Kitkin ja levittelin katetta taas tänään. Hommat eteni niin että parin pensaan istutusalueen juolat ja muut rikat sai kyytiä ja maanpinta reippaan hakekatteen päällensä. Hitaastihan nää mun hommat menee mutta kaikki nyt tehty on pois keväällä tehtävistä töistä. Sipulikukkien piippoja jo nousi mullasta
, osan huomasin vasta kun olin kiskonut ne rikkoina ylös maasta. Taisivat olla pikkunarsisseja. Painelin takaisin maahan, eiköhän ne selviä koettelemuksesta.
Loistava työilma, kirkas ja tyyni, jokunen aste plussan puolella. Pieni miinus märkyydestä, meinaa sormet hiukan palella kun märkää multaa kaivelee.
Mielenkiinnolla odotan kuinka paljon hyötyä tuon hakekatteen levittämisestä on rikkojen kasvun suhteen. Ei ole aiempaa kokemusta asiasta. No ens kesänähän sen näkee kannattaako sen kanssa puuhastelu.
Kerrankin sain lipputangosta jouluvalot pois ajallaan, eikä tarvinut odottaa, että lumi ja maa sulaa niin että ne harusnarut saa irti maasta. Viime keväänä hävetti kun taisi olla jo huhtikuu, kun sain vasta valot otettua pois. Päällä niitä ei enää oltu pidetty pitkään aikaan.
Leikkasin myös keijuangervon, niin on sekin keväthomma jo hoidettu.
Mäkin sain keijuangervon leikattua ja muutenkin pöllöilin pihalla, mua kun ei keskitalven aikaan meinaa saaha sohvasta ylös.
Haravoin, kylvin vaahteroita ja kävin polkupyörällä viemässä keräyspisteeseen peltipurkkeja ja tuikunkuoria, eipä ole ennen sitäkään reissua tullut pyöräiltyä tammikuussa.
Ripottelin käytettyjä multia paljastuneiden perennanjuurien ympärille, pensaskaali oli ihan paljaana, multa jotenkin laskeutunut. Jospa se joskus kukkis ennenkun kuolee, on tehnyt vaan kirpan reijittämiä lehtiä monta vuotta, mut ny oli aika komea juuri näkyvissä, toivoa on vielä.
Leikkelin viiniköynnökset. Suojasin tuomenoksilla pari kirsikkapuuta ja päärynäpuun rusakoilta. Rakentelin rusakkosuojaa myös pensasmustikoille. Joulukuusi tuli pilkottua kärhön ja salkoruusun suojaksi. Jos vaikka saatais ens viikolla lunta.
Tavallaan hienoa, että voi jatkaa syyshommia vaikka kuinka pitkään. Yleensä syksyllä jää aina jotain kesken. Tänään laitoin vielä muutamia siemeniä ulos, muuten on kerrankin valmista talven tulla.
Rikkiksien kitkentää riittäisi. Ne näyttävät kasvavan talvellakin. Ikävä vaan, että puuhamaa on kaukana ja valoisa aika vielä lyhyt, joten tekemiseen ei paljon aikaa jää.
Myyrät ovat kaikonneet jonnekin, koska tuhoja on paljon vähemmän kuin syksyllä myllätyn maan perusteella pelkäsin. Mutta talvi on vasta alussa…
Vaikka onkin ollut pimeää ilman aurinkoa, on ollut ihan mukavaa, että lomautusviikkoni sattui tällaiseen säähän. Tänään siirsin vieläkin parvekelaatikoissa ulkona hyvässä kunnossa olleet muratit yhteen isoon kukkaruukkuun ja vein autotallin ikkunalle, ennekuin huomenna menee pakkaselle. Toivottavasti ainakin osa selviäisi kevääseen.
Kylvöpurkkejakin täyttelin valmiiksi turpeella kasvarissa, niin ei tarvitse sitten yrittää saada turvetta irti jäisestä pussista.
Kaivoin muutaman voikukan juurineen ja laitoin nyt aluksi vaasiin matalaan veteen. Toivon että saan niistä kalvaita tuoreita lehtiä syötäväksi, tämä on siis jonkinsortin koe.
Irrotin reunuspäivänkakkaran ja orvokin itsekylväytyneitä pikkutaimia purkkiin ja toin eteisen ikkunalle, jos ne alkais vaikka kasvaa, sais kevätkukkivia nopeammin.
Lisäksi otin isommista reunuskakkaroista kokeeksi oksia veteen, jos vaikka juurtuisivat.
Bumble, eikö kannattais laittaa multaan niitä voikukkia?
Jos löytyy hyvänkokoisia juuria, niin niitä kannattais puhdistaa, pilkkoa ja kuivata. Hyvää maksalle.
Saiskohan aikaiseksi hakea tosiaan muutama juuri purkkiin ikkunalle.
Juurijauhoa on tehty jo syksyllä.
Juu, aikomus onkin laittaa ne multaan, täytyy vaan etsiä sopiva korkea ja kapea purkki, mitä en saanut aikaiseksi tänään.
Nää juuret oli aika ohkasia, mutta pitkiä.
Ehkä tulee vielä kaiveltua lisää, jos kelit pysyy tällaisina.
Kyllä jos vielä oli tällä kylällä joku joka ei aatellu että minoon vähä heilahtanu ni ei oo kyllä enää. Otsalampun valossa puoli yhdeksältä tammikuisena iltana räntäsateessa tää akka istutti ensin hyasintteja kukkapenkkiin ja sit sammalia kiviaidan päälle. 
Kannoin lapioittain multaa krookusten ja lumikellojen versojen suojaksi -mikäs siinä multaa lapioidessa kun multakasa sulana…
Minun on huomenna pakko änkeytyä sen verran pihatöihin, että kuskaan hiekkaa pahimpiin paikkoihin. Jatkuva sade on hakannut pienet sipulit näkyviin. Ne on alunperin istutettu hiukan pintaan kun siihen lisättiin maata ja nyt se lisätty maa on sateissa painunut ja valunut ties minne. Kadun varren maasta joku penteleen elukka kaivaa säännöllisesti osan sipuleista ylös. En keksi mikä. Mielestäni sipuleita ei ole syöty, eikä nokittu, kohtaa on vain tongittu ja sipulit on sitten pitkin piennarta 
kyseessä kohta jonne siis syksyllä kuoppasin sipuleita, eli maa on tuore ja irtonainen siinäkin.
Ihan vaan varoiksi piti käydä kylvökennostoja ja ruukkuja vielä pihalla mullittamassa kun multa on sulaa. Ja yhden multasäkin kannoin sisällekin, kun sulana se on helpompi kantaa.
Kävin ostamassa talvensuojaturvetta, jota ei kylläkään ollut. Ostin sitten hallaharsoja, ja peittelin jalohortensiat, buddlejat ja muutaman viime vuonna istutetun viinikärhön. Hallaharsojen päälle ladoin vielä kuusenoksia. Jos jotenkin pystyisi valmistautumaan hyytävään pohjoistuuleen ja lumettomiin pakkaspäiviin, semmoista kun ne lupailevat 
laiskuus on hyvä lahja, kun sitä osaa oikein käyttää - eipäs-juupas talviin tottuneena osasin taas syksyllä
Juu, parhain tilanne on niillä
, jotka eivät leikanneet perennanvarsia pois syksyllä. Veden jäätyessä maa kuorettuu, mutta perennanvarret ja lehden jäänteet sitovat vähäistäkin lunta ja muodostavat kanavia ilmalle ja hapelle, keväällä sulavatkin "reikäiset jäät" nopeammin. Tyytyväinen olen "epäsiisteyden" sietokykyyni, ruskistuneita havuja en siedä penkeissä pitkällään.
Kaikki jätin minäkin paikoilleen. Paitsi vettyneet ja löllöt palloesikon lehdet napsin pois. Oli sellanen tukahduttava, märkä ja paksu kerros, yöks.
Voi minnuu, tänään kävin justiinsa siivoamassa pionipenkin ja leikkasin rumat kuivuneet varret pois, nyt ne varmaankin sit jäätyy kun alkaa pakastua…
Laiska minnäi oon ollunna, mittään en oo leikelly nyt syksyllä 
kerrankin oikeassa kohdassa laiska…koitukoon se miun onneksi, tääl ei oo lunta yhtään…