Mikähän vaivaa akileijojamme? Jo toisena kesänä lehtiin ilmestyy alkukesästä oranssinvärisiä täpliä. Viime kesänä niiden jälkeen vihreiden toukkien armeija yritti syödä akileijamme lehdettömiksi rankuloiksi. Liittynevätkö toisiinsa???
Täpläisiä lehtiä olen kerännyt pois ja suihkutellut tolulla ym. myrkkylöillä. Lisäksi viime kesänä keräsin toukkapahulaisia lehdiltä tuhansittain. Saa nähdä, joutuuko samaa askartelua harrastamaan tänäkin kesänä :-(
Olisiko teillä tietoa, mikä akileijoitamme vaivaa, ja mitä voisimme asian hyväksi tehdä? Monen sortin kommeita jaloakileijoita penkeissämme on, emmekä niitä - ainakaan ihan vielä - kokonansa tuhotakkaan haluaisi.
Minä siirsin eilen yhden akileijan yhdestä kukkapenkistä jossa sitä on enemmänkin toiseen jossa ei akileijoja ole, tulppaaneja, gladiolusta, idänsinililjaa, kurjenmiekkaa ja kuunliljaa oli kyllä. Kun kävin äsken katsomassa niin Siirretyn alileijan lehdissä ei ole juuri mitään jäljellä, sen sijaan löysin muutamia non 5mm pitkiä vihreitä toukkia joilla on ruskea pää, siellä ne hyvällä ruokahalulla tuhosivat akileijaani, muihin kasveihin siinä penkissä ja akileijoihin muissa penkeissä ei ole koskettu ainakaan vielä. *koputtaa puuta*. Mikä tämä matonen mahtaa olla ja miksi se kiinostui vain siitä yhdestä kukasta? Mahtaako se siirtyä muihinkin kun tästä oksasta ruoka loppuu? Kasvi ei ole vielä vuorokauttakaaan ollut uudessa kasvupaikassa ja nyt jo joutui niiden petojen kynsiin, olivat melko vikkeliä ötököitä..Kaadoin päälle kuumaa toluvettä, toivottavasta auttaa.
Eilen muuten bongasin ensimmäisen akileijan kukkimassa.
Minulla on sama ongelma akileijojen kanssa. 2 jaloakileijaa on syönyt kuvailemanne vihreä mato lehdettömiksi, eikä näy kukkiakaan, sen sijaan japaninakileija ja lehtoakileija ovat tuholta säästyneet. Mikähän otus se oikein on?
Samoja toukkia minäkin olen ihmetellyt. Puolipäivää ja melkein koko akilleija oli tuhottu. Suihkutin mäntysuopavedellä ja sain ne tapettua, toivottavasti. En tiedä, olivatko samat toukat asialla myös salkoruusussa. Siihen oli syöty reikiä lehtiin, akilleijassa meni kokonaiset lehdet.
Tässä kuva akilleijani tuhoojasta. Tunnistaako kukaan ? Pituus n. 1,5 cm.
Sama pirulainen se syö minunkin akileijani 
. Olen keräänyt madot käsin pois, mutta tilanne taitaa olla tällä hetkellä matojen eduksi 6 - 0, joten kai se on alettava myrkyttämään.
Niin se vielä jäi, että olen kuvitellut ötökän olevan mittarimato, mutta saatan hyvinkin olla väärässä.
Minä yritin vesisuihkulla häätää noita matoja yhdestä lehtoakilleija puskasta. Päästelin paineella porakaivo kylmää vettä niiden niskaan, oikein alkoi huvittamaan kun katselin kuinka ne sitkeästi roikkuivat purukalustollaan lehdenreunassa kiinni EIVÄTKÄ irronneet. Koko muu "ruumis" lepatti vesisuihkun voimasta mutta kiinni pysyivät kuin tauti
. Käsin sitten täytyi kuitenkin niitä vähemmäksi riipiä.
Aamulla, kun kävin noutamassa vähän karannutta Mustang heppaa naapurin pellolta, tuli naapurin rouva pyytämään että katsoisin hänen akileijojaan. Matojahan niissä. Neuvoin että laittaa toluvettä kukkasuihkupulloon ja yrittää suihkutella lehtien alapuolellekkin.
Pehmeänahkaisiin matoihin se toluvesi tepsii kokemukseni mukaan aivan hyvin. Varmaan mantysuopavesikin.
Onkohan se sama mato joka meillä vaanii alppikärhöä? Akileijat saa kasvaa siinä lähellä ihan rauhassa (toistaiseksi?) mutta kärhöt on syöty paikoin ihan rangoiksi. Myrkyttää ei voi kun siinä jättialppiksessa on jonkun kauniisti livertävän linnun pesä poikasineen ja soisin niiden laulelevan edelleen. Aamulla heittelin vettä ämpärikaupalla puskaan ja emolintu torui minua minkä ruokinnaltaan ehti.
Kurkistapa sinne alppikärhön lehtien alapinnolle. Jos kyseessä on sama mato, niin et voi olla huomaamatta sitä. Tai oikeammin niitä; kaverit mukana. Kärhöstähän tykkää kyllä muutkin tuholaiset, mm. etanat, joita ennustuksen mukaan pitäisi olla tänä kesänä massoittain, ja etanat syö kyllä kasvit ihan rankoja myöden...kokemusta on.. 
Nuo mittarimadot, tai mitä nyt ovatkaan, on juuri niin pirun sitkeitä kuin pirjoh kuvaili, niitä saa käsinpoimiessakin riipimällä riipiä, että irrottavat ottensa. Välillä lähtee puolet tai koko lehtikin mukana. Siinä voi sitten valita haluaako riivityt vai järsityt akileijat . Täytyy kokeilla tota Toluvettä, koska madot ovat kasvaneet jo niin suuriksi, että syövät lehden kahdella haukkausella.. 
Kaikkea sitä onkin siunaantunut puutarhureiden riesoiksi..
Kävin katsomassa. Pisimmät on parin sentin mittaisia ja pienimmät muutaman millin. Kaikki vaaleanvihreitä ja niitä on kymmeniä....satoja. Voi kun linnut söisi ne.
Saman saamarin matosen kanssa täällä taisteltu. Mäntysuopavedellä olen akileijoja suihkutellut ja nyt oli otus siirtynyt poimulehden kimppuun. Ruusupuskiakin joku elukka riivaa, eli myös ne suihkutin...
oli muuten aamulla raikas tuoksu ruusupenkin lähellä....tein samantien 10 litran satsin mäntysuopavettä , että tulkoot vaan popsimaan meidän kasveja.....
Sama tuholainen täälläkin, onneksi huomasin melkein ajoissa, pari vuodenvanhoja, pieniä akileijoija oli jo kokonaan syöty rangoiksi... saa nähdä toipuuko siitä. Seuraavana päivänä löytyi sitten samat riiviöt enkelipasuunan kimpusta
Vanhan pentin puolella ainakin oli puhetta akileijahyttysen toukista, en sitten tiedä onko se ihan oikea nimi kun google ei ainakaan moista otusta tuntenut... Ainoat osumat haulle tulivat juuri puutarhanettiin.
Lisää matotuhoja...melkein olivat jo popsimassa kiinanritarinkannusta, mutta minä iskin mäntysuovan kanssa kimppuun...voi veljet mikä sota.
Mutta periksi en anna..en!!
Samat madot ovat aterioineet kulta-akilleijan lehdettömäkis, salkoruusun myös ja malvojakin on vioitettu Minä en ala.
Vai että mato ... olin juuri kyselelemässä mitä akileijoilleni tapahtuu, kun lehdet häviävät. Lähdenpä tästä heti käymään pihalla myrkyn kera
Ja palaan takaisin. Samoja vihreitä matoja näytti olevan, ei sentään satoja. Koska olen kerran mustarastaspariskunnalle vuokrannut kodin leikkimökin katon alta niin voisivat kyllä osallistua näihin talkoisiin ja syöttää madot pesueelleen 
Meillä ei näy matosia -onneksi....