Säilöntää siinä tuskin hirmuisesti olisi, mutta mukavia juttuja sitäkin enemmin:)
Kurpitsa, se säilömiseepoksen teko jätetäänkin sinun huoleksesi... 
Tänään en tehnyt mitään muuta pihassa, kuin pällistelin. Nyt aivan illalla kävin panemassa korkeat salot humaloille valmiisiin reikiin ja tallustin tien takana kaunissa jäkälikössä ihmettelemässä sellaisia pensashanhikin kokoisia yksinäisiä kanervia sammalten ja jäkälien keskellä.
Pojat, nuo ihanat sarvipääenkelit olivat kotona tänään joten saivat kattaa lisää vattumaata ja perunakellarin kattoa. Täysin oma-aloitteisesti kokosivat taannoin ostamani ämmäntappokoneen, sen rekkuleen joka täysin vailla konevoimaa tekee kahden hengen voimin uraa maahan esim perunanistutustarkoitukseen. No, yhtäkkiä huomaan että multaavat perunamaata niin että multa hulmusi ja jatkoivat tuonne meidän potageriinkin mullaten sinne istutetut pari riviä. Hirveä sepostus ja mekastus kuului tehtävän luonteeseen.
Vasta kun lupasin että saavat mullata koko kesän yksinoikeudella kaiken, joka multaamista tarvitsee, lopettivat homman ja jatkoivat kattamisprojektiaan. Meidän kun pitäisi saada se punainen lato tyhjäksi että saataisiin sinne varastoitua tavaraa. Isäntä suunnitteli heinien polttoa mutta minähän en hyväksynyt sellaista tuhlausta. Ja oikeasti pojat tykkää hakea kun saavat rallata vanhalla pikkutraktorilla.
Minä jatkoin istuttelua. Juniori teki välillä minulle kottikärryllisen ruukutusmultaa:Puolet tavallista multaa, puolet vanhaa hevostunkiota ja lapiollinen tuhkaa. Hän myös täytteli minulle seitsemän kahdeksan litran ruukkua niin että laittoi 3 pikkunapollista pohjalle lecasoraa ja päälle multaa ja kasteli jokaisen ruukun puolella sangollisella vettä. (Mitat jäi mieleen kun niitä piti juniorille keksiä sitä vauhtia kun kysymyksiä sateli). Näihin ruukkuihin istuttelin tasan jakaen pervekelaatikollisen krassia, jonka nimi on uljaasti The Prince of India tai jotain sinneppäin. Kaunis krassi, hyvin tummat lehdet ja oikein kunnonpunaiset kukat.
Nämä ruukut veimme yhteistuumin tienpään kiviaitateelmäksen päälle ja tälläsimme niitä huulet pitkällä ja otsa rypyssä aika kauan. Sitten vein kiviaitateelmäksen keskelle joskus tälläämääni lautasuorakaiteen mullokseen ne kaksi apulantasäkillistä hopeahärkkiä, jota sain Lapuan taimenvaihtopäiviltä. Että ne näyttivät siinä kauniilta. Paikka tuntuisi olevan niille sopiva, voi kun ne siinä rehottaisivat. Vierellä on sankka puska kyläkurjenpolvea, mielestäni sopisivat niin kauniisti kivien keskellä yhteen. Soikkoratamonkin laitoin sinne.
Juniori istutteli tyhjiin kohtiin suorakaidetta vielä muutaman intian prinssin (krassia) ja sitten päättelimme että nyt on hyvä.
Välillä vanhempi poika vei Mustanghepan tarhaan toisesta tarhasta, sillä tulkitsin sen höpinät ja eleet sen suuntaisesti että toiveena oli.
Isäntä tomahti kotiin keskussairaalasta, jossa oli jääty epätietoiseen tilaan isännän selän tilasta. Oli annettu sairaslomaa (sallikaa mun nauraa) joten isäntä halusi välttämättä lähteä mönkijällä (!) peltokierrokselle (!!) ja pyysi minua mukaan (!!!). Menin, koska ajattelin massani hillitsevän 250cc:n mönkijän pahinta vireyttä ja täristelyä. Isäntä tuikkasi Shelbykoiran takin alle ja tehtiin lenkki. Minua hirvitti koko ajan visio että isännän selän nikamassa saattaa olla murtuma, joten jokainen pikku kivikin tuntui siirtolohkareelta.
Palattuamme pääsin taas istuttelemaan ja vein Lapuan saaliina tulleet ruusuangervot perunakuopan portaiden vierille kunniapaikoille. Ensimmäiset monivuotiset, jotka saivat kunnian istua paikoilleen projektin alettua. Jollei laske itsellään tulleita rohtoraunioyrttejä, ihmeparsaa ja viiruhelpipuskaa.
Sitten keskityin Multamantan ihmeisiin, joita olivat ripsialpi, veronica porphyriana ja ne vanhanajan narsissit. Laitoin ne sinne uuteen penkkiin, joka oli ennen orpo optimistijolla joka seilasi keskellä nurmikkoa mutta nyt se on kuin pullisteleva purje (jos katsoisi kuvitteellisesti suoraan ylhäältä).
Siskolta saamani lisäsitruunaiiriksetkin laitoin sitten sinne perunakuopan porraspieliin, koska silmä sanoi että siinä pitää olla jotain pystyryhtiäkin. No nyt on.
Perkailin vähän siellä sun täällä ja meinailin kaikenlaista siellä sun täällä. Lopuksi söimme isännän grillaamia pihvejä ja nyt pitäisi aloittaa hauska tullihuolintapaperiruljanssi. Kyllä se niin on että puutarhaonnen sekunnitkin yötyötunnein maksetaan.
Temskukka: miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä :)) Kiva, että lähdit mukaan.
Meillä selvisi, miksi isosälli ei ole mennyt lainaamaan naapurilta jyrsintä. Ei kuulemma ole vehkeitä, millä kuljettaa (haiskahtaa hiukan selittämiseltä). Minä koitin kysyä, että no olisiko kenellään siimaleikkuria lainaksi? Kun en ole saanut aikaan vielä viikatteen teroitusta. Syvä hiljaisuus laskeutui :))
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Istutin viisi ruukkuorvokkia korallikanukan ja Viljamin keltaruusun seuraan ja kävin kurkkimassa, mitä kaikkea voisin näin viileähköllä (20 astetta) kelillä siirrellä varjon penkkiin. Nauhuksia ja kuunliljoja ainakin.
Rupesin äsken kaivamaan yhtä kukkapenkkiä ylös, ja ehdin siirtää pari isoa tupasta kevättähtimöä rannan joutomaalle, ja nostaa ylös ison tuppaan narsissinsipuleja, kun alkoi satamaan. Joten ajoi minut sisälle siitä hommasta, vaan hyvä että sataa!!
En tiedä onko hullun hommaa nostaa tähän aikaan kesästä ritarinkannukset ja pikkusydämet ylös odottamaan istutusta, kaivaa uusi kukkapenkin paikka ja siirtää siihen ne ritarit ja sydämet, sekä pionit toisesta penkistä (ihan hullua varmaan!) että saan kasvimaalta tyhjennettyä entisille pionien paikoille jaloangervot ja kuunliljat... Kun pitäisi se kasvimaan puolikas saada viimeinkin kankaan alle muhimaan, kun on ihan täynnä juolavehnää.
Hmmm. Ehkä mun pitääkin ENSIN tehdä se uuden kukkapenkin pohja, että saan siihen suoraan siirrettyä ne ritarinkannukset ja pikkusydämet... haahaa. No enpä vaan tullut ajatelleeksi. Ärsyttää vaan niin kovasti tuo syysasterin valtaama hävitystuomion saanut kukkapenkki, että kävin ensin sen kimppuun.
Pakko tulla tupaan välillä lämmittelemään sormia, varpaita ja Shelbykoiraa.
Meille tuli hauska haudankaivaja. Hän ruopaisi yks kaks männyn, pihdan ja isotuomipihlajan juuria täynä olevaan nurmikkoon laattakäytävää varten noin puoli metriä syvän kaivannon. Siellä löytyi hiekkaa pohjalta joten sanoin että syvyys riittää. Sain kuin sainkin siihen kauniin mutkan siihen käytävään, vaikka isäntä ja hauska haudankaivaja ihan väkisin yrittivät käytävästä viivasuoraa. Se on kai verissä.
Silläaikaa kun kaiveltiin toisaalla kaivoimme juniorin kanssa hirmuista kyytiä yhtä ojantäyttöpenkkiä tyhjäksi. Siinä oli todella mehevät, metrin halkaisijaltaan olevan kurjenpolvikasvustot, kalliokieloa, kieloa, punalehtiruusu mm. Syy moiseen oli se, että hauska haudankaivaja tuli seuraavaksi sellaisen ison "kynnen" kanssa ja kaivoi vierestä vanhan koivunkannon pois. Hirmuinen mötkäle.
Katsoimme isännän ja juniorin kanssa aivan hypnotisoituna kun kynsi katkoi miehen reiden paksuisia juuria maan alta. Irvistelin mukana.
Lopuksi kanto, sellainen kuution kokoinen mötikkä, irtosi kuin vanha hammas maaperästä ja nostettiin traktorin peräkärryille.
Katoimme juniorin kanssa tienpään täytetyn ojan kohtaa sanomalehdillä ja tarkoituksena on saada siihen vanhaa hevoskompostia ilman tuhkaa sillä tänään tuli tilaamani kaksi atsaleaa ja istutan ne tuohon. Paikka olisi hyvä alppiruusuillekkin (ja turvettakin olisi) mutta päätös pitää. Sen sijaan lumikärhöjä voisin siirtää huonommista paikoista tuohon mäntyä pitkin kiertämään.
Meillä on nyt yhdistetty matto/pyykkiteline. Se on koottu ja laitoimme sen paikoilleen pikkutuvan eteen. Olen saanut siitä jo monta kohteliaisuutta, miehiltä jotka on meidän pihassa käyneet. Olen kaikille sepostanyt suu vaahdolla että tässä on markkinarako, tämmöisiä koristeellisia voisi tehdä lisää tummalla värillä vaan niin ei niin näkyisi. Yritän tällä tavoin saada maailmaa muuttumaan.
Isäntä haki vanhemman pojan kanssa asennushiekkaa käytävälle niin, että isäntä teki kahmarilla kuormaa henkilöauton peräkärryille, jotka oli kytketty kiinni vanhaan puutarhatraktoriin. Kuorma oli niin iso että vanhojen peräkärryjen puomi nitkahti. Ensin minun otti pattiin oikein julman suuresti mutta päätin etten riehu. Koko projekti makaa niiden peräkärryjen päällä, pitää seurata voiko niitä vielä käyttää vai pitääkö keksiä varasuunnitelma. Hiekan jälkeen kun pitäisi hakea multaa tuonne tienpääpenkkiin, siellä kurjenpolvimättäät romottavat levinneenä kuin Jokisen eväät.
Punalehtiruusu, jonka siirsin, osoittautui kovasti sen oranssin homeen saastuttamalta. Tein kokeen ja ripotin homeelle avokätisesti ruokasoodaa. Saa nähdä kuinka käy. Kuoleeko potilas hoitoon vai hoidosta huolimatta.
Sain viimein haettua kukkia kolmeen tyhjänä olleeseen terassin ruukkuun. Pieniä timanttituijia on kolmessa ruukussa ja niiden väliin halusin kukkivia ruukkuja. No, nyt on aina per ruukku: vaaleanpunainen (no jaa, osa punertaa) marketta, lumihiutale (kukaton, sain halvennuksella 3 viimeistä) ja vielä pienilehtinen muratti. Ihan sievältä näyttää.
Pieniä sammareitakin 8 kpl ostin, kun jäi omat kylvämättä ajoissa... Muutaman laitan kasvariin ja loput kasvimaalle, ehkä yrttiruukkuihinkin. Jospa ne ötököitä hämäisivät :-)
Työpäivän jälkeiseksi kevyeksi pihapuuhaksi sopi hyvin seisoskelu tikkailla, joilta käsin pystyin katkomaan pohjantähti-ruusun talvella kuivuneet kolmimetriset varrenroikot. Juuri pari kesää siten sidottiin oikein hyvin seinälle kyseinen roikko ja nyt meni talvella mokoma kuivettumaan. Juuresta pukkaa kyllä uutta jo täysillä, mutta on hankala pätkittävä ja poiskuljetettava. Piikit tarrautuvat kaikkeen mahdolliseen lähellä olevaan. Inha homma, vaikka sinänsä ulkona seisominen ja korkealta katselu olikin kiva iltahommeli. Sitten rupesikin ripottelemaan vettä taivaalta.
Minä porhalsin viime kesänä tänne penttiin kysymyksineni vanhasta perennapenkistä joka oli täynnä apilaa ja maahumalaa. Nyt minulla on omasta mielestäni ihan kiva uusi penkki. Yksi pieni nurkka on vielä täynnä syysasteria ja jotain nauhusta joksi se viime kesänä täällä tunnistettiin. Niin ja koreakärsämöä. Osan koreakärsämöstä mies oli eilen nostanut ylös maasta kun teki siihen penkkiin käytävää laudoista joita käytiin kaatopaikalta löytämässä eilen aamulla.
Penkissä on nyt uusia kukkia monenlaisia. Viime kesänä istuttamistani en kaikkien nimiä muista. Eilen illalla niitä yritin miettiä ja tunnistaa ja tänäänkin kävin miettimässä. Yksi nurkkaus odottaa luvattuja belliksiä.
Välillä käväisen ulkona aivan sitä varten että katselen kätteni työtä hyvillä mielin. Ilman penttiläisten avustusta se olisi paljon köyhempi.
Seuraava projekti on muhimassa päässä. Yksi uusi laatikko (potager-sellainen) on pihalla ja sitä siirtelen paikasta toiseen miettien mihin sen istutan.
Muajussi, meidän pohjantähden kävi samanlaisesti ja sama puuha on mullakin edessä, pitkät kuivat roikot pitää leikata pois,kun uutta puskee juuresta. Niissäkään ei ole kohta lehtiä,kun jokin pirun mato on niiden kimpussa 
Mietinkin että viitsisinkö siirtää sen jonnekin pois rapunpielestä,kun hiukset ovat aina piikeissä kiinni. Istuttelin ostamani perennat maahan,onneksi oli pilvistä ja satoikin vähän. Talvitakki oli päälläni,eikä yhtään tullut hiki....kylmää....
Muajussi, viime talvessa oli jotain outoa. Minäkin olen julistanut että pohjantähti toimii eikä nitkuttele ja eikös tänä keväänä saanut leikkoa vaikka kuinka paljon kuivanutta pois. Isosiskolla sama peli.
Ja nyt siinä on kääriäisiä ja osa pari viikkoa sitten kukoistaneista oksista rähnistyy niiden vuoksi. Suo siellä, vetelä täällä.
Tulin töistä normaalia myöhemmin tänään ja menin perkaamaan keittiöpuutarhasta savipuolaa. Se on 90%:sesti ainut rikkaruohon roolissa esiintyvä tuolla alueella. Tuumailin siinä rauhallisesti nyppiessäni niitä että jos ottaisi desin multaa ja laskisi siinä olevat savipuolan siemenet niin mikähän olisi luku? Tuhansissa vai sadoissatuhansissa? Tuon sortin perkaaminen rauhoittaa hermoja. Siinä kyykkiessäni kuuntelin miten meidän pihassa huudeltiin toisilleen, ja kuulin miten naapureissa huudeltiin (etäisyys 200m - ½ km) ja tuumasin että onpas tervekeuhkoista porukkaa.
Siinä on kiva ulkopuolisena hymähdellä kun naapurista kuuluu "Hyi- älä nyt sitä syö - kakkaa!"
Vaikka hiljakseen sateli oli isojen koivujen alla suojassa melko kauan ennenkuin vesi alkoi tihkumaan läpi. Sitten olikin sopivasti tämän illan telkunkatsomissession aika, Puutarhurin ABC ja Puutarhaunelmia. Koska en ollut tehnyt ruokaa minua jännitti että kotijoukko tulee nälkäisenä hillumaan juuri katson telkkua mutta sainpas yllättyä. Vanhempi poika tuli ulkoa, näki mitä teen ja eleettömästi alkoi paistamaan eilen keitettyjä perunoita. En uskaltanut päällekkään katsoa ettei herkkä tasapaino rikkoontuisi. Ohjelmat loppuivat ja sain mennä syömään katettuun pöytään paistetuja perunoita - melkein liikutuin kyyneliin.
Eilen meillä oli hauska haudankaivaja Bobcatilaan ja tänään saatiin hiukan eteenpäin jälkien viimeistelyjä. Sade kuitenkin pilasi laatoitussuunnitelmani. Tänään oli tuotu ne laatat ja olin jo etukäteen niistä innoissani mutta eikö tässä ehditä kun hommaa on vuodesta 1992 suunniteltu.
Hullunhuuruissani oli kuitenkin aivan pakko siirtää muutama kuunlilja siihen tulevan käytävän vierellä olevan kukkapenkin aukkopaikkoihin. Nyt tulin tupaan kun vesi nokkui otsatukasta silmiin jotenkin ärsytävästi. Jopa koirat jäivät vapaaehtoisesti sisään eivätkä tulleet ulos vaikka minä menin. Kyllä koirat on viisaita.
Sama homma oli meilläkin Pohjantähden kanssa. Roikot oli vasta 1,5 metrisiä, mutta oli niissäkin melkoisesti taiteilemista, että sai ne leikeltyä pois niin, ettei itse ollut piikkejä pullollaan.
Meillä on pihapuuhat ihan vaiheessa. Multakuorman sain vasta viime viikolla, kärryllisen hevosenlantaa tällä viikolla eli oikeastaan nyt vasta olen päässyt kunnolla pihapuuhiin käsiksi. Kaikki suorakylvettävät kesäkukatkin ovat vielä siemenpusseissa. Ei taida kannattaa mitään niistä enää kylvääkään?
Olen kiertänyt pihani ja kukkani ainakin viisi kerta läpi palattuani lomalta. Kaikki on kasvanut ihan kamalasti. Monta kaveria näyttää kuolleen talven aikana ja muutama sellainenkin kasvaa mitä en edes tunnista. Täytyy kaivaa huomenna viime syksynä laadittu kasviluettelo ja tarkistaa missä mennään.
Mutta arvatkaa mitä! Hagley hybridi on talvehtinut maassa ja juurella on noin 10-15 senttinen pikku oksa! Vieressä kasvanut presidentti ei anna elon merkkiä.
Onkos nukkapähkämö jotenkin erikoisen herkkänahkainen? Keväällä kaikki viime syksynä istutetut pikkutaimet oli ihan hengissä, nyt ei näy mitään elon merkkiä. Johtuiskos savipitoisesta maasta?
Isäntä saa erinomaiset arvosanat kukkien hoidosta loman aikana. Sekä sisällä että ulkona. Yksikään kasvi ei ole kuollut tai edes nuupota. Pikku miinus täytyy antaa siitä ettei ole leikannut nurmea vielä kertaakaan. Mutta olkoon. Saa tällä kertaa anteeksi 
Niin vissiin eilen se oli, kun muutaman sormivaleangervon siirsin sinne varjon penkkiin kahden kokouksen välissä. Tänään en ehtinyt muuta kuin pällistellä välillä pihassa ilman ideoita, toimintatarmoa ja lukea papereita urakalla pariin istuntoon, mutta huomenna ei ole vissiin mitään ulkopuolisia menoja, joten voisin keskittyä huushollin kuntoonsaattamiseen jotenkin isommin. Olen niin tympiintynyt kaikkeen täällä sisällä tuvassa, että on pakko joko muuttaa keittiö olohuoneeseen tai tietsikkahuone kuistille, ennen kuin olen tyytyväinen.
Isot lapset (tai vanhimmat) saapuvat molemmat huomenna illankähmässä kotivisiitille ja sekin harhauttaa pois näistä istutuskuvioista.
Pällistelyissäni olen havainnut, miten todella vähän minulla on rikkaruoho-ongelmia missään penkissä. On kyllä useita syviä monttuja siirto-operaatioiden jäljiltä sekä lisää monttuja tulossa, mutta luultavasti minun olisi nyt vaan parasta harventaa varsinkin paraatipenkkiäni, mihin olen tunkenut aivan liikaa lajeja. Toisaaalta se tila olikin liian pitkään lähes ainoa hyvämultainen sijoituspiste. No toki vähän heinätupsuja kasvaa takapihan pitkässä kaaressa, mutta nekin näteissä kohdissa. Hiirenvirnoja en malta repiä pois vielä, vasta juuri ennen siemenpalkojen mustumista sen yritän muistaa tehdä.
Onko teillä muilla muuten kirvat tasaseen kaikkialla, vai niin kuin minulla, että etupihalla kaikki kirvat ovat yhdessä jasmikkeessa paraatissa ja takapihalla niitä ei näy oikeastaan ollenkaan, mutta varjon penkin ukonhatuissa ne sitkeästi pysyvät. Tuokin paraatin jasmike on toisen samanlaisen vieressä, muttei siinä ole kirvoja! Koetan sinnikkäästi odotella, tuleeko jokin luonnollinen kirvansyöjä paikalle vai ei.
Eikös olekin hyvä suoltaa paljon tekstiä pihapuuhaotsikkoon, jotta huolimaton lukija jäisi käsitykseen, että onpas se Sand taas pitkälti touhunnut?
Aurinkorakosessa kävin pihakierroksella ja vähän kasvihuoneella
kastelemassa. Sadevesimittariin oli jo 12 milliä kertynyt ja olen
siihen perin tyytyväinen. Männynjuurista vapautettu nurmikko alkaa
kunnolla vihertää, isoja unikkojen terälehtikasoja lojuu nurmikon reunalla ja kukkapenkissä. Ihanan lämmintä ja turvallista olla tuulensuojassa kasvihuoneella viipyilemässä
Perattiin poikien kanssa potageria ja siirreltiin muutama californian tuliunikon siementaimikarkulainen penkkiin. Se oli aivan kivaa siinä kykkiä ja jutella.
Sitten minulle tuli kauhea väsy ja tuntui että nyt on liikaa tekemättömiä töitä, eikä huvittanut mikään. Marssin pätevänä isännän luo ja ilmoitin että tänään lähdetään kalaan, otan termospullollisen kahvia ja makkarapaketin mukaan. Isäntä ensin hiukan hinkui mutta sanoin ettei me tänäänkään saa maailmaa valmiiksi, nyt mennään.
Minä istuin, luin kirjaa, välillä katselin joutsenia, silkkiuikkuja ja sorsia siinä merenpoukamassa ja paistoin makkaraa.
Ihmettelin miten hiljaa ja rauhallisesti pojatkin jo osaavat olla kalassa, muistelin mitä se ensimmäinen kerta oli (puistattelua). Milla kuorsasi onnellina, vatsa täynä makkaraa ja Shelbyllä riitti hommia. Se kantoi hukkaan yhden kohon, loikkasi mereen ja tutki laajan alueen ympäristöä. Välillä se kävi pelkäämässä kalansaalista, takajalat löivät näyttävästi loukkua. Sitten sille tuli kylmä ja piti päästä syliin (onneksi oli pyyhe mukana).
Toimme kalansaaliin elävänä vesisäiliössä tähän omaan pikku jokeemme. Pidän sitä paljon hauskempana vaihtoehtona kuin sitä että joutuisin perkaamaan affenia, särkiä tai haisevia haukia.
Isäntä ja pojat ovat aivan varmoja että toiminnallaan tekevät pikkujoestamme kalastajan unelman.
Huomenna taas jaksaa tehdä omassa kotona pihaa
Kuulosti niin nautittavalta. Aivan näin tuon kaiken silmieni edessä.
Lisään nimeni kirjan tilaajien joukkoon.