Ei ole juuria ainakaan niissä mitkä on löytynyt irrallisina penkistä. Suurin osa akileijoista hävisi jo ihan alku keväästä, kun vain vähän lehtiä oli puhjennut, mutta nyt jo ihan kukassa olevat alkavat lerputtaa. Niinköhän häviävät kaikki. Onko mitään tehtävissä, jos kyseessä on juurimato?
Tällainen wanha akileija. Nimestä ei siis tietoa, taitaa olla anopin anopin aikoinaan laittama.
Havinan aksu on kuin naapurimaan prinsessan hääpuku tänään 19.6.
Frilly Dilly Rose
En ollenkaan muista kylväneeni viime vuonna keltaista akileijaa enkä ainakaan tarkoituksella ole istuttanut sitä tuohon penkkiin, mutta on sen verran kaunis, että saa jäädä paikoilleen.
Toinen tälläinen tosi wanha nimetön.
kastehelminen, voi leikata kukkavarret alas, ei kuole akileija siihen. Luultavasti ehtii tehdä uudet kukat vielä tänä kesänä, mutta takuulla nousee ensi vuonna samaan paikkaan. Veikkaan, että ne ölliäiset kulkee tuulen mukanakin.
Nora Barlow
Anita, minut on nyt vallannut akileijavillitys, ja se on pitkälle sinun syytäsi! 
Tein juuri elämäni ensimmäisen ulkomaisen siementilauksen kun tilasin Seemnemaailmasta kolmea tai neljää akileijalajiketta, muun muassa. Mahdatko vielä muistaa, mitä lajikkeita lahjoitit minulle vaihtopäivänä?
Ja jos olet keräillyt kukistasi siemeniä talteen, ja on ylimääräisiä, niin lähettäisitkö minulle jonkin erän, maksan kyllä postimaksut!? Ilmoitin tämän jo siemenvaihtopalstallekin mutta täältä löydän sinut varmimmin.
Ja kyllä muutkin voivat lahjoittaa ylimääräisiä akileijan siemeniä, jos sattuu olemaan ja jos huvittaa. Minulla ei valitettavasti ole antaa vaihtosiemeniä tilalle, kun siemenkeräily on minulla täysin olematonta vielä. Pitää alkaa sitä oikeasti harrastamaan! Mutta postarit järjestyy. Yksärillä, tietenkin.
Todella ihania akileijoja, Anita! Jaloakileijatkin ovat upeita mutta vielä enemmän olen hullaantunut erilaisiin lehtoakileijaristeymiin ja väreihin.
. Ai että minun syytäni? 
Ne sinun saamasi akileijat ovat kaikki ylläreitä. Eli nimet niillä kyllä on, mutta kun katosivat jossain vaiheessa. 
Kaikki ovat viime vuoden kylvöjä, mutta ne pienet oli talven vauvalassa koulimattomina, siksi ovat vielä tuollaisia minejä. Se isompi varmastikin kukkii vielä tänä kesänä, niin ehkä lajikekin selviää sitten.
En tiedä, onko minulla nyt yhtään siemeniä jäljellä, mutta eipä niiden kylvämiselläkään mikään kiire vielä ole. Syksymmällä keräilen kyllä siemeniä, mutta minun siemeneni eivät varmasti pysy lajipuhtaina, koska pihassa on akileijoja "useampia" ja avopölytteisinä jälkeläisistä saattaa tulla ihan mitä tahansa. Saat sitten ihan varmastikin risteytymiä, niinkuin toivoit. 
Oukkei! Kunhan syksyn sadonkorjuun olet saanut tehtyä!
Black barlow
Tämä on joko puhdas Nora Barlow tai sitten sen ja Green applesin lehtolapsi. Emmie tiijä. Ehkä se on Noora.
Ainoa jäljellä oleva Winky Double Red-white. Muut ovat kadonneet jonnekin.
Matala, herttainen aksu.
Tämä ulottuu minua (165 cm) rintaan. Lehdetkin ovat jättisuuret.
Näitä silkkipaperinohuita on tällaisia kaksivärisiä ja sitten kokonaan valkoisia, jotka näyttävät harmailta, kun kuultavat niin läpi (näkyy ihan tuolla alareunassa). Nämä eivät ole kukkavarsineenkaan kovin korkeita (ehkä 60-70 cm) ja kukat tillottavat pystyssä ylöspäin. Kainostelu on kaukana!
Ihania!!!
Lainaan tässä Iristä: “Ihan anitan ansiota!” Alunperin tällä pihalla ei ollut kuin tuo tumman violetti ja hennon vaaleanpunainen perusakileija. Sitten aloin treffailla anitaa taimivaihdoissa 