Minä suoritin kokonaisen 5 metrin pätkän orapihlaja-aidan alustan siivousta. Sitten loppui hermo hyttysiin ! Ei siis millään haralla vaan istun maahan ja voikukkaraudalla sorkin rikkisten juuret ja kaikki messiin ja sitten saksilla alaoksia veks ja ämpäriin. Toiset 5 metriä saa odottaa päivää parempaa kun käsissä on orapihlajanpiikkejen reikiä ja hyttyset piti mua neulatyynynään nii ei sitä nälkäsenä sietänyt.
Sitte menin suihkuun ja söin masun pullolleen niin päivätirsat kutsui paremmin kuin se loppu 5 metriä. No kun isäntä leikkaa vielä aitaa loput 40 metriä…ei se arbeetteri heti lopu 
Huh, ei olisi piikkikasvit meikäläistä varten... Onneksi sain kaksi piikkiaraliaa aikoinaan hengiltä, kun semmoiset menin jossain mielenhäiriössä syysalesta ostamaan.
Minä menin äskettäin ulos tarkoituksena siirtojuoksuttaa perennoja. Siis ihan syksystä asti suunniteltu juttu, saisi aurinkopenkkiä taas askelta "valmiimmaksi". Kuinkas ollakaan löysin itseni konttaamasta ihan eri puolella pihaa ja nyppimästä pikkurikkoja saunaterassin betokivipolulta. Kuis tässä aina käy näin?
Polku johdatti liiterille eli tikanheittopaikalle, ja mun pihahommat muuttuivat tikkapeliksi esikoisen kanssa.
Jospa NYT menisin siirtämään ne kasvit?
Mulla on edelleen syksyllä 2004 perustettu suunniteltu penkki 2,5x56 m. Kohopenkki, keskellä laattakäytävä ja harkkoreunat. Täysin symmetrinen geometrinen kuvio, kadun puolella mm kurjenmiekat siksak kuviolla poko pituus, edessä matalia maksaruohoja ja sipulikukkia, keskellä maamerkkinä merikaali. Toinen puoli korkeita näkösuojaksi, luumupuitakin kaksi. Olen sen kerran karsinut ja istuttanut ruotuun takaisin. Nyt jakamisen tulinen paikka... ja jakotaimia tuppaan säälistä kiikuttelemaan valeistutukseen kokoa kasvamaan mökille siirtoa varten.
Pistin viimeiset taimet kasvimaalle, ja mielenkiinnolla odotan, että mitä niistä tulee. Vaihtoehtoina on lehtikaali, lanttu ja kyssäkaali. Kannattaisi kyllä merkitä kylvöksensä. Positiivista on se, että nyt ainakin on lantun ja kyssäkaalin taimia, avomaalla ne on aina syöty, ennen kuin olen niitä ehtinyt edes kunnolla näkemään. Siis luulen, että on, sillä kaikki kylvökset oli hyvässä kasvussa. Ja hyvä oli sekin, että kesäkurpitsan taimia oli pari ylimääräistä jäänyt kasvihuoneeseen ihan laiskuuden takia. Ehkä niistä vielä jotain saa.
Kitkin ja harvensin porkkanamaan, putsasin laatoituksen reunasta rikat (isäntä oli leikannut siitä angervot matalaksi). Aloitin lemmikkien ja samalla rikkojen poiston, ja huomasin, että mullahan on isoja aukkoja kukkapenkeissä :O.
Ja ihme ja kumma, ei yhtään hyttystä! Vain yksi paarma kiersi mua sitkeästi.
Ja semmonenki kumma, että mun kädet turpoo kitkiessä :O.
Tällä viikolla olen kitkenyt ihan mahottomasti. Eilen sain pihan ja puuhamaan nurmen leikattua ja reunat trimmeröityä. Vähän rojuja piiloteltu ja jotain rappioromantiikaa juttuja silmänlumeeksi rakennettu.
Nyt iltapäivän olen huilannut, että huomenna jaksan päivän avoimessa puutarhassa.
Jee, nyt mun kasvimaa näyttää ihan kasvimaalta 
En muista minä vuonna viimeksi olisi näin iso osa maasta ollut perattuna saman aikaisesti. Ja ruohosilput ja kompostitkin jo joissain riviväleissä.
Eilennä tuli kirottua tuota piikkisika aitaa… sitä ei ole saatu tapetuksi ja joka vuos pittää lyhentää ja jätettä tulee valtavasti.
Orapihlaja-aita on vihon viimenen ja sitä meillä on puolet tontista !
Ihan liikaa…
Ihana kostea savi on tänä kesänä helppo muokata, kaivan pois rannasta lupiineja ja teen kompostia. Paljon matoja ja vähän savea tekee metsäpuutarhaan sopivaa elävää kasvualustaa. Miksi ostaisin turvemultaa kun metsä on sitä, kosteuden pidättävää siellä tarvitaan.
Suur-urakka tehty tänään.Koko kasvimaa putsattu rikkiksistä ja katettu ruohosilipulla.Olipahan vaan niin tasasen palijon rikkiksiä.Pitäiskö ens kesänä kasvattaa vaan niitä,sais varman sadon.Aika palijon lepattaa taas kaaliperhosia,oon myrkyttänny krassit niin niilei oo nyt syötävää.Kasvimaalla on rucolaa penkissä ja net on ympäröity sammareilla.Toistaiseksi nittä ei oo mäikylöity,mutta jos alakavat niin nostan rucolat komppariin.Lehtikaalit on harson alla.
Nyt on prseet olokapäillä ku on päivän kupottannu kumarassa.
Tuloksekas viikonloppu takana… piha alkaa siistiytyä sellaiseksi mikä se oli kolmekesää sitten 2012. Ei mikää sikasiisti mutta ei niin repsahtanut kun oli raskaan surun aikana…
Ähertämiseen tuli tulosta kun isäntä otti koneet käyttöön jeesatessaan.
Haettiin vuosi sitten kuolleen rakkaan setäni liiteristä vielä oksaleikkuri kotiin ja vietiin kukat haudalle.
Sydäntä särki katsoa kun kukkapenkit mummolassa rehottivat vuohenputken valloittamina 
Pionia hieman käsin kaivoin esille ja hevoskastanjaa …puu oli minun kasvattamani ja setäni viimeinen istutus pihaansa. Nyt näkee kuinka paljon hän pihaa hoisi kun katsoi vallitsevaa kasvua…
Ihanaa katsoa kun puutarhani siistiytyy päivä–päivältä vaan paremmaksi.
Tänään viimeistelin talon edessä olevan piikkihomman loppuun ja noin siisti orapihlajan aitaosuus ei koskaan ole ollutkaan meidän aikana
Tuskin jaksan pihan osuutta yhtä tarkkaan siivota voikukkaraudan kera kaivaa jokaista juuren pätkää poikkeen…kunhan sais ton tienpuolen osuuden kokonas siistiksi Silmän lumetta näes…
Mä reipas tyvär sain pestyä matot
Tulipa putsattua kasvimaa ja kukkapenkkejäkin, heti kun aurinko paistaa, siitä tulee virtaa kuin suuresta akusta. Kaikki onkin rempallaan kun kylmällä ja sateella ei viitsi mennä ulos.
Alkuperäinen kirjoittaja: öljylamppu
Istuin laiturin luona patiolla lukemassa kirjaa. Kuuntelin tuulta, itikoita ja aaltoa. Katselin kasveja ja olin vain, tälläisiä päiviä varten puutarhoja perustetaan.
Kiitos matonpesu vinkistä, sain miekin osan matoista painepsurilla pestyä.
Nyt on viikon ruuat uunissa ja voisi mennä kastelupuuhiin pihalle.
Viikon vapaatunnit käytetty.
Valtsulle 10 peukkua. Kadehdin, ihan rehellisesti, ja kehtaan myöntää 
.
Kävin merkkaamassa jäätelötikuilla viidakoistani kaikki perennat, mitkä pitää siirtää ensi keväänä, ja ne, joiden henkilötiedoista ei yleensä keväällä ole enää mitään käsitystä. Vaikka ne valokuvaisi, ei niitä kuvia sitten ala hakemaan, kun keväällä on ulkona ja täysi vauhti päällä ja muisti on näköjään aivan olematon. Heinäkuusta eteenpäin musta ei ole enää perennojen siirtelyyn. Ihan yllätyksenä taas löysin outoja akileijavärejä. Edelleen kuvittelen keväisin, että mun akileijat on kaikki samaa väriä :D
Kaipasin lisää reikiä käsiini ja lähdin taasen piikkiapajille
Nyt jatkoin siis orapihlaja aidan alustojen siivousta sellaset 4 ämpärillistä…ja käsiin akupunktioita joka kohtaan…jäi vielä huomiseksikin tekemistä.
Eilen kynin sen unkarinsyreenin alle metriseksi ja siin sivussa maatiasestakin lähti pisimmät oksat.
Perennapenkin kanttausta siirrän ja siirrän…ei hotsita aloittaa.
Tänään sitten tuli maton pesu eteen kun toinen koiruliini päätti lorottaa saunan pukuhuoneen lankamatolle…grr…ärrinpurrin…jätkä on vuoden vanha ja kusee sisälle…sai huutia !