Aivan, Rissa, hyvältä työmotivaatiolta ja mehukkaalta kakulta kuullostaa!
En ole töissä, vaan selkä etupihalle päin olohuoneessa, ettei heilimöivät pihanurmikon heinät huiskuttelisi... Kasvihuoneella olen yrittänyt käydä tomaatteja hakemassa ja ovia aukomassa. Jonkun "vapaaehtoisen" olen iltaisin värvännyt sulkemaan ovea. Vielä ei ole ollut mitään lämmitysviritelmiä käytössä. Huomenna siirryn appiukon "lapsenvahdiksi", kun äiti menee polvileikkaukseen, eikä appiukko pärjää yksin. Samahan tuo on, missä olen tekemättä mitään. Siis ei kerrassaan mitään, siellä ei ole nettiäkään...
Tokkopa tärkeääkään?
Ihan tahallani ostin muuten honkkarista jääkaappimagneetin (itse asiassa useampaa eri teemaa, kun oli kivoja).
Kaikkist eniten tykkäsin siitä, jossa oli makoileva kissa ja teksti: "Kuinka ihanaa onkaan olla tekemättä mitään....ja levätä sen jälkeen." Selkeästi terapeuttinen ostos.
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Ahaa, ei voi pelkästään nauraa....
Ei pysty Rissaan flunssakaan kun ammoniakkia hengittelee, pysyy "röörit" auki
Täällä ollaan pää kenossa ja vinossa kun leikkasin kuusiaidan loppuun, jalat on sentään notkeat kun jouduin pukiile ja alas hyppymään. Kuusiaita on turhan korkea ainakin pari ja puolimetriä. Uskalsin hiukan olkani yli vilkaista lähtiessä, oli suhtkoht suora. Ja puutarhasaksetkin oli tylsät
Ei ole jalat notkeat eikä selkä taivu. Keräsin omenapuiden alta konstilla jos toisellakin kaikki pudonneet omenat . Konsteja oli haravoida ne ensin kasoihin ja sitten haravoida kasaa lumikolaan ja kiskoa lumikolaa pitkin nurmikkoa ja kipata maahan kaivamaani kuoppaan. 
HUh, s e otti selkään ja lumikola painoi enemmän kuin suojalumen aikaan eikä liukunut yhtään. 
. Sitten palasin entiseen ja kovasti karttamaani tapaan eli keräsin ne riivatut ämpäreihin ja kannoin ämpärit ja tyhjensin kuoppaan. Kottarit oli jo varattu kompostimultaan, joten niitä ei voinut käyttää. Sitten alkoi ähellys uuden L:N kompostorin kanssa, siis sen kokoamisen. En saanut itse mitään aikaan ja miehelläkin meni aikaa tovi jos toinenkin, kun seinämien koloja piti vähän puukolla modifioida, vaikka laatikon päällä oli risti työkalujen päällä.
Kesäkurpitsa oli sittenkin salaa ja piilossa tehnyt kaksi keskikokoista kurpitsaa, nam. 
Meillä on se hyvä puoli ettei tarvitse mätiä omenoita noukkia, kun ei niitä tullut tänä vuonna montaakaan. Mutta eipä tarvitse tehdä omenpiirakkaakaan eikä syödä edes, jos ei mätiä niin matosia
nemesia, sinä näitkin kesällä käydessäsi meidän omenasadon (jos nyt puihin huomasit vilkaista) ja ne kaikki on pihlajanmarjakoi nakertanut, ja jos nyt joku omena on kunnollinen, niin se OLI kunnollinen, räkätit tekevät niistäkin selvää.
Ei tarvitse omenia kerätä meilläkään. Taisi olla yhteensä kolme tai neljä omenaa kolmessa puussa. Nekin putosivat omia aikojaan ja maassa lojuvista pitää räksät huolta. Pitäisivät huolta vaikkei olisikaan maassa, syövät ne puustakin. Onneksi on tori. Voi sieltä käydä ostamassa omenia, että saapi hillot tehtyä ja piiraat paistettua. Ja onneksi ei ole tarve suurensuuri.
Pulkka on muuten kanssa hyvä siirtoväline kaikenlaiselle puutarharomppeelle. Sillä siirtyy niin kompostimultaa kuin perunoita, sipuleita ja miksei vaikka mätiä omenoitakin.
En ole ollenkaan tehnyt ns. syystöitä pihalla ja viikonloppujakin on hurahtanut aivan muissa merkeissä, kun oli taas Pestuumarkkinatkin täällä. Tytölle keräsin tilauksenmukaisesti aika mällit kasveja edellispyhän seutuun ja siellä täällä on siis penkeissäni taas uusia monttuja. Monttujahan tein jo silloin, kun varjon penkin rakensin.
Minulla kukkivat tomaatit ruusujen seassa ulkona. Ehkäpä eivät ehdi tomaatteja tehdä Tiukkayskäinen flunssa alkoi viikko sitten sunnuntaina ja nyt ollaan sentään jo paremmalla puolella, joten jospahan kuitenkin tästä tormennun jonain päivänä edes kellistämään valtavat hernekasvustot uudella kasvimaamulloksellani. Ne eivät sentään ole kukkia vääntäneet, mutta ei niitä malta millään vielä kipata mullan sekaan ja päälle lisää kompostimultaa kuskata.
Eilen joka tapauksessa vihdoin tyhjensin liinavaatekomeron lattiapinnan ja aivan ylimmän hyllyn. Siellä on odotellut epämääräisten rimpsuverhojen ja outoluukkisten pöytäliinojen varanto, joka nyt seisoo pussitettuna kuistilla muka odottamassa sitä päivää, kun ne kunnolla paukuttelen, käärin ja vien jonnekin kierrätykseen.
Kuistin ristikon luukusta katsottuna kesäkukkapenkin kaivaminen keväällä kannatti.
Siellä se ruusupapupeikkokin keinuu pilvikirsikan vierellä vähän kilpaillen
Ja onpa vihreää! Malttaako tuolta hakea maljakkoon?
Minua vaivaa kurpitsat. Näin kukkaupassa myynnissä sellaisia greipin kokoisia koristekurpitsoja myynnissä 1,50 €/kpl. Myyjä kertoi että ne säilyvät vuosikausia kun ne kuivuvat huoneenlämmössä. Minulla kasvaa juuri samanlaisia kurpitsoja mutta ne ovat jalkapallokokoa, muutama vähän pienenpi ja yksi vähän suurempi.
Kuivuuko nekin huoneenlämmössä - ajattelin mennä pihapuuhaamaan juniorin kanssa ja hän saisi kiipeillä tuolla perunakellarin seinillä ja saataisiin kurpitsat vaikkapa yläkerran takan eteen tai jotain.
Koristekurpitsan pitää olla tuleentunut jotta se säilyisi. Tuolla koristekurpitsaketjussa siitä muistaakseni keskusteltiinkin joku aika sitten.
Pelkkä kuivuminen ei riitä, lajikkeenkin pitää olla oikea?
Minulla koristekurpitsat ovat säilyneet kevättalvelle saakka, sitten yhtäkkiä alkaneet homehtua.
Eikös voikin kompostisangon tyhjentämisen, kompostin sekoittamisen talikolla ja ikkunoiden pesun ulkopuolelta pelkällä sadevedellä lukea aivan täysin pihapuuhaksi Lisäksi nyhdin keikkuvimmat koirankielet ämpäriin koristamaan etupihan laatoituksen autiutta. Niin ja pesin jopa kasvihuoneen lasiset ulko-ovien ikkunat ja totesin tietenkin maalanneeni sen vanhan ulko-oven aivan kertakaikkiaan päin honkia ja väärällä maalilla sillä maali lähtee suikaleina irti häirittäessä. Pesin tosiaan myös valkoisen muovipöydän kannen siellä liiterin seinustalla.
Kävin myös istumassa koilliskulman penkillä ja kääntämässä vähän aivan auki olevaa kärhön kukkaa. Tuvassa pesin sähköhellan uunin kokeilemalla jostain hämärästi kuulemaani mäntysuopapesua. Levitin pesurätillä nestemäistä mäntysaippuaa uunin sisäpinnoille, pidin hetkisen verran lämpöä pienesti päällä ja ihan vaan pyyhkeilemällä kirkastui uuni, jota olen aiemmin oikein olan takaa jynssäillyt ja luullut saaneeni sen ikuisläikikkääksi. Siellä se nyt kiiltelee. Löysin myös yhden suklaakeksin keksipurkista.
Tottahan nuo pihapuuhiksi luetaan mäntysuopapesua myöten, ainakin penttiin tuo "mänty" sopii heti. Ja suklaakeksi on puutarhurin tankkaukseen luettavissa oleva toimenpide.
Eihän niiden puuhien tarvitse maan möyrimistä sisältää, pihallahan sinä olet suurimmaksi osaksi puuhaillut. Ja oletpa ollut REIPAS! Saanut aikaan vaikka mitä.
Minä jatkan syksyn pihapuuhia huomenna. Päätin pitää lomapäivän, niitä kun on jemmassa. Aamulla koorautaan tai vast. painaa hän ja ostaa mm. kompostikuiviketta, hiekka- ja kompostimultasäkkejä (miksi, voi miksi, ei voi olla paikkaa, josta noitakin voisi vain hakea? Kai jollakin on tarve päästä hiekasta eroon???) ja hiekoitussoraa (Herra Mies ennakoi talvea...). Olenkin näös, kun tämmöinen tavallinen akkapötkylä lähtee säkkejä auton perään heittelemään. Pitää yrittää näyttää rotevalta.
Sitten kukkasipulinmetsästykseen. Aion ihan oikeasti toteuttaa sen Viherpiha-lehden idean kukkasipulikehän istuttamisesta puiden alle, se näytti niin somalta.
Poistin papukasvustot pellolta kompostoriin ja huomasin että sokeriherneet kukkivat iloisesti ja uutta hernettä pukkaa - en raaskinut niitä sieltä vielä ylös nostaa. Loput pikku-pikku-porkkanat nostelin myös pois, eipähän tarvitse keittämistä varten pienemmiksi pilkkoa Loput perunat nostetaan myös tänään.
Koko ajan pihapuuhatessa päässä pyörii pentistä (hyvää yötä) ajatuksiin näköjään lähtemättömästi iskostunut Akkarin aarteista se Arpin Lusenen "Le Hrahalaari"...Suu vinossa hekottelen...Jos tämä ei kohta lopu on pakko jostain hankkia se juttu kokonaan luettavaksi...aikuisella ihmisellä päivätolkulla Roope Ankka on mielessä, eihän siitä mitään tule Ja vielä nauraa yksikseen!
Vähän verkkaseen ne pihahommat edistyy tässä koneella istuen, siis ahteri ylös penkistä ja ulos .
Nuu, kipaise kirjastoon! Arpin Lusene seikkailee Disneyn kovakantisessa sarjakuvakirjassa Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita vuodelta 2005.
´Än on kovin täitävä... Tämä Rosa siis. Aivan ykkössuosikki. Saan mieheltäni tai hänen veljeltään Rosan parhaat lahjaksi jokaisena jouluna, jolloin sellainen on ilmestynyt.
Intopii, luit ajatukseni...Tulin tähän koneelle nimittäin kirjoittelemaan että josko kukaan tietäis tarkemmin - pahanlaatuinen pakkomielle on nyt iskenyt. KIITOS! Ja taas on suu vinossa
(Nostin tässä viestieni välissä loput perunat pellosta, joten oikealla palstalla kirjoitellaan)
Minulla olisi kukkasipuleita ja perennoja istutettavaksi asti kunhan vain saisin potkituksi itseeni vauhtia töiden jälkeen. Pihapuuhat ovat kovasti kuivuneet kokoon kun sormet koittaa jäätyä vaikka laittaisi hanskat.
(Aamulla katsoin tuskastuneena miten eräs kaukonaapuri körräsi kottikärryillä otsa rypyssä koivunlehtiä jokirantaan. Jokirantaan! Jokirantaan. Ja lapsenlapset heiluivat tuulessa isojen haravien kanssa ja posket punaisena oppimassa mammalta että koivunlehdet jokirantaan. Oli siinä ja siinä etten pysähtynyt käännytystöihin.)