Tämä asfaltointioperaatio häiritsi pihapuuhiin ryhtymistä tänään (maanantaina) iltapäivällä
Tontin koilliskulmalla hopeapensaat nousivat jännästi esille uutta mustaa tietä vasten. Tässä pohjoisrajalla taas luonnon varpukasvisto pääsi esille tuolla tien lähellä.
Teinpäs jotain tänään pihalla kumminkin! Mies kiinnitti viimein aition tolppiin kärhötuet tuossa illalla, ja kävin sitten sisäkamppeissani hytisten aukomassa kärhövyyhdet, ja nostelemassa tukiverkkoihin. (Tai no, yhdessä kärhöpariskunnassa on pitkät versot, ne muut just ja just ylettyy tukiin…) Eikä ne tukiverkkopylväät pöllömmän näköiset ole, vaikka etukäteen sitä vähän pelkäsin…
Illalla tein “puuhamaan”. Se on ainakin 80x150 cm 
Ja siihenkin sain menemään aikaa 3 tuntia. Multa oli rutikuivaa sateesta huolimatta, pikkusen on pintakerros kastunut. (Ehkä suurennan kuitenkin jonain päivänä).
Meillä sataa jo heti näin aamusta aivan hyvin ja haetaan vanhempi poika rippileiriltä. Tasapuolisuuden vuoksi hänenellekkin on säästetty puuhia mutta voi voi jos koko ajan sataa…varmaan nukkuu tämän päivän ja huomiseen : )
Nyt menen puuhaamaan kasvihuoneen oven kiinni ettei tomaatit ja chilit aivan jäädy. Vajaa 12 astetta lämmintä. Ja sitten vaihdan työmaata.
Kävin eilen istuttamassa loput tomaatit ja chilit palstalle ja kasteltiin hiukan myöskin herneitä, papuja, kurkkua ja kesäkurpitsaa. Nyt sitten tämä kauan odotettu ihana sade imeytyy hyvin jo valmiiksi kostutettuun maahan.
Tänään voikin sitten hyvällä omallatunnolla keskittyä näihin sisäpuuhiin.
Minä panin paremman sadetakin aamulla päälle ja järjestelin sorat asfalltipohjien jäljiltä mieleisempään asentoon tuossa tiellä. Sitten heittelin etupihan altaan aivan typötyhjäksi ja putsasin pohjan.
Voisin muuten osallistua veden täsmäheittokilpailuihin aivan hyvin, sillä tyhjensin altaan loppuvedet siihen kasvuston sekaan äärelle ja vähän kauemmas siten, että välillä pistin vettä lentoon suorana viivana, välillä kaarena. Väistelin vuorenkilpien ja kevätesikoiden kukkia näin. Niin ja osuin myös suoraan mäsäyttelemään vaahteroiden alarunkoihin sitä vettä
Nyt on lappoletku jo toisella sadevesitynnyrillä johtamassa uutta ja raikasta sadevettä etupihan altaaseen.
On tosi kiva kuljeksia pihamaalla kädet taskussa ja huppu silmillä tämmöisellä pienellä sateella. Katsella taimia ja suunnitella siirtoja. Esimerkiksi.
Huomasin minäkin illalla että varsin mukava keli tehdä puutarhakierrosta tuo tihkusade! Pitkään on ollut niin kuivaa että minun aluillansa olevat istutusalueeni ovat vain nuupottaneet, vaan eilen oli ihan uutta pontevuutta kasveissa. (minkähän takia ei rivi vaihdu automaattisesti?)
Ennen nukkumaanmenoa piti käydä kylvämässä takapihalle nurmikkoa ja apilaa, en jaksanut välittää semmoisesta pikkuseikasta että kukaan ei ole viitsinyt tasoittaa siellä maata. Ehtiihän sitä...
Tänään pihapuuhasin sisällä, kun löysin vanhan pentin siemenketjukirjeen aarteita. Vuodelta 2005 oli monenlaista lupaavaa siementä, isoa ja pientä. Piti siis ruveta esikasvatuspuuhiin 
Vandalta (vieläkös täällä pyörii?) saadut kuolanpionin siemenetkin niin reippaasti kaikki kelluivat kun ne likoamaan pistin että silmissäni näen jo valtaisat pionikasvustot. No, parin kesän päästä sitten. Vai mitenkäs hitaasti tuo kasvaa?
Ei tunnu syntyvän kunnon potageria meille, joten istutin osan kukkakaalin ja maissin taimista perennapenkkeihin, missä vähänkin oli aukkopaikkaa. Sataa, ei sada, sataa…
Minäkin olen muuten aika hyvä tuossa veden heitossa. Särkyneille sydämmille sitä usein heittelen ja kuunliljolle, välissä on paljon väisteltävää 
Niin! Mutta kun ne ankeat näkymät harvoin innostavat kuvaamiseen. Päätetään nyt oikein porukalla että otetaan kuvat niistä kauheimmista murheenkryyneistä salaiseen arkistoon ihan sen takia että saa taputtaa itseään olkapäälle kun ne yksi kerrallaan saadaan edes lähes yhtä kauniiksi kuin tuossa Nekun kuvassa…ja lisäillää tuonne ennen ja jälkeen otsikon alle.
Minä olen saanut perkaamisvaihteen päälle oikein hyvin kun laitoin housut joilla voi kontata vapaasti. Annoin itselleni vapaata vähäksi aikaa että pääsee täällä käymään.
No sinäpä sen sanoit Temsku. Pitää mennä heti (kun sade lakkaa, tai huomenna) ottamaan kuva tuosta saunanvierusalueesta, johon on tulossa metsäpuutarha. Siis siinä on mukamas sellainen ollut, mutta vuohenputki pirulainen valtasi sen kokonaan… En ole harrastanut juuri yhtään noita ennen-kuvia… Pitää kuvata samalla muutkin murheenkryynipaikat.
Minä taas tösäyttelen kuvani lähes pahimmista paikoista pelkästään tänne Mutta joka ikinen iltahämärä on sellainen, että tulee mieleen, että nyt saisi nättejä kuvia. Näin sadekelilläkin minun pihani näyttää vihreälle ja vehmaalle.
En oo tehnyt mitään pihalla tänään, tuskin käynytkään. No, ihan pikku kierroksella vain. Nyt on maalattu ovenkarmeja, jotka piti maalata jo talvella…kun ei pihapuuhat ole esteenä:)
Pakko kehua retostella miten olen kiltisti perannut savipuolaa kukkapenkeistä, sillä sateiden alkaminen polkaisi ne vauhtiin. Kanttasinkin reippaana ja siirtojuoksuttelin vähäsen. Vanhempi poika olikin rippileirin jälkeen aivan kunnossa ja raapaisi perunakuopan katon harvat nokkos- ja koiranputkikasvustot kumoon ja kattoi huonot paikat uusilla paaleilla. Tai no, ei uusilla, aika monta vuotta vanhoilla.
Sitten poika siirtyi potagerien käytävien kimppuun ja juurikasharalla kaipsutti hakkeista siemenrikkaruohot huonoon kuntoon ja lisäili jo vähäsen uuttakin haketta ohueksi käyneisiin kohtiin.
Minä kääntelin ruohontasolla olleet tiilirivit toisin päin ja perkasin välit. Arvioisin että tein sitä hommaa noin 30 metriä. Näki siinä yhden jos toisenkin muurahaispesän paniikit.
Hiukan leikkelin käytäville pahiten roikkuvia puunoksia, istutin loput kurpitsat ja avomaankurkut sekä muutaman krassin.
Puhuin pari minuttia isoilla kirjaimilla isännälle, joka oli mielestäni aivan liian rentoutunut ja hän laittoi kiukuissaan ovitopparin terassinoveen, ruuvasi kiinni irronneet puulaatat ja suoristeli niitä, huolsi moottoritrimmerin, siirsi ison betoniruukun oikeaan paikkaan. asensi automaattikastelijan uudelleen kasvihuoneeseen ja säteili koko ajan suuresti marttyyriaaltoja.
Pahin pihapuuha olikin se isännänhaukkuminen mutta tulipas sekin tehtyä. Harmi kun jäi ottamatta ne ennen-jälkeen-kuvat. Isännästä.
Vietin aamutuiman uusimmalla kukkapenkilläni olkkarin päädyn lähellä. Tarkoituksena oli tyhjentää paraatin polkuoperaatiosta nousseet perennat pois pesuvadeista kitumasta, mutta kolmen verikurjenpolven istutuksen jälkeen rupesinkin vahingossa perkaamaan rikkaruohoja ja harailemaan siellä.
Hyvä kolea keli sen suhteen, että mäkäriä ei näy mailla ei halmeilla
Sain syreeni puskan kaadettua. Toissa jouluna saamani Alligator saha olikin parempi kun uskalsin toivoa. Nyt on saksankirvelit kaadettu ja vielä raparperi pitäisi saada muutettua toiseen paikkaan. Ostin jo eilen juurimaton ja multaa jotta pääsee uuden penkin tekoon.
Edellisen sivun asfaltointikuvaa laittaessani huomasin, miten paljon suolaheinää kasvaakaan kultakärsämöiden juurella. Tänä aamuna siivosin kohdan ja nyt koko penkki näyttää paremmalle.
Nyt sain vihdoin ja viimein nurmikon kylvettyä. Sitä ennen piti kärrätä multaa ja harata. Menihän tuohon hommaan puoli päivää, mutta nytpähän on tehty. Tuntuu melkein siltä kun piha olis jo valmis, ku sai tuon kylvön pois roikkumasta. Hyvä mieli tuli!
Oi, Ermeli, ja nyt se on hyvin kostutettunakin jo valmiiksi! Eikä aikaakaan, kun saa lykkiä nurtsinleikkuukonetta!