Hihhih. Mutta meillä kun ei edes kasva puolukkaa. Olisi ihan kiva omasta pihasta niitäkin metsämarjoja poimia... mansikoita löytyy ja vattua ja ehkä mustikoitakin, ainakin varpuja. Eipä olekaan tullut mieleen edes käydä mustikka-aikaan katsomassa tuossa metsänlaidassa onko siellä mustikoita!
Ja minä en malttanut heittää kaikkea kevätvuohenjuurta kompostiin, laitoinpahan niitäkin muutaman juurakon ruukkuun jos joskus joku vieras meillä käydessään sattuu haluamaan... mun ruukkuarmeija senkun kasvaa. (Ja ne loputkaan vuohenjuuret ei ole vielä kompostissa, vaan röhnöttävät tuolla penkin vieressä pressun päällä. Kuivakoot siinä vähäsen huomiseen niin sitten ne raaskii heittää.)
Vietin eilen virallista sairaslomapäivää ja menin pöhlöyksissäni leikkaamaan hirmuisen tuoksuvatukkapuskan alas. Läkähdyin aivan tyystin. Olen varsin turhautuneena jo tämän flunssan kanssa.
Enpä sitten muuta tehnyt kuin kastelin kasvihuoneessa kasveja, koitin neuvoa junioria allaspuhdistuksessa ja lopuksi soitin vanhempani kaffille. Tuli mielekkäämpää ajankäyttöä siinäkin kun ei kerran jaksa puutarhahommia, en edes taimikaupoille jaksanut.
Ruohonleikkuri on tänään nöyrällä päällä! Toisella nyppäyksellä lähti talven jäljiltä käyntiin ja niinpä ulkoilutin sitä saman tien yhden tankillisen verran. Jätin leikkurin ja bensakannun keskelle pihaa, jotta joku muukin huomaisi ne ja polvia hipovan heinikon...
Veikkaan, että on turha toivo. Taitaa leikkuri jäädä kakkoseksi konekisassa, jossa tietsikka on ykkönen.
Istutin punakaalin taimia uuden perennapenkin reunakasviksi nyt kun siihen mahtuu vielä. Kasvimaa on jotensakin jäänyt heikolle tekemiselle.
Meilläpä se nurmikko ei sitten olekaan kasvanut enää sen ensimmäisen viileämmän jakson jälkeen… taitaa tuo ruohonleikkuri jäädä turhaksi kapistukseksi tänä kesänä jos ei jo kohta ala tulla sitä vettä…
Hih , eilen aloitin uuden varjopenkin työstämisen ukolta "salaa" hänpä luulee että sitä savimaata/vanhaa nurmikonpohjaa kääntelin jotta saisin uutta multaa laitettua ja uuden nurmikon kylvettyä. Mutta siinä hän onkin väärässä, tuohon paikkaan ei tule enää ikuna minkäänmoista ruohoa, vaan ihana perennapenkki.
Olen selvittänyt syysleimuja heinikon seasta, ihan kauhea homma se juurten siivoaminen. Sitten juolahti mieleeni, että mitenköhän kuivat ovat kuusiaidan taimet ja tungin monesta eri kohtaa sormeni läpi hakkeen ja sen alla olevan paksun koivunlehtikerroksen ja dadaaa, siellä katteiden alla oli ihan kosteaa muualla vaivaavasta kuivuudesta huolimatta. Vähänkö olin taas itseeni tyyyväinen kun tuon katteen aidan alle laitoin.
Mitään miettimättä ja säätilaa tutkimatta aamulla suhhuuttelin nilkkasukkiin mäkäräkarkotetta. Niskaan ja kesähattuun myös muutama suhautus ja sain ruohonleikkurin käyntiin. Tappelin ensin puoli pihaa irtoavan pyöränakselin kanssa, kunnes hokasin kiertää sen tiukasti paikoilleen paksulla rautalangalla. Kun se akseli tipahtaa, menee leikkuri kallelleen ja leikkuujälki on sitten sanoisinko räsymattomainen. Paukuttelin menemään myös kannokon seasta enimmät heinät leikkurilla ja kone simahti monta kertaa, kunnes hoksasin lisätä ysivitosta tankkiin
Täysin voipuneena ja kuumissani rupesin vielä istuttelemaan ruusupapujakin. Ensin solmin vihreän matonkudekerän lopun muoviseen köynnöskaareen ja se kerä muuten riitti justiinsa jetsulleen. Jäi kymmenen senttiä ylikin. Solmin siis vähän ikään kuin lisää ruutua siihen kaareen.
Tälläsin kaaren ja kolme papua puolelleen kasvihuoneen laiturin alkupäähän. Ja oli muuten yksinkertainen homma kasvarilla avata papujen tukinarujen solmut ja kantaa narusta ja ruukusta kannatellen pavut nurmikolle kyljelleen odottamaan istutusta Turhaan epäilin sen olevan kovinkin monimutkaista.
Nostin papuhässäkän alta pois kärhön toiselta ja minikiivin toiselta puolelta. Kun olin korjailemassa jälkiäni heräsi Uffe-kissa juhannusruusupuskasta ja kävi kuulkaas tosi märkää pavunalusmultaa tuijottelemassa, meni sitten rikkaruohokorille ja sitten se löysi minikiivin valkoisesta pöntöstä, jonne se tuli viskatuksi odottamaan siirtoa muualle. Siis tuo kissa on täysin lääpällään Annikki-minikiiviin eikä kiivistä ole jäljellä enää kuin muutama lyhyt oksanpätkä ja yhdessä varressa pieniä lehtiä
No sitten tsekkailin papuvarastoa kasvihuoneelta ja istutin hyasinttipavut sipulimaan itäpäätyyn ohuista oksista kasaamani tiipiin alustaan. Kauhukseni huomasin tunkeneeni vähän turhan monta papua kasvarin laiturin kaareen, sillä takapihan altaan verkko on vielä aivan tyhjä ja loput pavut ovat menossa kuistin kesäköynnösristikolle.
Välillä vihdoin viimein muistin pakata enkelinsiipiä kuplakuoriin ja lähdin kaikessa hiessäni äkkiä postiin. Meidän pikkutie sai vähän ennen valtavat annokset tosi suurta asfaltin alustasoraa ja siinä minä mennä vaelsin antaumuksella huomatakseni postilla kukkaron jääneen pois matkasta.
Isäntä vei työkaverinsa kanssa alkuillasta veneen vihdoin viimein järvelle ja puutarhaohjelmien jälkeen menen panemaan puuhamaan taas kesäasentoonsa. Veneessä on uudet istuinpenkit ja joku vaijeri ja mitähän lie osia siihen on ilmestynyt hajonneiden tilalle.
Lapsi hinkkasi köynnösristikot hiomapaperilla viileässä autotallissa.
Aplodit, Sand! Sinulle ja kaikille muillekin suomalaisille naisille jotka hikipäässä tekee eikä meinaa, hienostelematta, ja ei edes aplodeja tekemisistään kaipaa, pelkästään ymmärtävää nyökyttelyä muilta samanlaisílta
Ihanaa, kun ei ole niin kova helle, mitä eilen oli.
Toinen homma johtaa toiseen kaiken aikaa minulla tänään. Aamulla menin kesäkulleron siementaimiruukku kourassa kasvarille hakemaan hyvää pikkutaimien ruukutusmultaa. Rupesin nostamaan siellä sisällä keväällä kukkineet tulppaanit ylös saadakseni niiden alustasta multaa. Menin ruukuttamaan tulppaaneita puuhamaahan ja sain kymmenkunta tulppaaniruukkua. Useita sivusipuleitakin oli jo ilmestynyt! Sivusipuleita olisi ollut irrotettavissa enemmänkin, mutta meni sisu kaulaan häiritä liikaa vielä vihreässä lehdessä olevia tulppaaneita. Ruukut nostin kahteen entisen kaappipakastimen metallikoriin (vihdoin tuli niillekin käyttöä) odottamaan syysistutusta maahan.
Jäin järjestelemään puuhamaata vähäksi aikaa ja palatessani sieltä rupesin nyhtämään voikukan kukkia vaan nurmikolta, kunnes muistin ne kullerot. Kävin ruukuttamassa viiteen ruukkuun niitä ja toin pikkuruukut pihalle. Sitten katselin paraatipenkkiä. Pistin kukkiville pioneille lisää tukia, huomasin ison tyhjän kohdan niiden alustalla, hain takapihalta tietyömaalta pelastamani kuperan kiven, jonka heitin asentoon nurinpäin vesiastiaksi keskelle paraatipenkkiä. Nukkukoot siinä vaikka Uffe-kissa pitkillä poudilla ja käykööt siinä linnut pesulla sadekeleillä.
Siis aivan pienessä suttuamispuuhassa meni koko aamupäivä Niin ja kaiken aikaa kulki tiekarhua, sora-autoa ja varsinkin sitä täristävää jyrää tuossa vierellä asfaltoinnin pohjatöissä.
Hain kasvusäkit ja istutin avomaankurkut niihin. Taimien kastelua, ja julkisen puolen kukkapenkit odottaa vielä kastelua…
Kauheasti tuntuu, että olen tehnyt jotain, mutta ei nyt tule mieleen…tarkkaillut tuimana tomaatteja / kirvoja, siirrellyt terassilla tavaroita “omille paikoilleen” (paikka vaihtuu aina, kun istutetaan uusi ruukullinen taimia), tutkaillut hernennversoja, kaikkea tuommoista tähdellistä, tiedättehän!
Aina silloin tällöin olen perjantai-illan yksikseni tällä tontilla ja on se harvinaisuudessaan kivaa. Siis ei ole ketään muita kuin elukat ja minä.
Istutin kurpitsat ja laitoin niiden päälle telttakasvihuoneen. Ostettu monta vuotta sitten liiterin poistomyynnistä ja kyllä on tullut ne eurot hyvin käytetyksi. Sitten kastelin letkulla potagerin ja uudet istutukset. Sain kulumaan siihenkin yli tunnin verran aikaa. Nautin kun paine on kova ja vesi halpaa, vaikka koitan nuukailla näiden letkukastelujen kanssa aina vähän liiaksikin - nytkin oli sipulit hyvin säilyneet kuivassa maassa mutta kasvu oli satunnaista...no, ehtiihän nuo. Kastelin kasvihuoneenkin oikein ronskisti ja pesin kasveja samalla. Ainakin daturat piristyivät niin että pörhistivät lehtensä aivan eri tavalla.
Peseskelin laattojakin hiekasta ja täytin Mustanghepan vesiastian raikkaalla vedellä ja annoin jo iltakaurat.
Istuttelin tienpään isoihin pönttöihin pelargoneja ja tuoksupielusta. Vaikka kastelin pöntöt alkuillasta niin että kaadoin molempiin pönttöihin kastelukannullisen vettä oli maa vieläkin veden tarpeessa. Pistin jo ennemmin isännän korjailemaan maalilla sen toisen pötikän, johon herra Joku haluaa ajella moottoriajoneuvolla päin. Tynnyrijäljitelmä alkoi näyttämään lasikuituytimiään, mutta maali peitti vauriot sen verran ettei hullu huomaa eikä viisaampi sano mitään.
Toin kaksi eilen ostettua isoverenpisara-amppelia kohti terassia mutta pysähdyin ja laitoinkin ne roikkumaan uuden käytävän vierille puiden oksiin. Ihastuin kovasti vaikutelmasta. Nyt pitää joko ostaa uudet kasvit terassin amppeleihin tai keksiä jotain muuta.
Yritin suunnitella miten tänä vuonna laitan kannat, daturat, gladiolukset ja daaliat. Niin ja talvetetut verenpisarat. Ei vielä tullut mitään kaiken kattavaa ilmestystä asian suhteen.
Pelargoneille pitää siivota entinen navetanoven ulkomaasto. Katetut tonkkahyllyt aurinkoisessa paikassa on kuin tehty pelargoneja varten, mutta poikien mielestä hyllyt on kuin tehty mopon osia varten. Ja ovat kuulemma paljon mielenkiintoisempia kuin pelargonit.
Mutta ne kaksi tummanruskeaa (voi niin 70-lukua) kukkalaatikkoa kyllä siirrätytän tuonne altaan päähän ja laitan niihin vaikka tekokukkia, sillä paikka on paahteinen ja tuulinen. Sen minä jo päätin.
Vielä pitäisi keksiä paikka neljälle isolle ja valkoiselle ahkeraliisalle ja hopealehdelle. Vaihtoehtoja on liikaakin.
Vuosikausia olen halunnut makeakirsikkaa ja nyt sen hain, Leningratin mustan, huomasin näes että läheisellä puutarhamyymälällä oli kirsikat -30% tänään ja huomenna noiden festarien innoittamana. Kaupanpäällisiksi jokainen halukas sai ottaa myymättä jääneitä äitienpäiväruusuja, otin suuren valkoisen, joka kukkii parasta aikaa. Melkoinen meteli kuuluu festareiden kajareista…kuka pelkää Paulaaaa…vajaan kilometrin päästä! Pihapuuhiin menkööt sekin että tarkistin kaikkien varastojen ovet lukkoon ja autonikin, se kun unohtuu aina auki.
Kyllä on mennyt koko päivä ulkona kökkiessä! jaa no imuroinhan minä sisällä hehee. Istutin avokuistin tolppiin tulevat kärhöt, ja kun sain homman valmiiksi niin harmitti vietävästi kun ei tullut operaatiota kuvattua! Oli niin mielenkiintoinen. Ne kun on siinä routaeristeen alla… ja routaeristeessa on ruukunmentävä kolo, siis sen hiekkakaulusruukun. Kovasti piti kärrätä hyvää multaa monttuihin kun oli maaperä melkein vaan hiekkaa siinä. Kasteluputket on tietty, ei ne tuossa varmaan menesty jos ei kastele reippaasti. Vaikka montut on kyllä yhteydessä edessä olevaan kukkapenkkiin.
Kastelin aikaisempia istutuksia, ja sitten istutin 19 pionikukkaista asteria pionipenkkiin Sitten mies tyhjensi kompostin ja kuskasi sen kasvimaan laitaan, ja minä mätin sen penkkeihin ja kylvettiin vanhemman tytön kanssa vihannekset. Tuli kolme riviä porkkanaa, ja kolme riviä sipulia vuorotellen, rivi anopilta saatuja pensaspapuja (uusi tuttavuus), lehti- ja keräsalaattia, persiljaa, tilliä ja retiisiä. Herneet unohdin liottaa, tytö kylvää ne huomenna. Eikä tilaa jäänyt yhtään mun kääpiösamettiruusuille, kääk! Kun niitä on tuolla 40 taimea, osa odottamassa kasvimaalle pääsyä… Voih. Kai niitä on laitettava ruukkuihin ja tuossa pionipenkissäkin on kyllä vielä tilaa… mutta mahtaa olla viehättävä yhdistelmä, vaaleanpunaisia ja pinkkejä astereita sekä oranssinkeltaisia samettiruusuja. Yhyh.
Siivosin iltapäivällä pitkän kesäkukkapenkin. Poistin siperianhernepensaat ruukuista ja istutin samoille sijoilleen maahan. Tuhottoman paljon unikon alkuja on pitkin koko penkkiä, eniten onneksi tien puolella, joten ne sinisten siemenet voin kylvää talon puolelle. Jahka muistan. Rikkaruohoja penkistä kertyi vain pyykkikorillinen mukaanluettuna talon puolen kanttausheinää.
(Ja ne loputkaan vuohenjuuret ei ole vielä kompostissa, vaan röhnöttävät tuolla penkin vieressä pressun päällä. Kuivakoot siinä vähäsen huomiseen niin sitten ne raaskii heittää.)
, eilen aloitin uuden varjopenkin työstämisen ukolta "salaa" hänpä luulee että sitä savimaata/vanhaa nurmikonpohjaa kääntelin jotta saisin uutta multaa laitettua ja uuden nurmikon kylvettyä. 
Turhaan epäilin sen olevan kovinkin monimutkaista.
, ja ei edes aplodeja tekemisistään kaipaa, pelkästään ymmärtävää nyökyttelyä muilta samanlaisílta
Heehhh.
Sitten mies tyhjensi kompostin ja kuskasi sen kasvimaan laitaan, ja minä mätin sen penkkeihin ja kylvettiin vanhemman tytön kanssa vihannekset. Tuli kolme riviä porkkanaa, ja kolme riviä sipulia vuorotellen, rivi anopilta saatuja pensaspapuja (uusi tuttavuus), lehti- ja keräsalaattia, persiljaa, tilliä ja retiisiä. Herneet unohdin liottaa, tytö kylvää ne huomenna. Eikä tilaa jäänyt yhtään mun kääpiösamettiruusuille, kääk! Kun niitä on tuolla 40 taimea, osa odottamassa kasvimaalle pääsyä… Voih. Kai niitä on laitettava ruukkuihin ja tuossa pionipenkissäkin on kyllä vielä tilaa… mutta mahtaa olla viehättävä yhdistelmä, vaaleanpunaisia ja pinkkejä astereita sekä oranssinkeltaisia samettiruusuja. Yhyh.