Joko tuonne kehtaa lähteä haravoimaan ja siivoamaan penkkejä?? Vai odotellaanko vielä kunnes maa kuivaa ja ilmat lämpenee… Sormet syyhyävät kovasti!!!
Täällä on pakko odotella, ellei halua lunta haravoida, mutta eiköhän tuo aurinko siitä nopeasti selvää tee, kun lämpötilakin on nyt plussalla.
Haravoin tänään vastakarvaan puolet nurmikosta. Elvytysharavointi on kovaa hommaa muutenkin, ainoa puutarhatyö josta en pidä, mutta tällä kertaa oli semmoinen keskikokoinen koiranpentu lisäpainona haravanvarressa… Haravointijätteet viskelin perennojen päälle. Huomenna jatkuu jos on yhtä keväinen sää.
No nyt olen Hankalinille kateellinen! Meillä piha vielä lumen vallassa, sen jälkeen tulevat viikot varmaan pelkkää mutavelliä.
Haravoin nurmikosta kuivemmat paikat, luntakin löytyy yhä n 15 cm marjapensaiden tienoilla. Poistin kasvihuonepressun. Hyvin pressu toimi: maksimissaan lunta oli 23 cm ilmatieteenlaitoksen sivujen mukaan lentokentällä, eikä meillä ole ollut yhtään enempää.
Kaikenlaista pihapuuhastelua pitkin päivää, mm. talvivalojen pois kerääminen ja retiisien kylväminen kasvihuoneen istutuslaatikoihin. Talven jälkeen tuntuu että tänään on tullut happiyliannostus. Pihalla puuhissa mukana myös kaksi koiraa ja voi luoja sitä mudan määrää mikä niistä lähti kun sisään tullessa suihkutin niiden tassut ja vatsanalukset puhtaiksi ! Toivottavasti tää rapakausi on mahdollisimman lyhyt !
Kaikki loput pensaat leikkasin ja kärräsin kaikki risut, mitä koko leikkausoperaation aikana olin nurtsille viskellyt. Meillä on monesta paikkaa ihan lompsis-lompsis nurmikko. Mutta ihanan vihreä se on, kun sammal rehottaa. Tykkään sammalista, saavat rauhassa kasvaa.
Makkaranpaistoa ja juttelua lisäksi.
Kyllä meni pihapuuhat ihan vain linnunpönttöjen putsaamiseen ja uudelleen puuhun köyttämiseen. Entiset langat olivat jo jäämässä puunrunkoihin kiinni. Satoi viikolla niin paljon uutta lunta että on ihan uuden talven lumet. Täytyy vain odotella niitä vesisateita joita on luvassa että täälläkin alkais näkyä taas lumetonta maata.
Tässä muutamana päivänä olen jo punttaillut taas kiviä. Senverran isoja jötiköitä ovat, että haba huutaa tuskasta melkein kun katsoo päinkin… Osan sain kyllä koneella tuotuna melkein viereen, ettei tarvinnut kuin metrin pari liikuttaa ja asetella oikeaan asentoon. Rautakanki on hyvä apuri noiden järkäleiden kanssa.
Laajensin siis noilla kivillä tuota yhtä penkkiä, mikä on tuonne tielle päin. Siinä on tällä hetkellä puskaa ja perennaa tuulensuojatarkoituksessa. Nyt tähän uuteen osioon tulee mm. katajia, jospa niillä saisi ympärivuotisempaa tuulensuojaa.
Lisäksi lähdön sai hyvin palvellut kaivonrengasnuotiopaikka. Kivistä mallailin uuden systeemin. Jahka tästä hiukan lämpenee, niin muurailen sitä kivistä pikkuhiljaa vielä hiukan lisää. Mutta isot kivet siinä nyt alla kehässä, ihan käyttökelpoinen siis jo. Siihen olis tarkoitus sitten saada ritiläsysteemiä ja mahdollisesti jotain keittolevyä, että saa kesäruokia värkkäillä kauniilla ilmalla ulkosalla. Melkein jo tunnen suussani nuotiolla valmistetun kanapaellan maun, ei ole sama asia tehdä sitä hellalla…
Meillä ei ihan vielä päästä haravoimaan. Etupiha.
Emo , en mä sun lumimäärää hallunnut peukuttaa vaan , että sä olet saanut tänne kuvan laitettua !
Iltalenkin jälkeen raahasin kasvilavojen purkupuut siistimpään kasaan vähän sivummalle ja potkin toista tieltä katsottuna kauhealta rytökasalta näyttänyttä puukasaa tiiviimmäksi. Koittaakohan tähän pihaan ikinä kasaton ja pressuton aika? Ja mikähän siinä on että ne koko talven levällään maanneet puut piti nyt kerralla kaikki saada siirrettyä. Yksin ja pimeässä.
Kyllä harmittaa, kun tämän ikuisuusflunssan kanssa ei hirveästi kärsi vielä ulkona jumppailla, joten tämän ihanan keväisen päivän pihapuuhiksi jäivät vaan kompostin pöyhäisy ja kukkapenkkien läpikäynti nenä maata viistäen. Ilokseni totesin, että pakkasyöt eivät ole pelästyttäneet kasvuun lähteneitä kukkasia 
Vielä enemmän ilahdutti, että viime kesänä pistokkaista laitetut keijuangervot ovat kuin ovatkin hengissä, vaikka olin jo ihan varma jokin aika sitten, että ei ne kyllä elolle edisty, kun jäisissä purkeissa lillui senttitolkulla vettä… Onpahan edes jotain valmiina, jos päästäisiin tulevana kesänä tuota horror-rinnettä viimein laittamaan uuteen uskoon.
Siulla on Hankalin miun vinkeet !!
Hieno kasa =)
Ei näy Havinan kasa.
Ei näy kasa täälläkään, harmi kun niin tykkään kasoista… varsinkin jos kiveä ovat…
Ei näkynyt kasaa enää. Poistin viestin, koska kuvan paikalla näkyi Havinan nimi.
No höh, mihin se kasa yhtäkkiä hävisi. Vaikka kyllä se siitä muutamassa päivässä aika vähiin hupenikin;)
Kevyttä tihutustakin on pidellyt, mutta ei se ole haitannut ulkopuuhastelupäivää. Isäntä on pientä siistimistä tehnyt omenapuihin jo monena päivänä, minä leikkasin tänään matalahkoa koristeomenapuuta, johon maalausrapun päältä ylsi vielä ilman pasuunaleikkuria. Viime keväänä, kun puita ryhdyttiin leikkaamaan, niin vesivesoja on sen jälkeen poistettu jo moneen otteeseen ja yritetty siis estää piiskoittumista. Tällaista se on, kun leikkaamisen tielle lähtee, mutta pakkohan sekin oli koittaa, kun omenapuut ovat niin niukkatuottoisia.
Nyt näyttää yhdessä isommassa puussa olevan vähän tavallista enemmän kukkasilmuja. Voi kuinka toivon, että meilläkin nähtäisiin oikein kunnolla kukkiva omenapuu. Isommat omenapuut saatiin hoideltua tältä erää
Marjapensasalueella leikkasin katteiden alta rumasti repsottavia mansikkamuoveja monta tuntia. Ovat saaneet tähän mennessä repsotella, kun niillä repsottavilla reunoilla on ollut se tehtävä, että ne ovat pitäneet sitten myöhemmin kesällä nurmikkosilpun paremmin paikallaan, jotta se ei leviäisi pensaiden ympärille hakkeella elävän matalan kasvillisuuden päälle lannoittamaan. Toisaalta silpun työntäminen reunojen alle on ollut tosi työlästä. Ei sitä näissä puuhissa aina tiedä, mikä olisi paras. Nyt tuli tehtyä tällainen ratkaisu, nätimpi on näin.
Makkaraa tuli taas paistettua tulella ja olutkin maistui hyvälle. Ulkona oleminen on ihan parasta!
PS. Tulihan ne jouluvalotkin korjattua pois Tähän asti ovat kyllä olleet ihan tärkeitä