Ennen tunnin puutarhaohjelmasessiota keräsin pari vadillista voikukkia eri puolilta, mutten ollenkaan tavoitehakuisesti ja kaikkialta. Vain eniten silmään pistävät ja kukkapenkeissä kukintaansa aloittavia keräilin juurineen. Kinkkuhaarukka ei kestänyt, piti ottaa pieni istutuslapio käyttöön.
Strömsöön jälkeen istutin kahteen talon edustalla olevaan penkkiin loput kosmoskukat ja väkersin kummankin penkin keskelle omituiset tukihässäkät, joihin sain melkein käytettyä loput männynjuurirenkaat. Tuille istutin vielä hyvin pikkuruiset tuoksuherneet. (Siis unohdin aiemmin varanneeni nuo ikkunoiden alustoissa olevat penkit kesäkukille!) Penkkien pinnalta oli pakko ottaa liiat katteet pois, että pääsin käsiksi suolaheiniin, joita oli noussut paljon katteen läpi.
Pitkän kesäkukkapenkin perennapenkin puoleiseen päähän istutin tosi monta ja melko korkeaa ruusupapua. Nostin eilen tekemääni outoa tiipiityyppiä metrin verran kauemmas kirsikkapuusta ja heti rupesi paikka näyttämään paremmalle.
Aamulla hoksasin keittiön ikkunasta katsoessani, miten kevättähtimöissä kävi tärinä. Isohko ja aivan valkoisenaan kukkiva ala oli täynnä kukkakärpästä ja ampiaista.
Juuri ennen tupaan tuloa vielä istutin avomaakurkut kasvarin multiin, kun sinne lopultakin syntyi tilaa suurimman osan kesäkukista muutettua pihalle.
Voi kun kannatti äsken käpsehtiä hetki pikkuisen hämyisällä pihamaalla! Huomasin, miten valtavan kauniisti valkoisenaan kukkivat, pehmeänpyöreät virpiangervot, iso harmaa kivi ja kiven takana iso ala täynnä sinisenään kukkivaa lemmikkiä sopivat yhteen Kannatti todella poistaa ne suuret männyt ja tallata anopin keräämät kompostisäkilliset sinne kantojen taakse maan katteeksi. Säkeistä hyvin juurtui ja siemensi lemmikki sekä suikeroalpi, joka sekin kohta varmaan alkaa kukkia.
Ja toinen hieno havaintoni: Hämärässä hohtavat suuret unikkojen karvaiset nuput
Eilisestä lähtien olen muka hirmuisesti touhunnut mutta nyt en enää muista mitä. Mutta kasvihuoneen pesin, en vain puhtaaksi vaan syväpuhtaaksi. Painepesurilla ja tolulla. Kyllä tuoksuu nyt hyvälle, kuin puhtaille matoille.
Ruukkukukkahärdelliä pääasiassa. Minä en enää pysy laskuissa montako kesäkukkaruukkua minulla on. Näytän olevani niistä vähän tohkeissani. Ruukutin, jaoin, sommittelin ja tälläilin niiden kanssa aivan paiseessa. Ja jahtasin leppäkerttuja ja laitoin oxalisruukkuihin kirvoja syömään. Ensin kerttuja pelotti mutta sitten huomasivat päässeensä lihapatojen ääreen. (Minulla on oxalis deppeitä padassa).
Ai mutta kokosimme valurautakaluston poikien kanssa ja laitoimme sen paikoilleen, ja vietiin se vanha perunakuopan katolle sinne tasanteelle.
Terassinkin pistin kuntoon, poistin kaiken taimikasvatukseen liittyvät pois. Niin ja kasvihuoneen multapaljuissa on maukas, maustettu ja tuhkiteltu multa kasteltuna odottamassa huomenna hakemislistalla olevia tomaatteja, kurkkuja, paprikoita ja chilejä. Pitääkin muistaa ostaa muutama samettikukka, sillä omat kasvatetut ovat niitä värejä jotka käyvät kukkapenkkeihin. Yritän pitää joka ruusun vierellä muutamaa samettikukkaa kirvoja karkoittamassa.
Paljon olen tänään käyttänyt aikaa yrittäessäni jakaa kaikkia esikasvatettuja jotenkin niin, että niistä on mahdollisimman suuri esteettinen hyöty. Se tarkoittaa sitä, että istun riippakoivun alla penkissä, silmissä tyhjä katse, sylissä Shelbykoira ja vasen käsi nyppii sen turkista moskia. Ja sitten ajatukseni sekoittaa joko niskaan huumorimielessä hyppäävä kissa tai jokirantalaitumella erikoisen kauniisti laukkaava Mustangheppa. Joten täytynee joko istuttaa kuten tähänkin asti: Vaudilla ja intuitiolla tai sitten voisin ennenkuulumattomasti tehdä listoja paperille.
Allergisen elämä se on taas tähän aikaan yhtä juhlaa ... olen katsellut ikkunasta muiden pihapuuhia, kun allerginen röhä iski päälle: ääntä ei tule ollenkaan, ja minuutin-parin välein tulee kurkusta ihme törähdys joka muistuttaa joutsenen ääntä (äitini mukaan) tai sumutorvea (mieheni mukaan). Kurkku täynnä räkää joten nukkuminen on hankalaa. Revi sitten siitä intoa kesän tulosta...
Viikonloppuna oltiin Kuopion suunnalla ja käytiin lakkiaisissa. Kunnon helle lauantaina ja sunnuntaina, ketutti todella paljon istua sisällä. Siitepölyä niin paljon ilmassa ettei ulkona voinut olla. Äskettäin tultiin takaisin, ja jotta ei mene liikaa off-topic niin pihapuuhana kiersin pikaisesti tontin ympäri: muutama tulppaani on aloittanut kukintansa, samoin tulikellukka, norjanangervo sekä isotuomipihlaja.
Huomenna ja ylihuomenna olisi peräkärry lainassa ja tarkoitus oli hakea multaa ja hiekkaa - saa nähdä onnistuuko... onneksi täällä on vähemmän siitepölyä kuin tuolla etelämmässä, jos se olo tästä helpottuisi.
Siis aivan pakko tässä mainita: kukkapenkeissä ja varsinkin kasvimaalla rymyämisen johdosta kynsienaluset sekä sormissa että varpaissa on kesäisin mullassa vaikka kuinka yrittää putsata. Sandaalikauden aloittamisen kunniaksi repäisin ja otin viimeviikolla varpaisiin geelikynnet, liukuvärjätyt violetit hile-sellaiset - nyt on tällä tätillä sellaiset bling-bling teinivarpaat että oksat pois! Mutta ei näy multa, ei näy - ja kestää koko kesän. Eikä tarvitse piilotella varpaita.
Meilläkin pölisee männyn siitepöly, muttei se vielä ole aivan runsaimmillaan (koska ei kuulu mässähdyksiä, eikä aurinko välillä pimene). Kurkkuni on karhea, mutta ääni toimii. Olen tehnyt johtopäätöksen, ettei männyn siitepölylle tarvitse sinänsä olla allerginen, mutta kun sitä on "kaikki happi täynnä" pyrkii elimistö sitä poistamaan röhällä. Käytän mm. jatkuvasti retroaurinkolasejani ulkopuuhissa suojatakseni herkkähipiäisiä silmiäni - illalla vahingossa melkein kymmeneen saakka - satunnaisilla ohikulkijoilla oli varmaan hengityksessä pidätteleminen, ettei heiltä päässyt pärskähdys minun kuuluvuusalueellani.
Kävelin varmaan kolme kertaa aamutuimaan taloa ympäri (ja Uffe-kissa perässä). Huomasin, etten eilen käynyt ollenkaan takapihalla voikukkia ihailemassa ja laskeskelin montako akilleijaa kasvaa herukoiden alla. Koska ne nousevat mielellään herukoiden varjon puolelle, nostan ne varjon penkkiini, kunhan aurinko ei enää paista siihen penkkiin. Yksi isompi ukonhatun nousukas on aika kirvaisa ja ennen sen siirtoa meinaan sen jotenkin huljuttaa sadevesitynnyrissä. Loput ruusupavut saan siirrettyä takapihan altaalle vasta, kun siirrän sieltä yhden kärhön odottamaan säleikköä varjon penkin nuotiopaikan puoleiseen päätyyn kääntämään kukkansa sinne päin. (Jaa. Tuli vaan pihapuuhahaaveiluja listoitettua. No, nyt ne on pakko sitten myös suorittaa)
Sain perjantai-iltana viimeinkin tilaamani multakuorman : pari kuutiota Jkl:n mustankorkean kaatopaikalta biomultaa. Olin kyllä vähän pettynyt, kun oli niini vaaleaa hiesupitoista ja haisikin ihan viemärille. Mukana oli kyllä paperi, että pitäisi kaikkien arvojen olla kunnossa. Tiedä sitten. Siinähän ilta meni mukavasti, kun miehen kanssa kärräsimme mullan oikeille paikoilleen.
Lauantaina lähdimme kevätjuhlien jälkeen laittamaan mökkiä kesäkuntoon. Ensin perusteellinen siivous sisällä ja saunan pesu. Sunnuntaiaamuna aikaisin kanttasin istutusalueiden reunat ja kitkin kukkapenkeistä enimmät maahumalat. Olin oikein tyytyväinen lopputulokseen. Päivällä kävin eräällä puutarhahalla kysymässä kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimia, mutta olivat jo loppuneet. Kylvin sitten siemestä, saa nähdä ehtiikö satoa tulemaan. Onneksi tänään pääis töihin "huilaamaan"!
Varjon penkilläni kolistelin kiviä mullasta ensin kolme vadillista ja sitten siihen tilalle istutin Rouge Gardinal-kärhön. Kardinaalin liian helteisestä paikasta poissiirrolla toivon sille jatkossa pidempää elämää ja jos se sattuu kukkimaan, pitäisi kukkien suuntautua kohti takapihan nuotiopaikkaa. Kärhöä ja ukonhatun isompaa puskaa varten tallasin jo melko suoraksi yhden jänisverkon, jonka pystytykseen toivon saavani illemmalla apua, jahka kotiuduin omista menoistani ja isännän venähtänyt selkä sen avun annon kestää.
Toiseen päähän samaa aluetta keräsin jotain vähän alle kymmenen akilleijaa marjapuskien juurilta. Jännä nähdä minkä värisiä kukkia noissa akilleijoissa olikaan. Sama juttu saman alueen jaloangervojen kanssa, saattaa värisävyt olla poskellaan. Nyt on uuden penkin etulaita tunkutäynnä itseltä siirrettyjä perennoja, seuraavana on vuorossa penkin keskialue. (Sormivaleet ovat viivytellessäni ehtineet niin suuriksi, että on ne nyt jätettävä syksyn siirtoon.)
Kun olin akilleijarumban tehtyä hoksasin etupihalla, että voi hitsin vimpulat; humalathan minun piti myös järjestää tuonne varjon puolelle. No katsotaan nyt, mitä tuleman pitää.
Illalla tiipiille istuttamani ruusupavut ovat jo kiertyneet tukipuihinsa
Tämän päivän pihapuuhastelut ovat olleet lähinnä veden kantamista. Olin viikonlopun pois kotoa eikä kukaan ollut huomannut, että toinen puoli kasveistani murheellisesti roikottaa korviansa, enkä minäkään kaikkea käynyt vilkaisemassa aamulla ennen töihin lähtöä kun olin vain 3 tuntia nukkunut. Jänedan reissulta siis palailin n. klo 03:30 ja äsken kävin kirjaamassa ylös hankintani sekä ikuistamassa joka rehun, josko vaikka hetken aikaan pysyisin selvillä niistä.
Sanokaapas, mikä sipulikukkainen on eestiksi bethelemintähti? En viitsi haeskella netistä tai muualtakaan kun te sen kumminkin tiedätte. Ostin Rakveren torilta eilen kymmenkunta sipulia, ja tänään ne kukkivat sanomalehtikäärössänsä iloisesti näin:
Luulin jo, että töiden jälkeen en viitsi pihalle lähteäkään, mutta kun töllöstä ei tullutkaan Dr. Philiä, niin pakkohan se oli. Hetken tuumailin ja löysin paikan kolme vuotta ruukuissa kasvaneille punalehtiruusun taimille (paikka, jossa on muutaman vuoden kitunut valtikkanauhus). (On muuten kivaa kaikessa rauhassa kerätä tarvikkeet kottikärryihin ja yhtä rauhassa kaivaa ja kastella.) Leikkasin nurmisilppua pari säiliöllistä katteeksi ja hyvä tuli Kun intoa kerran oli, niin kanttasin vastikään löytämälläni lapiolla Eevan haudan ympäri ja keräsin voikukat ja koiranputket pois. Ja ihmettelin kovasti. Olen jo pitkään haaveillut jonkinlaisesta pienestä harmaamalvikkiaidanteesta (mutta en ole saanut aikaiseksi). Siinähän sitä nyt kasvaa ihan itsestään Eevan haudan ympärillä, vastustaen nokkosta, koiranputkea ja juolaheinää. Ihan kunnon rivi. Siinä on perenna, joka kestää tuiskut ja tuulet. Näin ne asiat pakkaa järjestyä.
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Hehheh. Juuri kun vilkaisin toisaalle, ilmestyi valtava säkki hevonpeetä meidän pihalle! Poppiuksen väelle siitä kiitos kuuluu
Kippasimme isännän kanssa säkin puuhamaahan ja iskin sisältöön talikon pystyyn merkiksi, että sekoittakoon ken hoksaa. Vähän on enää valmista kompostia minulla laatikossa, mutta nyt voin sekoitella lämpökompostin tuotosta tuohon suureen säkilliseen ja tehdä oikein kunnon ytypaukkuja.
Sain isännän kaveriksi myös iskemään kaksi tukikeppiä kunnolla pystyyn ja sain kapean verkon pingotettua varjon penkin päätyyn kardinaalille (oikea kirjoitusasu olisi Rouge Cardinal) ja ukonhatuille. Epähuomiossa tulin samalla tehneeksi siniselle sadevesitynnyrille lievän hämärryksen tuon verkon avulla. Nyt se ei niin kirkkaana loista toiselle tielle. Viimeistelin myös paria tuoksuhernetukea rautalangan kanssa.
Ihanan viileää oli jo kymmenen maissa (vain 20 astetta) ja kävin ötökkämyrkyllä siveltynä istuttamassa pitkään kesäkukkamaahani ruusunpaputiipiin ympäristöön kaikki maariankellon taimet. Vielä kävin suurpiirteisesti ison lapion kanssa istuttamassa takapihan altaan verkolle isoja ruusupavun taimiani. On upea tunne, kun omat taimet ovat kuin kaupasta ostetut! Hyvä määrä valkoisia juuria siellä purkin sisällä.
Pihapuuhasin tarkoituksella vähän, sillä ajattelin pitää taukopäivän ettei sokeudu töppäyksilleen. Istutin kolme kurkuntainta kasvihuoneeseen, laitoin sääkukan terassin pöydälle, laitoin siinä olleen äitienpäiväruusun isompan purkkiin ja parempaan multaan ja kävin illan pääasian, eli Shelbykoiran turkin kimppuun.
Leikkasin sille kesäfrisyyrin terassin pöydällä (kiroillen hiljaa tylsää Moserleikkuria). Jostain syystä Kirrekissa katsoi tarpeelliseksi makoilla siinä koiran kanssa kyljellään niin kuin ei se leikkaaminen olisi jo muutenkin tarpeeksi hankalaa. Shelbyllä on tapana menettää hermonsa muutaman kerran leikkaamisen aikana (tunkee syliin paiseessa) ja yhden kerran aikana klahnaisin sitä ihoon saksilla ja siitähän tutinat alkoi. Shelby on vieläkin hyvin loukkaantuneena sohvalla ja mulkoilee minua marttyyrin elkein.
Vein turkin kompostiin ja sekoitin. On kuulemma ihmishiuksikin hyvää kompostissa, miksei siis koiranturkki?
Ei kyllä mikään ole niin toivorikasta ja mukavaa, kuin omien taimien istutus puutarhaan! Nyt taitaa olla vielä Toivon päiväkin Enää tuoksuherneitä pitää jonnekin istutella ja ehkä teen lisää noita pikkutiipiitä niille, vaikka männynjuurikiekuroita ei ole jäljellä kuin pari.
Vielä odottavat kasvarissa myös euroopantuhkapensaskylvökset sekä kangasajuruohot. Kummastakaan en vielä tiedä, ovatko ne itäneet, kun en ole perillä miltä taimen pitäisi näyttää. On vähän rikkaruohojakin samoissa purkeissa. Yksi valmis ruukullinen mustaasilmää saattaa joutua varjon penkin toiseen päätyyn akilleijojen väliin, jos mahtuu. Tai onhan paraatipenkissänikin taas aukkoja kyllä, ettei sen puoleen.
Minä istutin tänään pistokkaasta kasvattamani Hagley Hybridin (kärhö) isoon ruukkuun saunan kuistin pieleen, toisella puolella on jo Justa kolmatta vuottaan (vai neljättäkö??) Leikkelin rannasta paleltuneen/kuivuneen (taas! ensi vuonna on pakko varjostaa keväällä) mustialanruusun, ja kyllä meni matalaksi... voivoi. ja sain käsivarteni täyteen naarmuja, kun olin hölmö hihattomassa paidassa. On sekin asu ruusunleikkaukseen... Mutta kun tytöt oli siinä uimassa, ja ihan ajankulukseni vaan...
Istutettiin anopilta saadut kukantaimet vanhemman tytön omaan kukkapenkkiin, siinä oli tsinnioita ja --- jotain, enpä muista mitä, hehheh. Loput tsinnioista pääsi kahteen ruukkuun, taidan ostaa lobeliaa nille kaveriksi.
Illalla haettiin hevosenlantaa kärrillä ratsastuskeskukselta, oli tarkoitus mättää kärri täyteen, mutta eipä sitten autolla päässytkään sinne palaneen lannan puolelle kasaa, ja traktorimies oli jo lähtenyt kotiin. Tyttö tallilta antoi meille säkkejä, joihin lapioitiin lanta ja jotka sitten kuljetettiin kärriin. Ja ne säkit tuli kaupanpäälle... Kun normaalisti valmis säkitetty lanta maksaa 7 euroa säkki, ja kärryllinen itse mätettynä 5 euroa (eikös olekin aika kumma hinnoittelu?) niin saatiin ne säkit sen kärrillisen hinnalla. Ja kärriin meni jopa enemmän lantaa säkeissä kuin ilman... Siistiä hommaa, säkkejä on pihassakin sitten kivaa työnnellä kottareilla sinne missä lantaa tarvitaan :) Vietiin sitten yksi säkki Sandille kun on siinä matkan varrella. (Se on Sand sitä palanutta lantaa, siis viime vuotista.) Itselle otettiin osa sitä, ja osa aika tuoretta, meinaan tehdä kunnon coctailin puoliksi käyneen kompostin kanssa. Ja kasvit sanoo slurps ensi vuonna...
Huomenna alan kaivaa ja kasata kurkkupenkkiä :) Laittaisinkohan sinne kohopenkkiin sitä palanutta vai viimevuotista lantaa? Vai molempia?
Äiskän kukkapenkki on viimeisiä istutuksia ja kosmeettisia kivenmurikoita vaille valmis! Olen kyllä tyytyväinen, tuloksena on iso ja komia alue joka tulee silti olemaan helppohoitoinen (olettaen että äiti sitä viitsii hoitaa ).
Mukavaa on ollut isolla porukalla vääntää, ja suurin osa porukasta on vielä tykännytkin tekemisestä kun on samalla nähty miten kiva tuloksesta tulee... Jospa olisi siis muitakin vähän puraissut puutarhakärpänen Naapurin isäntäkin hoksasi kipata yhden kivikuorman meille kun kävi pellolta keräilemässä murikoita pois vaikkei ensin meinannut uskoa että niille kaikille käyttöä löytyy...
Itsellä on saldona ilkeästi juiliva issiashermo, kärähtänyt selkänahka ja mehiläisen piston jäljiltä turvonnut nilkka - mutta olo on niin auvoinen ettei jaksa moisia harmitella
Täälläkin on puuhasteltu, kasvimaalle olen istutellut taimia(ruusukaalia,parsakaalia,lanttua yms.)siinä uskossa, ettei halla enää tulee kovin voimalla.Lisäksi olen hiljaa mielessäni muhitellut,mitä tekis vanhalle kasvimaalle.Tänä kesänä vielä siellä asustaa kesä- ja talvikurpat. Ja jos keksin kesän mittaan, millaisen istutusalueen siitä saisi, niin sitä alkaisin kyllä hiljalleen toteuttamaan ---> omia taimia kasvari pullollaan!
Ruukkuistutuksia olen tehnyt lisää, ruohoa ajeltu, pensaan oksia siivoiltu.AAAAAAAAAAH, ja grillattukin on
Tänään pitäisi hakea peräkärryllinen multaa, huomenna hiekkaa. Saisi tontin takana olevan kukkapenkinaihion valmiiksi. Hevonpaksa odottaa jo, samoin pino sanomalehtiä. Mies joutuu hommiin, itse toimin ''piällysmiehenä''
Eilisilta/yö menikin keskussairaalassa, 7 tuntia päivystyksessä tämän röhän takia... ei muuten ole ihan maailman miellyttävintä kun kurkkua tähystetään nenän kautta...
Kovasti vie kesäistä puuha-aikaa tämä paraskin puitelaki, mutta juuri kuitenkin kerkesin pihan kiertää ja jopa kuistin lakaista ja pelmuutella siellä siitepölyjä vähemmäksi. Hoitokissakin jäi koko päiväksi ulos ja kieli pitkällä tuolla nyt latkii vettä kuistilla. Ei tahdo tupaan. Löysin sen puuhamaasta pöydän alta pienellä kerällä nukkumasta kotiutuessani. Varjossakin mittari näyttää kahtakymmentäseitsemää astetta.
Jotenkin vei täysin voimat myös kohdata täysin valmistautumatta äkillisen ja suuren menetyksen kokenut perhe. Eikä löydy sanoja silloin, kun niitä tarvittaisiin. Kotona piti sittein oikein kunnolla niistää nokka, pestä naama ja istua pitkään pihalla penkillä tasoittumassa. Oheistoimintona minun tuli jopa pestyä keittiön tasot ja tahroja lattioilta. Jos kuuluisi tapoihini, olisin halkonut varmaan motin halkoja huomaamatta.
Kannatti todella poistaa ne suuret männyt ja tallata anopin keräämät kompostisäkilliset sinne kantojen taakse maan katteeksi. Säkeistä hyvin juurtui ja siemensi lemmikki sekä suikeroalpi, joka sekin kohta varmaan alkaa kukkia.
...)
Kun intoa kerran oli, niin kanttasin vastikään löytämälläni lapiolla Eevan haudan ympäri ja keräsin voikukat ja koiranputket pois. Ja ihmettelin kovasti. Olen jo pitkään haaveillut jonkinlaisesta pienestä harmaamalvikkiaidanteesta (mutta en ole saanut aikaiseksi). Siinähän sitä nyt kasvaa ihan itsestään Eevan haudan ympärillä, vastustaen nokkosta, koiranputkea ja juolaheinää. Ihan kunnon rivi. Siinä on perenna, joka kestää tuiskut ja tuulet. Näin ne asiat pakkaa järjestyä.
Naapurin isäntäkin hoksasi kipata yhden kivikuorman meille kun kävi pellolta keräilemässä murikoita pois vaikkei ensin meinannut uskoa että niille kaikille käyttöä löytyy...