Minun naisverkostoni, joka pitää huolta mielenterveydestä on sekä täällä että tuttavapiirissäni. Sitten on mielestäni uusi ilmiö ne sähköpostikaverit joita ei muulloin oikein näe mutta mailaavat kaikkea kiertokirjettä sun muuta hauskaa säännöllisesti toisilleen.
Pihapuuhhini palatakseni olen jo joutumassa talviunille kasvittelun suhteen. On muka niin raskasta noiden ruukkujenkin kanssa - vienkö talveentumaan vaiko eikö. Brugien juuri alkanut kukinto - yksi ehti aueta ja nuppuja paljon - katkesi kuin kananlento näihin halloihin. Minä haluaisin että olisi vielä kesää jäljellä...
Siirtelin muutamia pelargoneja jo talvehtimaan sisälle. Mullitin pikkuruukkuja laatikoihin odottamaan kevään kylvöjä. Kitkemään pitäisi vielä mennä ja siemeniäkin voisi keräillä.
Vuodenaikojen vaihtelu pysyy kyllä selkeästi tiedossa kun elää maatilalla. Nyt on se sadonkorjuun ja säilömisen aika ja minä en tee muuta kuin jallailen metsissä vapaa-aikani jopa siinä määrin että unohdin tärkeän kokouksen vaikka se oli kalenterissa.
Siksi olikin outoa huomata kukkapenkissä vieläkin uusia kukkijoita, luulen niitä malvoiksi. Enkä niitä talvettamisiakaan oikein saa alkuun kun talvetushuone on tipuyksiönä ja voihan sitä kesää vielä vähän aikaa riittää?
Meillä hajuvatukko saa huutia. Taisi mulla mennä överiksi, kun ilmoitin, että lehdet riivitään ja laitetaan kompostiin. Varret menee hakettimen läpi. Edellisiltana sitten pensassaksilla ensin pienestin lehtipinoa pienissä erissä ja kiersin sen jälkeen pienehkön nipun käsissä kuin pyykkiä väännetään. Näistä ja kurpitsan naateista tulikin kompostpri täyteen ja aika lailla jouduin painamaan tiukkaan. Nyt on sitten jälles jännetupen tulehdus ranteessa ja tuki muutaman päivän, että pääsee rauhoittumaan. Kaipa tämä sen väärrti oli.
Joitain kesäkukkapurkkeja olen tyhjännyt, kerran vielä penkit kantannut. Kyllä näyttääkin kivalta, kun on selkeä penkin reunus. En oikein ole päässyt minkäänlaisten reunusmateriaalien makuun. Kanttaus on minun ehdoton ja ainoa suosikkini, kaikki muu näyttää silmissäni krääsältä.
Istutusalueita on tullut sommiteltua ja kanttailtua. Pois kaivetusta kukkapenkinreunuksesta saikin hyvää täyttömaata alaville kohdille, joissa nyt tuppaa vesi seisomaan. Monta kottikärryllistä olen kuljetellut uuteen paikkaan. Samalla löysin sähkökaapelin, johon joskus voinemme laittaa fiilistelyvaloja. Krookuksen sipuleita olen laitellut maahan ja piirtänyt karttaa istutuksista. Ja päivä on vasta aluillaan... Ei tämä syksy pöllömpää aikaa ole.
Töistä tultua päätin siivota vähän kukkapenkkejä jotka ovat eniten näkyvillä ja eniten pemahtaneita.
Siivosin ulkorakennuksenpäädyn penkistä kaikki tuleentuneet pioniunikot pois, sillä ne antavat varsin sotkuisen vaikutelman. Ja siemenet olin jo kerännyt. Sitten siirryin uuteen ojantäyttöpenkkiin ja juniorin avustuksella laitettiin metalliverkot mäntyjen ympärille että kärhöjen kiipeäminen olisi helpompaa (siinä kun tuulee aina) ja että köynnöshortensia ymmärtäisin vinkin että pitäisi yrittää ylöskin eikä maanpeitoksi vaan. Perkasin penkin ja juniori istutti kukkasipuleita. Uusissa kukkapenkeissä on kauheasti tilaa rikkaruohoille - tuostakin tuli kottikärryt piukkaan. Naapurin vintiökin (5 v) oli kiltisti apuna kysellen kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Mutta nyt meillä jo sujuu hyvin sillä olen uhannut että jos on vähäkään pässinä joutuu lähtemään kotiin. Uhkaus on tähän asti toiminut hyvin. Lähti kotiin kun isänsä tuli hakemaan, vaikkakin piiloutui ensin. Olletikkin tuntee olevansa iso mies - ns. kikkivieroolla, jos tunnette termin
Juniorin istutusvimma katkesi yllättäen joten jatkoin istuttelua. 50 Angeliquetulppaania, 10 Syreenitulppaania (Lilac Wonder), Krookussekoitusta 60 sipulia, 10 Queen of Night tulppaania, 15 kevätkurjenmiekkaa ja 15 Ukkolaukkaa pääsi penkkiin. Värimaailma on tummaa ja vaaleaa lilaa sekä keltaista. Kukkivat eri aikoihinkin joten todella toivon että onnistumisprosentti olisi hyvä. Siinä paikalle sattui kummipojan kaverikin, ja häntäkin kiinnosti se hiekan lisäys. Osaapa nyt tuokin nuori mies istuttaa kukkasipulinsa jahka omaan huusholliin pääsee. Tai sitten katuu kovasti että kohteliaasti kysäisi.
Ruuan jälkeen iski iso laiskuudenpiru mutta pitäisi vielä mennä tukemaan ne salkoruusut, jotka ristin Barbara Cartlandeiksi. En oikein niistä tykkää mutta niiden sekasorto ja alennustila näkyy suoraan tupaan tämän tietokonekämpän ikkunasta. Maljakossa ovat ihan kivoja, varsinkin se aprikoosiin vivahtava vaalea. Rantakukan kanssa.
Ja saunaankin pitäisi tehdä tulet.
Mutta ei paha - 160 sipulia maassa. Tulee toiveikas olo
Yritin nukkua pitkään mutta heräsin kahdeksalta ja elukat huomasivat sen. Siitä seurasi niin suuri ilakointi (Milla huohotti ei-niin-sulotuoksua naamalle iloissaan, Shelby ryömi jallajallailoryömintää pitkin ja Kirrekissa kehräsi niin että sylki valui) että hetken pinnisteltyäni oli pakko nousta. Pakko mainita, että imuroin makuuhuoneen. Olen siitä niin iloinen.
Mutta sen jälkeen menin ulos varustettuna hanskoilla ja kottikärryillä ja revin kottikärrykuorma toisensa jälkeen kaikkea epätoivottua siementäjää pois istutusalueilta. Minulla kun näitä kommentaattoreita aina paikalla vaikka mitä tekisin niin sain kuulla epäilyksiä moisen touhun järkevyydestä kun pian halla kuitenkin vie kaiken. Olen ottanut asenteen että selitän tyhjentävästi touhujeni motivaatiot selkein argumentein ja pohjia myöden. Elän toivossa että se vähentää viisasteluhaluja.
Tuleentuneiden ja hallanpanemien kasvien poisto siisti yleisilmettä merkittävästi ja luulen sen lisäävän ilmankiertoa vielä elävien kasvien juurilla sillä etanaa oli joka paikka täynä ja kaikenlaista härmää ja hometta. Jätin kuitenkin yhteen kohtaan pioniunikkoa sinitiaisten iloksi.
Seurasin sivusilmällä omien touhujen ohessa kun tehotiimi korjasi hajonnutta (kuinka ollakkaan) puimuria. Välillä se ajettiin pellolle riemusaatossa ja laitettiin käyntiin, mutta Joku oli jättänyt isot pihdit puimurin sisälle joten sieltä ne tulivat kauhealla kolinalla ja rikkoivat toistakymmentä terää. Meteliä tuli kuin Serranon perheeltä. Nyt sitä korjataan edelleen. Sain silti juniorin polkemaan littiin tuota viherkompostilaatikon sisältöä - pelkään että jos sinne pääsisinkin en pääsisi pois ja laatikko voisi haljeta. Mutta heti polkemisen jälkeen juniori vilahti puimurityömaalle, poikien mielestä siellä on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin rauhallisissa puutarhakohteissa.
Vanhempi poika vei tosi nopeasti rikkoutuneen pyykinkuivaajan nurmikolta pois nokkakärryilla kun pyysin. Pelkäsi varmaan että jos jää siihen oleilemaan joutuu muihinkin hommiin. Huomenna olisi tullut viikko täyteen sen esittelystä terassin edessä paikassa, joka melkein estää terassilta kulun. Kuivaajan ohi on pitänyt änkeä kompostipussin kanssa.
Tulin ottamaan välillä pakastimesta ruoka-aineksia sulamaan ja nyt pitäisi mennä sadonkorjuuseen. Eilen totesin että valkosipulit ovat mahdottoman kokoisia ja en usko että punajuuri tai normaalisipulikaan enää kummemmaksi tulee. Purjot jätän lihomaan vielä. Härkäpavuille en tiedä mitä tekisin - niitä on aivan hulluna joka paikka täynä. Jos ne joutuu riipimään niin joulu tulee.
Minun puuhiini kuului tänään valeistuttaa isältä saamat perennat
kasvi-ja kurpitsamaalle, sillä kyseiseen penkkiin, johon meinaan ne
istuttaa, ei voi vielä, sillä lyhtykoisot eivät ole valmiita. Ne
hävitän melkein kokonaan, sillä valtaavat perennapenkkini kokonaan.
Sitten keräilin vielä siemeniä huomenna lähtevään Liljuksen sekasiemenketjukirjeeseen. Siinäkin oli kova homma, taidan jättää osan laittamatta, sillä siemenet pitäis vielä erottaa toisistaan, tai sitten en eroita.
kitkin, kiskoin ja jahtasin metsämansikkaa kukkapenkistä - ei voi kun itseään onnitella minkälaisen lisätyön itselleni järjestin, muutaman makean mansikan vuoksi rönsytaimia jokapaikassa viimeiset kesäkurpitsat kiikutin sisälle, ei ole halla vielä käynyt . istutin "elokuussa" kasvupaikalleen siirrettäviä siementaimia, juuria oli taimipotit täynnä.
????? pitäisiköhän minunkin valeistuttaa kurjenmiekan juurakot, sain ison korillisen jakotaimia hurskaassa uskossa, että kyllä ne minulle mahtuu. daaliapenkin paikalle suunnittelin lykkääväni, mutta kun siellä kukitaan vielä. kirkkaanpunaisien DAALIAN juurakoita lahjoittaisin pois, tummat ja lilat säästän
Valtsu, minkä kokoisia ne kirkkaanpunaisen kurjenmiekan juurakot ovat? Ovatko kirjekuorikokoa eli alle 3 sentin pakettiin meneviä? Olisin aivan hirmukiinnostunut jos vaan toimitus onnistuisi kohtuuhinnalla!
No höh, en kyllä usko, että kurjenmiekkoja. Valtsun täytyy tarkoittaa niitä vielä kukkivien daalioitten juurakoitten lahjoittamista, koska daalioiden jälkeen hän lahjoituksesta puhuu. Höh !
Heh heh - kauhea haloo jo nousi! Mutta tuli mieleen (väärä otsikkokin vielä) että kaipaisin tummalehtisiä daalioita. Näin sellaisia ja niissä oli epäkerrottu kukka, ja olivatten nättejä. Ja muutenkin minulle voi hölötellä jos ei talvetuspaikkaa ole ja jotain talvetuskelpoista on menossa kompostiin - minulta saa maksuksi pioniunikkon siemeniä. Sitä vaaleanpunaista tyrnuurimallia.
Keräsin ehtoopuolessa satoa sen verran kun oli aiheellista ja huvitti. Etsin kadonneita sipuleitani ja löysin vain parikymmentä. En ymmärrä minne hiiskattiin ne ovat karanneet. Tai sitten en muista mihin istutin. Härkäpapu on vallannut koko keittiöpuutarhan niin että saisi otsavalo päässä etsiä niiden alta mahdollisia sipuleita. Valkosipulit ovat niin isoja että ovat aivan nähtävyytenä nyt kun pistin ne kuivumaan extonkkahyllylle. Pitäisi kaivella ensi vuotta varten valkosipulinkynsiä turpeeseen mutta millä maltan? Punajuuriakin tuli ja laatu on hyvä. Yrttiensäilöntään pitäisi keskittyä, ainakin minttuteevärkkejä pitäisi kuivata ja sitruunamelissaa pakastaa.
Miten oreganoa voisi tehdä pizzamausteeksi? Meillä se oregano kukkii nyt.
Kuunliljat ja päivänliljat nostin ylös, perkasin vuohenputkesta, jaoin ja laitoin takaisin. Kirjavat jakotaimetkin jaksoin perata, mutta yksivärisen kohdalla loppui puhti ihan täysin. Sille en tehnyt mitään, lapiolla nostetun juuripaakun vein tontin rajalle savimaan päälle ja kippasin kottikärryllisen multaa ympärille. Onkohan penkin perustaminen näin helppoa?
Nostin loputkin miekkaliljat ja daaliat ylös, ja yritän talvetusta ensimmäistä kertaa.
Harjasin sipuleista kuivuneet savikokkareet pois ja siirsin putsitut sipulit sisätiloihin odottamaan käyttöä. Peratessani muistin, että minullahan on purjoa ja jättisipulia kasvamassa ja lähdin niitä hakemaan. Kurpitsa oli hyökännyt heidän kimppuunsa (jossakin sanottiin, että neliö tilaa kurpitsalle ja minä hölmö uskoin), joten purjot ja jättisipulit olivat yllättävän pieniä. Purjot unohdin johonkin. Ei kerrassaan mitään muistikuvaa mihin ne laitoin.
Ripottelin lisää maariankellon siemeniä suodatinpussiin ja loput ritarinkannuksen siemenet. Miksi minä kerään siemeniä kun en niitä tarvitse? Ja miksi minä kerään niitä niin paljon? Mietin miten punahatusta kerätään siemeniä. Enkä niitäkään tarvitse.
Istutin viime viikolla ostamani pionintaimet (JEE, minä sain pidettyä itseni ihmisenä, enkä sortunut niihin päivänliljoihin enää perjantaina). Ja pihan vanhasta pionista otin palasen kaupunkiin, siinä on silmu tai kaksi ja pari juurakon palaa. Enpä tiennyt, että pionille tulee semmoinen samanmoinen juurimukula kuin daalialla on. Aina oppii uutta.
Siivosin ritarinkannuksen ja pionien kasvustot. Tekiessäni mietin, että joku joskus sanoi, että leppäkertut talvehtii bambutikuissa. Talvehtiikohan ne ritarinkannuksen kukkavarressa? Sekin on ontto.
Katselin "tiluksiani" ja mietin, että kyllä se syksy sieltä väkisin tulee. Harmittelin, ettei meidän pihan vaahtera saa semmoista ilotulitusväriä. Ilmeisesti aurinkoa on liian vähän.
Kävin nyhtämässä rikat parista penkistä ja istuttelin uudelleen sijoituspenkissä tilanahtaudesta kärsiviä kevään siementaimia. Mokoma lentsu painaa vieläkin päälle, alkoi heikottaa ja tärisyttää ja oli pakko tulla sisälle.
Turkasen turkanen sentään, uusi pionipenkki on kaivamatta ja pari kesällä kaivettua penkkiä vieläkin vailla reunuksia. Taisi käydä vanhanaikaisesti tämän kesän projekteille jos en tästä kohta tokene, syksy painaa auttamatta päälle. No, jos nyt jäävät, niin kevälläähän on sitten taas intoa tehdä .
Ei tämä syksy pöllömpää aikaa ole.
viimeiset kesäkurpitsat kiikutin sisälle, ei ole halla vielä käynyt . istutin "elokuussa" kasvupaikalleen siirrettäviä siementaimia, juuria oli taimipotit täynnä.
vielä. kirkkaanpunaisien DAALIAN juurakoita lahjoittaisin pois, tummat ja lilat säästän
! Vai tarkoititko Valtsu daaliaa? Niiden perään en kuolaa samalla innolla. 
.