Tykkäisköhän nuo omenapuut, hortensiat ja mustaherukat kovinkin kyttyrää jos aloittaisin niitten leikkelyn jo nyt? Päivällähän on jo lämpötila plussalla, eikä nyt olis liiat lumetkaan vastuksina. Näin aikaisin en vaan koskaan ole niitä leikannut, vaan vasta huhtikuun loppupuolella. Jotakin vaan tekisi mieli ulkona puuhastella; huomaa, että kuume alkaa jo nousta…
Vallan hyvin voit leikata.
Minäpä sitten menen pihalle heti paikalla…
Leikkasin riippapihlajaa, haravoin nurnikkoa, siivosin kukkapenkistä liljanvarsia ja ensimmäinen liljakukko pääsi hengestään.
Reilu pari tuntia silputtu ja siistitty takapihan penkkejä. Leikkasin hortensian puoliksi. Pitäis kipittää aidan toiselle puolelle että sais myös toisen laidan leikattua. Jätän huomiseen. IHANAA, tästä se alkaa… Vähän myös ruusut sai saksista.
Pihapöllöilyä auringonpaisteessa! Siinä sivussa Neiti Ituhipin kans leikattiin omppupuita ja korjattiin kaatunut puupino ykskätisen työnjohtajan valvonnassa. Ihana kevät…
Eilen ulkoilutin haravaa ja leikkelin vähän pieniä kuusia tuossa mun pikkumettässä. Omenpuitakin jo katselin sillä silmällä, että joko nyt, mutta en sitten vielä tohtinut.
Tänään oli ensimmäinen kunnollinen pihapuuhailupäivä tälle keväälle. (Niin, eikös tänään alkanut virallisesti kevät, ainakin kalenterin mukaan?) Isäntä leikkasi tontin pohjoisen sivun kuusiaidan, ja minä leikkasin yhtä pientä kuusta, yhtä vielä pienempää mäntyä sekä kolmea suurikokoista tuijaa.
Kuusta aloin muotoilla nyt pitääkseni sen kohtuullisen kokoisena. Pikkumännystä poistin muutaman alimman oksan ja tuijista viime vuonna kuolleet latvat. (Hui hirvitys sitä tikapuilla keikkumista!) Samalla tuli napsittua tuijien sivuilta sentti sieltä ja toinen täältä ihan vain siitä ilosta, että oli puutarhasakset kädessä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Eihän noita oikeasti tarvitsisi muotoilla, sillä kasvavat kauniisti luonnostaan. Tuijien paljaita takapuolia piti kyllä vähän siistiä, ja katselin reheviä etupuoliakin sillä silmällä, josko joskus uskaltaisin parturoida nuo ihan kunnolla eli tehdä niistä ns. rungolliset tuijat. (Ovat toispuoleisia tuijien takana olevien pensaiden takia.) Vielä en uskaltanut.
Pari lehtipensastakin tuli leikattua samalla innolla. Ja huomenna jatkuu… 
Pikkuisen piti omenapuita leikellä keväisen päivän kunniaksi, vaikka peuraverkkojen sisälle pääseminen olikin isompi homma kuin itse leikkuu. Kuopuksen kanssa tehtiin myös lumitöitä. 
Haettiin metsästä pohjoisrinteeltä kaksi kottikärryllistä lunta hankikylvösten uudeksi peitoksi.
Pihapuuhat vielä kiven alla, mut sain sentäs varjostushuput laitettuu timanttituijille. Vein myös perennakylvökset ulos lumen alle ja juu en vieny niitä tomaatteja kuitenkaan 
Lumitöitä en viittiny tehä, kun oli niin vähän hiplustanu tuota lunta. Mieli ois tehny käydä pihan perällä kattoo mitä siellä näkyy, mut en viittiny lähtee kahlaamaan tuonne hankeen. Kompostorissa peräti +10 astetta. Sitä vois joku päivä tyhjennellä kunhan tässä koppeutus.
Kompostorissa +50 
Jotain hyötyä siis lauhasta talvesta. Tyhjentämään on pakko lähteä viimein, kunhan saan kahvikupillisen juotua pohjalle. 
Kiertelin ympäri puutarhaa katsellen joko maasta nousee alkuja, onko kasvit hengissä. Taisin odottaa hieman liikaa, ei siellä vielä kunnolla mitään ole lähtenyt kasvuun. Heti kun aurinko vähän lämmittää, sitä luulee et nyt taas kaikki kasvaa! Ei malttaisi odottaa…
Sahasin yhden kulkutiellä olevan omenapuun oksan pois, siivosin pihasaunan pukuhuoneen ja eteiskäytävän, keräsin hieman risuja pois pihalta.
Tarvitsisin ehdottomasti perennojen joukkoon astinkiviä. Toivottavasti saan sellaisia hankituksi. Olen ajatellut pieniä liuskekiven paloja, pitäisi mennä jonain päivänä johonkin liuskekiviä myyvään paikkaan, vaikkapa soraliike Lehtovaaraan Piikkiöön.
Pihaa siivottiin tänään, saimme raivattua tuoksuvattupuskan pois, sitä oli jo yli 5 neliön alue. Peitimme alueen vanhalla pressulla ja siihen päälle raahasimme vanhoja levyn paloja. Ei se nätti ole, mutta kehittelen siihen jotain. Mutenkin sitä ympäristöä siivosimme.
Aloin sitten pätkimään pirunkepin alkuja pois, se mokoma leviää laajalle 
Pienimmät otin sekatööreillä, isompiin hain kirveen. Yksi pirullinen keppi päätti kostaa ja kun kirveellä kalautin sen juureen, keppi kolautti minua käteen. Heti en mitään huomannut, mutta pian kättä alkoi särkeä ja huomasin hanskassa veritahran. Keppi oli isolla piikillä osunut lähes nimettömän juuressa olevaan verisuoneen ja siinä oli melkoisen komea musta patti Piti mennä sisälle ja hoitaa kylmällä ja koholla. P-A toi ulkoa pussissa lunta (mistä lie löysikin vielä) ja sitä pussia pidin pitkään käden päällä. Vieläkin, yli 4 tuntia kolauksesta, siinä on muhkea patti ja sitä särkee. Mutta ehkäpä se siitä… Harmittaa, kun jäi vielä pari keppiä pystyyn, mutta ehtiipä ne myöhemminkin. Sain kuitenkin kaikki muut melkein 100 keppiä pois, osa oli parin sentin mittaisia, osa metrisiä hujoppeja.
IrisFinlandica, mulla on ihan sama ongelma. Viime kesänä, kun perustimme kukkapenkkejä, en ehtinyt ajatella astinkiviä. Nyt olis tarkoitus hommata sellaisia. Mulla oli entisessä puutarhassa vanhoja kattotiiliä. Ne oli tosi vanhoja jostain vuosisadan alusta. Mä tykkään kaikesta vanhasta. En niitä koknaisina laittanut penkkiin, olisivat vieneet liian ison tilan kukilta. Mutta pilhoin niitä muutamaan osaan ja kyllä ne asian hoitivat. Mukavan punaisen värisiäkin vielä ja osa melko ajan patinoimia. Pitää katsoa onko niitä vielä mökillä jemmassa. Meinaan taas niitä laittaa.
ei meiilläkään mitään näkynyt. Eilen siellä kiertelin. Krookukset hieman pilkistävät. Meillä on tosi aurinkoinen piha, kun siellä ei vielä mitään korkeaa kasva. Ajattelin, että varmasti jotain on noussut enemmänkin, mutta ei. Kyllä sitä aika malttamaton alkaa olemaan.
Aurinkoinen puolisko pihaa haravoitu, katkoin perennanvarsia, leikkasin ruusu- ja koivuangervoja, kaikki päätyivät silppuriin.
Eilisen ja tämän päivän aikana haravoin kukkapenkkejä ja levitin niihin tuhkaa. Liian suureksi kasvaneet Hansaruusupensaat leikkasin noin metrin korkuisiksi ja harvensin oksistoa. Kaivoin myös maassa talvehtineen yrttiruukun ja mansikka amppelit esiin ja puhdistin niistä kuolleet lehdet. Rönsyissä olevia juurellisia alkuja tökin sitten laastipaljuun, missä viimekesänä kasvoi porkkanaa.
Aika paljon on jo sipulikukkien piippoja noussut maasta ylös ja lumikelloissa näkyy valkoiset nuput.
Täälläkin alkoi kevät virallisesti nyt viikonloppuna 
Eilen sahailin syksyllä vajan kulmalle jääneet rangat pätkiksi, lapioin vähäksi käyneitä lumia perennapenkkeihin ja viskelin "niittyrinteeseen" ohimennen vähän erinäisten kukkien siemeniä. Tänään totesin, että iso osa niistä eilisen lumistakin oli jo ehtinyt auringossa sulaa, joten peittelin havuilla lähinnä noita vihreänä talvehtineita. Samalla silppusin vielä pystyssä olevat perennojen varret penkkeihin, ja ihastelin sipulipiippojen runsasta määrää. Maksaruohoissakin oli jo komeat alut, samoin syksyllä istuttamissani kurjenpolvissa näkyi pienenpieniä lehdenalkuja. Töytöangervo yritti lähteä uuteen kasvuun jo syksyllä, ihme kyllä alut ovat säilyneet ihan hyvinä koko talven ajan. Mustaherukkapuskissakin näkyi myös olevan jo suunnilleen lehdet puhkeamassa 
Tuli kyllä niin järjetön keväthepuli jo, ettei mitään rajaa 
Meillä ei mikään piipota vielä, lunta ei kyllä enää ole juuri ollenkaan. Pihan annan olla vielä, ihana maata sohvalla, kun aurinko paistaa 
Eipä täälläkään kannata vielä kukkapenkkeihin kajota. Alppiruusuille vein hiukan vettä kun huomasin ettei maa ole jäässä ja lehdet ovat auenneet suoriksi. Ovat isojen kuusien alla joten vesi on tarpeen kun aurinko paistaa vielä niin matalalta. En enää viitsi varjostaa.
Ilokseni huomasin että virpiangervot olivat saaneet olla rauhassa jäniksiltä. MUTTA huntukorpipaatsama oli niille kelvannut jota eivät ole koskaan aikaisemmin syöneet. Varmaan kuulivat viimekesänä kun kehuin sitä komeaksi pensaaksi kun oli jo metrin korkuiseksi ehtinyt kasvaa.
Joka keväthän se on arvoituksellista vaan niin ihanaa aikaa.
40 suikkua hirvenlihaa lyöty liiterin seinälle kuivumaan. 