläkin. Ensin meinasin irrottaa ne naulat, mutta lopulta hakkasinkin ne vasaralla paremmin lautoihin kiinni, sillä päälle tulee levy ja sen päälle uusi lattiapäällyste. Oli kivaa päivällä katsoa, miten aurinko paistoi lattialautojen raoista eristeenä olevaan, hohtavan vaaleaan kutterin puruun
Kerran horjahdin sen verran, että rupesin kaatumaan eteen päin ja tulin nojanneeksi kämmeneen naulan. Panin siihen heti desinfioivaa voidetta ja laastarin päälle eikä se ollutkaan kuin pintahaava, vaikka vähänkö kirpaisi ensin. Pölyisimmissä kohdissa käytin hengityssuojaimena vasemmalla kädellä suun edessä pitelemääni kahvisuodatinpussia...
Näihin asti revin tapetteja seinistä keittiössä ja kollastelin yläkaappeja löytääkseni tapetit tilalle. (Löysin kaksi jouluista seinäkuvaakin tapettirullien seasta) Katson huomenna päivänvalossa mitkä tapetit valitsen vai hommaanko seiniin sittenkin maalattavat levyt. Keittiössä on niin vähän seinäpintaa, että pikkuisen yli yksi rulla riittää hyvin.
Nannan piha rupesi näyttämään isommalle tuon vaakalauta-aidan ansiosta
Eilen minä sitten siivosin ja pesin ne loputkin kuunliljat niistä elämänlangan juurista. Kuunliljan juuristossa niitä ei enää ihan hirveästi ollut, mutta joukossa oli myös yksi saniainen ja voi, minä toivon, että ei ikänä tarvitse saniaisista alkaa sitä elämänlankaa pois repimään. Saniainen sai "tappotuomion", oli se elämänlanka niin hienosti kietoutunut sinne sen "sulkien" väliin.
Ruukutin ne, laitoin kolmea-neljää tainta / ruukku ja ruukkuja on nyt pihalla ehkä parikymmentä. Viimeisiä en jaksanut enää ruukuttaa kun mukavan isot ruukut loppuivat. Otin ne kainaloon ja paiskasin ne ensimmäiselle naapurille joka vastaan käveli. Tai oikeastaan pyöräili.
Kyllä se ABC:n Alan on ihan oikeassa, Sand. Pienessäkin pihassa tilojen rajaaminen ja kulkureittien luominen vaatimattomillakin näköesteillä tekee pihasta suuremman tuntuisen. Alimmaisessa kuvassa on oikeassa reunassa pari metriä varaston seinästä ulos työntyvä perennapenkki, jonka joutuu kiertämään päästäkseen vesisaaville ja koirien biitsille taimikasvatuspöydän luokse.
Aitaan olen oikein tyytyväinen. Se katkaisee vihreän massan jatkumon ja luo taustaa istutuksille. Olen saanut luvan istuttaa hostapenkkiä varjostavia pensaita aidan tieltä poistettujen tilalle aidan taakse taloyhtiön puolelle. Se on kiva, ei tarvitse uhrata suurille pensaille oman pihan pieniä tiloja. Ja huoltoyhtiöltä vähenee nurmikonleikkuu.
Muistelen sinun joskus kyselleen, minkä värisiä kukkia aion istuttaa. Silloisesta listasta on pudonnut melkein kokonaan pois kylmä pinkki, ja keltaiset ovat lisääntyneet. Punaisen talon ja aidan kanssa pinkki ei oikein istu minun silmääni. Keltainen sen sijaan näyttää hyvältä, kun talon nurkatkin ovat keltaiset.
Puuhastelua on ollut, olen kastellut(yllätys,yllätys) kasveja, kitkenyt ja taputellut myyrien käytäviä litteiksi!!! Lisäksi olen kuvannut puutarhassa lähes joka päivä! Jokaiselle viikolle on ihanasti riittänyt odotettavaa, kun aina on joku uusi kukka/kasvi kehittynyt tai nuppu auennut! Meinasin vielä istuttaa pari perennan tainta tänään, kun saan tytöt nukkumaan. Eilen koulutin pieniä perennan taimia kasvihuoneessa ja ilokseni huomasin kahdessa akileija-kylvöksessäni eloa! Toivottavasti tulee lämmin syksy, niin saa uudet taimet istutettua omille paikoilleen vielä tänä vuonnaMyös yksi vaahteran taimi odottaa istusta tuolla.
Mie sain yhden penkin tyhjättyä kasveista ja siirsin uusia tilalle. Tilaa on pihassa niin vähän, ettei kohta enää mitään kasvia voi olla kahdessa eri paikassa.
Vielä miekin perennavauvoja koulin. Sain vasta vaaleanpunaisen palavanrakkauden siemeniä ja ahneuksissani kylmäkäsittelin ne jääkaapissa, että saan ensi vuodeksi jo kunnon taimet.
Pikkutaimien koulimispuuhissa minäkin. Valkoista harmaakäenkukkaa meni penkkiin isommat ja pienemmät purkkeihin vahvistumaan. Digitalis ciliatalle tein samoin. Vielä on monta sormustinkukka- ja helokkilajia itämässä tai kasvamassa isommaksi.
Kasvattamani avomaankurkun taimet joku söi (metsäkauris?) ja uudet taimet sitkeästi istutin tilalle. Eri asia sitten ehtiikö niistä mitään tulla. No, ainakin joku saa makupaloja.
Kurpitsat katsastin samalla; yhdessä kesäkurpassa on kukka, muut juroo. Miks mä en tätäkään osaa?
Ensi keväänä laitan kurpat jo maaliskuussa, prkl!
Oli kerrankin säät kohdillaan silloin kun piti. Meille tuli tänään tämä tv:stä tuttu kuvaajan kanssa tekemään juttua puutarhastamme tulevaan kirjaan. Juuri kun kuvaaja saapui verhoutui taivas täydelliseen ohueen pilveen, ja pilvipoutahan on valokuvaajan suurin ystävä.
Hirmuisen mukavia ihmisiähän he, ja toivon nyt vaan sydän hiukan syrjällään että meidän ryysyrannasta taitava kuvaaja ja puutarhakirjojen kirjoittaja löytää jotain kirjaan ammennettavaa. Ainakin meidän pojat tekivät väsymättä voltteja kun kuvaaja pyysi 
Heidän lähdettyään me lähdimme avoautoilemaan kylille ja syömään paikalliselle huoltoasemalle muonaa. Kirjastossakin käytiin ja vasta ihan lähellä kotoa sade alkoi. Kun avoautolla ajaa kahdeksaakymppiä lentää vesi yli eikä kastu vasta kun kotona pysäytettiin siksi aikaa että pojat hyppäsivät autosta ulos avaamaan tallin ovia.
Tänä iltana ei olla tehty Yhtään Pihahommia, pllaan vaan lötkötelty tuvassa ja isännän kanssa syötiin vähän suklaakeksiä, kun pojat meni naapuriin kyläilemään. Ihanaa lomaa. Ja huomenna puoliltapäivin lähdetään Airistolle. Meitä ei sadekkaan haittaa, on tämä niin mahtavaa kun saa olla eten peten.
No selvisihän se salaisuus Kohta on tuttuja kirjoissakin, eikä vaan telkkarissa. Paula ja Jarmoko kävi?