Mä kannoin tänään havuja perennapenkkeihin niin paljon kuin kerkesin, magnolioillekin tein pienet kodat havuista. Ihan kaikkea en suojannut, mutta kaikki uudet penkit kyllä ja vanhoista penkeistä ne kohdat joissa oli viimekesäisiä taimia. On vähän huono ennuste loppukesällä istutetuilla pikkutaimilla jos litimärkään, mustaan maahan tulee suoraan 15 asteen pakkanen. Ruusutkin varmasti arvostaisivat jonkunlaista suojaa, täytynee siis jatkaa urakkaa huomenna. Viime kesänä jo jäi kukinta vähäiseksi, en ala jos taas tulee ruusuton kesä 
Onneksi olen laiska puutarhuri minäkin, kaikki perennat on lehtineen paikallaan, enkä haravoinut pihaa ollenkaan. 
Nyt juuri satelee jotain lähes lumenkaltaista ainetta…
Otin lapiolla ruohosipulipaakun. Erottelin siitä sipuleita kolmeen rukkuun.laitoin alle kanankakat ja multaa päälle. ne sitten sopivasti ulkoseinän viereen. Siinä nopeasti versovat keväällä. Siitä voi olttaa aikaisemminkin ruukun sisälle versomaan, jos ei lumi peitä kokonaan.Yksi rukku on nyt sisällä ja siinä15 cm pitkät ihanan tuoksuiset versot.
Mäkin olen laiska, enkä koskaan siivoa perennojen varsia. Noiden uusien penkkien kohdalla se vaan ei pahemmin auta kun ei niissä juur olisi ollut mitään siivottavaa. Haravoin kyllä lehtiä penkkeihin syksyllä, kun paljas maa näytti niin haavoittuvalta. Mutta nyt on silti märkä ja kylmä kuolema tulossa taimille Täytyy nyt vaan toivoa, että havuista olisi edes vähän suojaa ja että pakkanen jäisi ennustettua vähemmäksi. Olisi nyt edes tullut sitä lunta, vaikka vaan pari senttiä.
Kyllähän täälläkin on jo kertaalleen käynyt ihan kunnolla pakkasella, mutta silloin oli luntakin, eikä maa ollut noin litimärkää. Nyt näyttää tilanne aika kurjalta. Sipulikukkiakin on piipoilla vaikka kuinka, mutta en minä niitä niin kovin sure. Enemmän huolettaa kaikki ne ihanat perennat joita haalin koko kesän ulkomailta asti. Ja ruusut. Ne on onneksi omajuurisia kaikki, mutta moni on sellainen, että on paleltunut joka talvi hangen yläpuolelta. Viime talvena jo meni muutama maata myöten.
Syksyllä keräsin lehtikatetta penkkeihin mut myrskytuulet on ne puhaltaneet huidsinevadaan. No, tuskin katekaan auttaa jos jääpolte iskee. 2005 mulla kuoli penkkikaupalla perennoja mustaan märkään maahan jään alle 
Kävin putsaamassa illalla terassin ja lapioin kasan hevoskastanjan verkon sisään ja ympärille keoksi. Illan kova tuuli puhalsi askeleeni jäljet pois ja nyt lumi on täydellisen kaunista.
Levitin talvensuojaturvetta laakeripensaan, helmipensaan, kärhöjen ja ruusupensaiden juurelle ja osan peittelin pakkaspeitolla. Onneksi lunta on satanut tasaiseen tahtiin koko päivän.
Ihan sama homma täällä kun Hoyabellalla. Nurmikolta lapioin sen 1-2 cm: n lumikerroksen kukkapenkkeihin havusuojien päälle. Naapuri piti varmaan hiukan hulluna, mutta se ei olekaan puutarhaihminen.
Napureiilla riittää ihmeteltävää täälläkin kun kolasin lunta nurmikolta kukkapenkkien katteeksi.
Mä olen kans joka päivä kolannut lunta nurtsilta kukkapenkkeihin ja ruusuille, mutta tuntuu ettei sitä kerry sitten millään. Tänään kannoin takapihalta ämpäreillä lunta, kun etupiha on jo lapioitu tyhjäksi. Ei sitä silti kovin paksulti ole penkeissäkään.
Eilen aloittelin omenapuiden leikkausta. Ihanaa kun on pitkästä aikaa jotain järkevää tekemistä ulkona ja niin leuto sää että pojatkin tarkenevat. Ja puita on helppo saksia samalla kun jälkikasvu möyrii lumikasoisa.
Tässä onkin urakkaa moniksi päiviksi vielä. Mulla on nyt kolmas leikkuuvuosi noiden puiden kanssa, sitten pitäisikin jo selvitä vähemmällä urakoinnilla per vuosi. Tosi hidasta hommaa tällaiselle amatöörille, kun pitää tarkkaan miettiä ennenkuin saksii. Sekin hidastaa kun oksisto on (vielä ;)) niin tiheä, että leikkuria saa sovitella jokaisen oksan kohdalla tarkasti. Mutta tänä vuonna selviän pelkällä leikkurilla.
Tiputtelin kasvihuoneiden katoilta lumet. Ei niitä paljoa ollut mutta aika raskasta lunta oli nyt kun on ollut pari päivää plussalla. Tulossa on taas muutama pakkaspäivä joten aattelin että paras tiputtaa nyt pois ennenkuin jäätyy kiinni kattoon.
Harmittaa kun on vieläkin leikkaamatta ne muutama kirsikkapuun oksa, nyt olis ollut hyvät kelit. En vaan yksinkertaisesti muistanut, pahus.
Kolasin lunta lisää kukkapenkkeihin. Tuuli ja sade syövät lunta pois sekä fasaanit pääsevät tonkimaan lumen alta paljastuvia vihreitä kasvin lehtiä.
Alozilla kohta helkyy fasaanien viserrys, suloääni karkoittaa harmin kaivelluista kasveista.
Pitäisi kai sahata lahonneen, tyvestä revenneen kriikunapuun paksu sivuhaara, uusi versoja on viereisessä rungossa uusimassa kasvua. Tiputti lehtensä eikä jaksanut kypsyttää hedelmiä. Puulla on niin kova lämpöarvo, ettei kannata tunkea saunanuuniin klapeja kerralla, tuttuni teki niin ja saunankiuas jotenkin halkesi muurauksistaan.
Talven pilkkikausi avattu.Paino 1050 grammaa.Minä sain sen, tietenkin.Huomenna tiedossa makoisa keitto.
Se vähänen lumi on täälläkin kasattu kukkapenkkeihin, mutta ei vaan riitä alkuunkaan niin paljon kuin olis tarve. Puput pistelevät poskeensa kaiken vihreän mitä löytävät. Alue, missä on talviota maanpeittokasvina, on varmaan koko seutukunnan "puppanoiden"ruokailupaikka. Täytyy vain toivoa että juuret säilyvät.
Tänään tyhjensin lämpökompostoria - sen verran, mitä sieltä nyt irtosi. Oli nimittäin päässyt jäätymään tavara siellä tyhjennysluukun tienoilla. Lämmöt kuitenkin olivat nousseet tässä muutaman päivän aikana +20 asteeseen, joten pakkohan se oli yrittää tyhjennystä, kun täyttäkin alkoi olla.
Sitä kohmeista tavaraa sitten varovasti nakuttelin pienellä lapiolla ja sainkin irti sen verran, että sain pintaa pudotettua alemmas. Lämmötkin alkoivat nousta heti tyhjennyksen jälkeen. Ensimmäistä kertaa näyttää siltä, että meidän Biolanimme olisi käytössä koko talven. Hip hei! (Siis sikäli mikäli tämä omituinen talvi jatkuu tällaisena.)
Valmiin tavaran kärräsin kottikärryllä puutarhakompostoriin kevättä odottelemaan. Kyllä tulikin keväinen fiilis kottikärryä työnnellessäni (noh, lumihangessa, mutta kuitenkin).
Meilläkin ovat puput juhlineet. Sammalleimut on kaivettu esiin, ja niiden luona on läjäpäin jäniksen papanoita. 
Täällä Varsinais-Suomessa lunta ei ole ollenkaan. Ei siis ole, mitä voisi kasata kukkapenkkeihin. Perustin viime kesänä uuteen pihaani kaksi isoa kukkapenkkiä ja istutin sinne paljon perennoja. Nyt pelkään kovasti niiden puolesta. Osa oli tosi pieniä taimia. Pakkasia tänne on luvassa muutamia asteita. Ei sen enempää kuitenkaan, toivottavasti kestävät ne. Toisaalta laitoin pari viikkoa sitten perennan siemeniä ulos. Peittelen ne harsolla. Josko se lumen virkaa toimittaisi. Siemenille olisi toivottavaa, jos sitä pakkasta tulisi. Eli ei tässä nyt tiedä, mitä toivoisi. No lunta ensin ja sitten pakkasta, taitaa olla turha toivo.
Täällä Jyväskylän nurkilla on nyt viimein tuota lunta, mutta pakkaset kaikkosivat lumen tullessa. Vähän kyllä jännittää, että kuinka mahtoi niissä ensimmäisissä, lumettomissa pakkasissa kasveille käydä, kun tuli melkoinen määrä istuteltua uusia syksyllä 
aika läpäisevässä maassa tosin kaikki kasvavat, täällä ei semmoisia ihmeitä ole kuin lätäköt, mutta jäähän se mullan pinta kosteaksi kuitenkin… Ei auta kuin elää toivossa. Perennojen varret jätin laiskuuttani paikalleen, ilmeisesti hyvä niin.
Mitään kovin konkreettista tässä ei ole tullut kyllä tehtyä, ajatustyötä sitäkin enemmän. No kävelin mä tuonne alapihan lumihankeen itselleni malliksi tulevien istutusalueiden rajoja 
Pää kohisee uusia idiksiä semmoista tahtia, että mielenkiinnolla odotan, kuinka monta vuotta menee, ennen kuin ne kaikki on toteutettu… Mutta onpa ainakin jotain jo korvan takana valmiiksi, niin tietää sitten mitä alkaa tekemään 
Joka kevät tahtoo olla yhtä jännittävää mitä sitten löytyykään.Jos on paljon lunta niin myyrät myllästää lumen alla mielin määrin. Jos ei lunta, puput syö kaiken mikä on talvivihreää maassa. Jos on puolimetriä lunta, pensaat on syöty lumirajan yläpuolelta. Pupuille kelpaa kaikki muu paitsi ei niille erikseen kasvatettu apilapelto.Kävelin katselemassa josko peittelisin alppiruusut mutta ajattelin että ei taida kevätaurinko paistaakaan kun on aina yhtä harmaata niin jätin vielä homman auki.Palaan asiaan ja varjostan mikäli tarvii.
Risusavotta meillä riittää aina kun ulkona liikkuu.
JA niitä uusia istutuksiahan se täytyy aina suunnitella.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty…