Täällähän tämä. Ei näkynyt viestiketjussa,kun eka viesti olikin poistettu.
Alkuperäinen kirjoittaja: minttumeirami
Syksyn kunniaksi kökin alkupäivän pihahommissa. Muutamat isoimmat perennat tul jaettua ja pikkuisen siirtojuoksuteltua. Vielä pitäs intoutua laittamaan lehtikomposti kehikko aidan taa ja jakaa muutama kivikkokasvi pienemmiksi.
Lauantaina revin kompostiin spagetti- ja kesäkurpitsoiden varret, paleltuivat pe-la yönä. Ja sain vihdoin istutettua kaikki ruukuissaan odottaneet kasvit. Siis kaikki! Ruukussa pari kesää kasvaneen viiniköynnöksen kanssa kuljeskelin ympäriinsä uutta, 1/3 tyhjää istutusaluetta ja mietin että mihin sen laitan. Ja kun päätös oli tehtävä niin siellä se nyt on maassa, pitäisi vaan perehtyä miten se pitäisi leikata? Etelänmaiden viiniviljelyksiltä kun näkee ohjelmia telkusta niin nehän on sellaisia pystyjä ne pensaat, sellaisen tahtoisin itsellenikin enemmin kuin köynnöstävän, mahtaakohan sellaiseksi leikattu selvitä meidän talvista ulkosalla? Muutaman saviruukussa olleen kesäkukka-asetelman kippasin kompostiin, pesin ruukut ja vein varastoon. Amppelipelakuita kuskasin kuistille, olivat omenapuussa roikkumassa ja meinasivat mädäntyä jatkuvassa sateessa. Eilinen aamupäivä meni sisällä kun satoi, iltapäivällä sienimetsässä ja pihahaahuilua.
Tässä on ainakin yksi ohje: http://www.agrimarket.fi/main.cfm?iA=251077
Siis tuo edellinen koski Fellowin kysymystä viiniköynnöksen leikkaamisesta.
Liljus, kiitos 
Tuosta ohjeesta jopa minäkin ymmärrän jotakin kun on noin selkeät kuvat! Kaksi kesää se on ollut ruukussa, mutta lasken sillä olevan nyt vasta ensimmäisen syksyn kun viime syksynä vein sen sisälle talvehtimaan ja kissat katkaisivat sen 5 cm tapille... Mutta sieltä sitä vaan lähti juuresta uutta kasvua ja nyt pisimmät versot varmaankin jo liki 2 metriä!
Fellow, eipä kestä. Itsekkin ajattelin tuolla ohjeella leikkailla. Minun köynnökset (Zilga, Beta ja Supaga) on istutettu viime kesänä kasvariin, johtuen kylmyydestä. Omani olivat keväällä n. 20-30 senttisiä ja nyt pisin köynnös on kasvanut jo n. 4 metriä ja ne kaikki tuuhettuvat niin älyttömästi, että niitä on pakko leikata, jotta eivät täytä koko kasvaria.
Täyttelin kompostia kesäkukkaruukkujen sisällöillä, pesin ruukut ja siirsin kuivumaan katoksen alle. Kiersin pihaa katsellen ensi kevääseen ja istutin tulppaanit (30 Apeldoorn''s Elite + 5 Monsella tuoksuva). Siirryin sisätiloihin ukkosen ja raekuuron ajaksi jonka jälkeen istutin narsissit ( 5 Actaea + 10 Thalia kaikki tuoksuvia). Totesin että lisää pitää käydä ostamassa. Piipahdin lähimetsikössä koirien kanssa hakemassa pikkuisen puolukoita papujen seuraksi, sain kutsumatonta äklötysseuraa hirvikärpäsistä ja palasin kiireesti kotiin. Keräsin papuja varmana siitä että selässäni, niskassani, tukassani, ihan missä vaan mönkii niitä inhotuksia... ne on vielä astetta kamalampia kuin hämähäkit
Yksi ikuisuusprojekteistani räjähti käyntiin ennennäkemättömällä vauhdilla. Olen suunnitellut vuosikausia kahta valopaaloa jossa on pistokkeet tuohon autojen parkkipaikan etureunaan. Isäntä soitti hauskalle haudankaivajalle (tämä vanha tuttavamme) tyyliin tulet kun ehdit. Ja hän soitti tänä aamuna että olen kohta teillä. Jestas. Meillä oli kaikki rensselit vielä suunnitteluvaiheessa sähköyrityksessä (toisia tuttavia) joten päädyimme vetämään pihan ali mustaa vesiputkea narun kera. Narulle vedetään se sähköpiuha läpi jahka se tontille rantautuu.
Tässä vaiheessa kaksi koivunkantoa kaivettuna ylös ja odottamassa traktorikuljetusta.
Edellisessä kuvassa on tosiaankin se kohta johon kaksi valopaalua laitetaan. Pihan yli piti kaivaa ojanne väistellen kaikenmaailman salaojaputkia, aiemmin vedettyjä maakaapeleita sun muuta. Kaivaessa ihmettelin Hauskan haudankaivajan kanssa ällityttävän suurta kivimäärää mutta appivaari kertoi että paikassa on aiemmin ollut vaunuvaja ja kivet olivat vaunuvajaan johtava ramppi. Kivien välissä oli muuten vanhoja saappaanpohjiakin...meillä kun on muinoin ollut susipiha on koko piha-alue aina kaivaessa yllätyksiä täynä.
Tässä ojanteen tekoa ja Millamuori "pujahti" yllättäen bobcatin ja kauhan välistä luokseni. Se kun ei kuule mitään joten ei ymmärtänyt reitinvalinnassaan mitään vaaraa. Se näki minut ja lähti paarustamaan hurjalla 0.5 km/h vauhdillaan. Hauska haudankaivaja ensin säikähti mutta lopuksi pyrskähti avuttomaan nauruun. Kuvassa tilanne on jo ohi. Pieni musta möltti on Millamuori, isäntä ja appivaari nauravat taustalla.
Lainasin äsken koirien pedin pehmikkeenä olleen kevyen viltin ja kävin heittämässä sen sille nurkkakukkapenkille jossa osa liljoista vielä aloittelee kukintaansa. Ei ole nyt varaa niitä hallalle hävitä kun haluan nähdä mitä niistä tulee (keväällä maahan laitetut sipulit) . Yksi niistä aukesi joku aika sitten ja se tuoksuu aivan valtavasti. Hirmuihme, ei ole sellaisia minulla aiemmin kasvanut
101 sipulia pitäisi laittaa maahan. Sata on ihan tavallisia krookuksia, 1on se iso laukka "allium globemaster", joka kasvaa yli metriseksi. Yhteen saa mies tyytyä. Kuka hullu sijoittaa 7 € niinkin epävarmaan kohteeseen kuin on kukkasipuli? (No minä )
Sata sipulia,niin ja hetkenpäästä huomaat niitä olevan taas sata lisää,se yksi menee sitten jo vanhasta tottumuksesta?
Niinpä. Globemasterille vain pitää kaivaa ihan mielettömän iso kuoppa . Päätin tyytyä sataan krookukseen. Narsissit sitten erikseen...aivan ihania on taas tyrkyllä tuolla kaupoissa.
Unenpöpperössä aamukahvilla terassilla en ensin uskonut silmiäni, mutta totta se oli, omenapuu kukkii!
No jo on. Toivon, että sekin on merkki intiaanikesästä, joka kestää ihan joulunkorville muuttuen ilman loska-aikaa suoraan valkoiseksi talveksi. Meilläkin kukkii runkosyreeni.
Ihana tuo kuurainen omenapuun kukka Meillä kukkii kanukkapensas...
Eilen meinasin jatkuvasti ruveta leikkaamaan nurmikkoja ja illalla myöhään keräsin kaikki tomaattien raakileet kasvihuoneelta tupaan. Eikä vieläkään mitään pakkasta tullut.
Tuvassa kuitenkin tulin maalanneeksi yhden lämpöpatterin purkista, mikä ei ollenkaan lopu. Jotain sillä vielä tänään voisin maalata ja katseeni on jo kohdistunut pikkupöytään, minkä meidän talon isäntä on rakentanut aikoinaan koulussa jättäen pintakäsittelyn tekemättä. (Maali käy sekä puulle että metallille ja on kuin tehty minun tarpeisiini. ) Maalipurkin loppuun käytöllä säästyn myös ärsyttävältä pensselin pesulta aina välillä. Tuolla se odottaa leipäpussiin kieputettuna
Eilen sain huidottua ikkunoista ulos myös viisi pyöreää, suurta kärpästä. Helpotuksen tunne oli huomattava.
Pihapuuhiini liittynee sekin, että eilen pää punaisena googlasin että löytäisin pihavalomallin joka sopii meidän plassille kun en halua modernia enkä niitä öljylyhdynmallisiakaan. Lopuksi löytyi musta malli, josta tulee mieleen vuosisadan vaihteen rautatieasemat ja se kelpaa hyvin. Enstolta. On se hienoa kun sähköasentaja oli kylässä ja sain häneltä nimiä ja vinkkejä mistä googlata. Ja sain ottaa huomioon kaikenlaisia asennuksellisia seikkoja joista minulla ei ole hajuakaan.
Eli on kätevää jos tuttavapiiriin kuuluu haudankaivaja, sähkömies ja putkimies. Mitähän muita. Ai mutta parikin kirvesmiestä tunnetaan mutta ovat niin työllistettyjä ja aina muualla reissuhommissa ettei kehtaa edes puhua omista projekteista. Mies sanan kohtaan voi vaihtaa sanan henkilö.
Totta puhut Temsku. Meidän verkostoomme kuuluu haudankaivaja, sähkömies, pienkonekorjaaja ja kuorma-automies. Pappa hoitaa kirvesmieshommat, putkimies muutti valitettavasti pois paikkakunnalta.
Naisverkostoja on vähemmän? Pätevä nainen tekee kaiken itse?