Oikein arvasit 
Sittenpähän pääsit heidän kameranmerkit tarkistamaan
He ovat mukavia. Jarmo vaan vähän hiljaisen sorttinen.
Kokeilkaa tekin siirtää hetkeksi jääkaappi ja siivouskomero olohuoneen puolelle Jotenkin piristää ainaista arkea, kun keittiöstä nostaa kaappeja muualle välillä. Lusikkalaatikosto on naulakon alla ja mikro eteisen nurkassa käyttövalmiina.
Lattian kanssa meni vielä tämäkin päivä muuten, mutta välillä kävin kasvarissa piipahtamassa tarkoituksena vaan hakea sieltä vähän avomaankurkkua ruokapöytään. Jostain syystä sakset olivat kasvarin lautalevennyksen päällä ja tulin leikanneeksi ihan kaikki varkaat ja muut tosi pitkätkin oksanhaarat kukkineen kaikkineen pois ja jätin vain päärungot tomaateille jäljelle. Meni vähän oudoksi kasvarin näkymä.
Aamulla leikkasin melkein kaikki nurmikot. Kesäkukkapenkki on hienossa kunnossa! Sittenkin kannatti sen kanssa tuhrata puoli kesää
Isäntä leikkasi nurmikon, minulle tuli kiire alkaa taas kanttaamaan kukkapenkkien reunoja. Sillä huomasin, että kukkien lehdet oli vaarassa joutua leikkuriin. Joten otinkin kunnon palan pois nurmikkoa. Huomenna onkin sitten mullan kärräämistä.
Meillä uusittiin palotikkaita yläkerran ikkunoihin tänään. Minua jännittää miten pian tapahtuu poikien taholta ensimmäinen ikkunasta karkaaminen, joten laitoin inhottavan määrän kukkapurkkeja estämään hupikulkua. Hätäkulussa ei kukkapurkkeja tarvitse väistellä.
Ja mikä inhottavinta, minä näen kukkapurkkivaurioista jos on kuljettu hupina. Kjeh kjeh.
Huomasin että viime vuonna ruokakaupasta säälistä ostetut ruusut kukkivat, ja ne ovat juuri sitä kunnon punaista josta tykkään. Ei mitään aneemista lilaa, jota on kaikki muu jota punaisena ostan.
Jonnekkin olen ne tunnistepahvit kai pistänyt talteen, jos tulen uteliaaksi lajikkeista. En ole ennen näihin jaloruusuihin sekaantunut kun olen kokenut ne puutahurin mustan vyön tasoisiksi mutta nehän on helppoja. Ostetaan pari ruusua ruokakaupasta, liotetaan niitä sadevesitynnyrissä, istutetaan melkein silkkaan hevosenpeehen tuhkan kera (tuuliseen ja aurinkoiseen paikkaan), leikataan keväällä kun koivut on silmuilla ja se on siinä.
Purjepenkissä on kaikenlaista kummaa kun sitä tarkemmin katsoo. Se onkin sijainniltaan hyvä semmoiseksi lellipenkiksi. Ruusujen lisäksi siinä kukkii nyt ne Paulastiinan värimintut, Multamantan ketoneilikat, Miikoksen sormustinkukat, Saaran pioniunikot, ja monen muun Penttiläisen lähettämät taimet ovat kasvussa kukkimisasteelle päin. Melko ihmeellistä kun tarkemmin tuumaa. Olisiko koko purjepenkkiä ilman Penttiä? Jos olisi, mitä siinä kasvaisi? Miten voi kukkapenkki kukoistaa netin vaikutuksella? Miten se vaikuttaa maailmantilanteeseen ja historian kulkuun?
Tämmöisiä on hyvä tuumia terassilla kun tietää, että pitäisi keittää perunoita eikä haihatella.
Mikä on purjepenkki?
(Tirskahtelin täällä kuvitellessani sinua tarkastamassa mahdollisia kukkapurkkivaurioita tikkaitten alla.)
Tänään on sitten kärrätty multaa niihin eilisiin nurmikonpoistoihin, joita tein sillä kanttausraudalla. Vanhat nurmikon palat viskelin orapihlaja-aidan juurille.
Koulin salkoruusuntaimia, sitten kylvin monivuotisten perennojen siemeniä. saas nähdä kerkiävätkö vielä itää (vai oliko turhaa touhua) ? Sitten istutin pelargonian pistokkaita ja muitakin huonekasveja, jotka vielä oli istuttamatta.
Vielä pitäis sitä hevonpeetä lähteä hakemaan. Eiköhän kurpat ala kasvaa!
Purjepenkin nimihistoria on aika looginen, mutta annahan kun selitän. Ensin nurmikolla oli selvästi kukkapenkkivaje, joten tein sellaisen pitkulaisen soikion tuohon marjapuskarivien kainaloon tarkasti isännän kanssa mitoittaen, että silti pääsee likakaivoille isoilla kärryillä jos tulee tarvis. Joten olihan se välttämätöntä, että kun niillä kärryillä sitten tänä keväänä paikalle rantauduttiin, kävi reitti tuolta potagerin takaa ja ojan yli - ihan eri paikasta.
Kun se soikiopenkki tuli valmiiksi käsitin että se oli pateettinen ja nolo, se näytti optimistijollalta joka purjehtii autiolla nurmikolla. (Vanhassa pentissä näille liian pienille kukkapenkeille oli toinenkin nimi - kissanhauta) Kärvistelin ja nyrpistelin optimistijollaa koko viime kesän.
Tänä keväänä minulle tuli valtava inspiraatio, kuin valaistumisen tila että optimistijollan saa tehtyä aika helposti purjeen muotoiseksi kun kattaa marjapuskien vieruihin kulkupolut hakkeella (ja tietenkin sanomalehtiä alle). Eli penkki näyttää nyt purjeelta, jos pääsisi teoreettisesti sen yläpuolelle leijumaan noin kymmenen metrin korkeuteen.
Aah, loogista! 
No nyt tiedän siis purjepenkinkin. Kissanhauta-nimitys olikin jo entuudestaan tuttu.
Taas piti leikata nurmikot ja leikkurin bensakin meni kanisterista jo kaikki, vaikka viime kesänä jäi ylikin. On niin mukava olo, kun saimme keittiöön pannuksi uudet pinnat seiniin ja lattialle. Isäntä jopa rupesi listoja ulkona maalaamaan, vaikka minä ne lupasin ottaa hoitooni. Minun urakkanani on vielä yläkaappien yläpuolien maalaaminen. (Siis seinää ja kattoa siellä kolkissa) Niin ja koska kaappikalusteemme ovat kuljaantuneet näinä kuluneena 23 vuonna, konttaan vielä myös alakaappien korokereunat lattian tasosta maalipensselin kanssa. Tänään hain keittiön pöydälle uuden vakstuukin ja jopa oikein keittiöpaperirullatkin ostin, vaikka yleensä käytämme keittössäkin vain vessapaperia 
Ehdin sitten tyhjennellä tutun tuomia kompostiin tarkoitettuja kasvijätteitä ja sainkin niillä katettua hyvin paksulti takapihan syreeniaitaa, johon jo viime kesänä levittelin kaadettujen koivujen oksia nipuissa. Paukutin myös vesurilla tuoreita oksia kuivikkeeksi kompostiin.
Sisällä olen aivan hulluna järjestellyt keittiön kaappeja ja saanut aikaan vaikka miten monta typötyhjää hyllyä kuulkaas! Kyllä on mahtava tunne
Sain itsestäni irti jopa korvattomien kuppien hylkäämisen ja eilen keitin jotain hopealusikoita ja kippoja alumiinikattilassa, johon pistin mittaamatta aika paljon merisuolaa ja ruokasoodaa. Haisi kanamunalle se keitinvesi ja irrotti oikeasti tummennukset kipoista, kun vielä vähän veden kanssa pesi ja pyyhki. Ohjeen löysin Taito-kirjasta, jonka järjestin keittiöön työtasolle mummo- ja pappa-pankkien väliin kunniapaikalle sen jälkeen
Kuvia uudesta keittiöstä olisi kiva nähdä. Edelleen aika vakavalta kuulostaa
Mie olen vaan kitkenyt kukkapenkkejä ja sehän ei tänä kesänä lopu.
Ei tunnu loppuvan istutteleminenkaan. Kitkemään en ole ehtinyt vielä, mutta olenpa kattanut ruohosilpulla monta kohtaa ja mustarastaat innokkaasti peuhtovat niitä katteita levällensä. Nyt odotan sadetta tännekin kun muutama kasvi on tänäkin iltana löytänyt jonkinmoisen asemapaikan.
Tänään sain kuulla, että erään hyvän tutun puutarha on ollut maakuntalehdessä ja heti iski kova halu paasata sinne etukenossa ja kamera kainalossa. Ja kun sattui isännän rapumerratkin heillä olemaan niin ei kun matkaan. (Pojat jäi kotiin työleirille sattumusten seurauksena).
On se niin ihanaa kierrellä toisten puutarhassa. Heillä kun on jokirantatontti, jossa on oikeita korkeuseroja. Ja perennapenkit uhkuivat yhteensopivia, isoja perennoja.
Se on hyvää pihapuuhaa kälättää kädet lonkilla kilpaa toisen, melkein samanmoisen kanssa
Jaa että ravustetaanko meillä? Ehei, ainakaan perinteisessä mielessä. Eilen olivat kalassa ja kuljetuksessa menehtyneet ahvenet pääsevät ravunsyötiksi vain ja ainoastaan laskentaravustukseen. Isännälle iski henki että pakko kokeilla josko taas tulisi joestamme rapuja.
Mistäs sitä tietää jollei kokeile?
Viimeksi kun hän kävi naapurikylässä ravustamassa tuotiin ravut meidän piha-altaaseen. Sieltä ravut sitten eräänä sateisena yönä lontivat pikkutuvan portaille. Tuumattiin että liika on liikaa sateista ravuillekkin. Ne ravut vietiin jokeen.
Paitsi että juniori kävi kertomassa, että kissa vei syöttiahvenen merrasta. "Me vain vääränä naurettiin vierellä", hän kertoi. Heh.
Kähkin aivan äsken vielä koemerkkailemassa uuden kasvimaan paikkaa takapihalle heti pajuaidan taakse hyvin pitkillä kepeillä. Ensin oli iso neliö ja paikalleen jätin ison kolmion, jota menen aamusilmin katsomaan huomenna, sillä se jäi vaikuttamaan liian pienelle. Tuli nimittäin tunne, että ympärillä on aika hiljaista ja tuvassa näinkin, että jaa, kello on jo noin
Siinä merkkaamassani paikassa ei ole ollenkaan kantomultaa ja siitä huolimatta joudun siltäkin alueelta lykkimään koneella nurmikkoa, koska jotain hiutuheinää siihenkin nousee. Sellainen homma ei ole ollenkaan minun mieleeni.
Vetelin myös puuhamaahan viivoja kepillä, jotta näin, miten sen sisätila muuttuu koon pienentyessä.
Kissanhauta olikin uusi juttu minulle - mutta niin tuttu käytännöstä...Kuin ihmeessä siinä aina käy niin että kun kaivaa uutta kukkapenkkiä niin on kaivavinaan niin hirmu isoa ettei siihen kukkia täytteeksi löydykään...kaipa se on että siinä vaiheessa kun viimeisillä voimillaan lapiota maahan iskee, mittasuhteet hämärtyy.
Tässä uuteen paikkaan muuttaneena on pellonparannusprojektin rinnalla kulkenut puutarhan teko. Monia SUURIA penkkejä olen jo kaivanut ja istutellut, ja juuri tänään aloitin yhden osalta laajennuskaivuut... siis tänä keväänä perustetun penkin, ei täällä mitään muuta kuin pari pensasta ollutkaan kun muutettiin. Joo, taas on kissanhautoja kaivettu useampikin... Laajennus on loppukesän kova sana!
Kävin äsken repimässä navetasta vanhat lattiamattorullat kasvimaalle. Olisi pitänyt ajat jo sitten. Mulla kun on nyt sellainen kuningasajatus, että niitä ja niitän ja niitän ja sen niitetyn levitän tuohon ongelmakasvumaahan. Olen jo niittänytkin, mutta silti leinikki pukkaa heinäpatjan läpi, huu. Nyt siis levitin peitoksi nuo vanhat “kokolattiamatot”. Ja siihen päälle - tai siis niiden mattojen alle - meinaan kärrätä lantakompostiläjän. Onko järkee tai ei, mutta liike on tärkein.
Kateviljely on vissiin suurta muotia nykyään, kun kukaan ei tunnusta, että kasvimaa on kitkemättä 
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Kukkapenkin laajennuksesta tuli mieleen, että aikomus on. Ja vähän pakkokin. Pitäisi vaan ajoittaa jollain tapaa oikein. Tärkeintä on, että suunnitelma on valmiina. (En kyllä vielä ole päättänyt käytänkö uuden penkin rajauksessa spraymaalia, linjalankaa vai hiekkaa. Vai menenkö vanhalla silmällä.
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
kyllä kissanhautoja saa tehdä sen kun kerkiää, sillä niitähän voi sitten ruveta yhdistelemään suuriksi penkeiksi, kun alkaa kuviot hahmottua ja kompostimultaa rupeaa kertymään riittävästi.
Pihalla en tänään tehnyt mitään muuta, kuin kasvihuoneella kävin kurkkimassa ja pari avomaakurkkua hakemassa. Uffe-kissan kanssa kierrettiin aamulla talo kerran, muun ajan maalasin niska kenkassa katonrajaa keittiön yläkaappien yläpuolelta ja hinkkasin ikivanhaa liesituuletinta puhtaaksi rasvasta. Siivosin jopa jauhokaapinkin ja vain yksi kuivahiivapaketti oli päässyt vanhaksi vuonna 2004 syyskuussa. Kapeassa maustekaapissa oli ylähyllyllä hauen leukaperistä lähtien kaikkea tärkeää.
Kävin minä myös katsomassa kepeistä hahmottelemaani kasvimaa-aluetta ja totesin eilisiltaisen teelmäni liian pieneksi ja liian teräväkulmaiseksi. Kyllä minun tulee siitä pyöreäkaarinen jotenkin synnyttää jahka maltan lopettaa keittiön kaapeilla kiipeilyn.
Kissanhaudoista tuli mieleen, että voi minua. Haluankin nyt pyytää anteeksi kaikilta, joiden mieltä olen pahoittanut kommentoimalla kukkapenkkien rajausta. Olivatpa ne kiviä tai lautaa.
Kukat ja puutarha ovat hyvin intiimi asia. Ihailen teidän rohkeuttanne.
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä