Jos haluat "mustaa valkoisella" tietoa siitä leikkaus asiasta, niin hankipa käsiini uusin Suomela-lehti(Nro 3 toukokuu 07). On ilmaisjakelulehti. Siellä on sivulla 22 vaalean punaisessa alustassa tekstiä. Siinä neuvotaan myöskin se taimien juurruttaminen.
Mökin pihalla on äidin 40 vuotta vanha rodo. Se alkoi jokunen vuosi sitten kitua ja kuivatteli hujoppioksianiin että päissä oli vain muutama lehti. Mieli mustana hain sahan että katkon sen oksat poikki ja kaivan lapiolla juuren ylös. Kun tartuin oksasta kiinni, huomasin että aivan maan pinnasta lähti kaksi tuuman mittaista pikkuoksan alkua. Sahasin vain kuivat käkkärät pois ja rodo tekikin useamman oksan sinä kesänä. Nyt se on taas puolen kuution kokoinen tuuhea pensas ja odottelee lämpimämpää että saa aukoa kaikki kymmenet nuput.
Kiitos rohkaisuista. Enköhän minäkin uskalla mennä sahan kanssa sen rhodon kimppuun näillä eväillä 
Juuri äsken tv:n Puutarhaunelmissa rhodoharrastaja (veikkaanpa että oli pt-netistä tuttu) sanoi, että punaista Suomessa kestävää rhodoa ei oikein ole. Mites Elvira? Sehän on Suomessa jalostettu punainen lajike.
Sanoi, että vastoin yleistä käsitystä keltaisen, talvenkestävän rhodon kehittäminen on helpompaa kuin punaisen. Kiitos siis sille kärsivällisyydestä, joka on jaksanut Elviiran "keksiä" .
Elviiran etu on varmaankin siinä, että se jää niin matalaksi ja peittyy talvella hangen alle-ainakin meillä. Olen kyllä jostakin kuullut, että Elviirat olisivat paleltuneet ankarina talvina. Meillä ne menivät hyvin talven yli, vaikka hieman saivat ahavaa keväällä.
Laitan tänne kuvan kukkivista Elviiroista ja kerrotuista narsisseista. Elviiran kukinta on kuvassa 
jo hieman ohi. Vesisade edisti kukkien varisemista. Oikeasti värit ovat paljon paremmat luonnossa-en ole meinannut saada silmiäni irti niistä. Elviira on nyt ensimmäinen kukkija.
Eikös niin, että puutarha on todella ihana, kun katsoo tiettyyn suuntaan tai ummistaa silmänsä pieniltä epäkohdilta. Tässä miesnäkökulmaa metsäpuutarhaan: savustuspönttö, roskanpolttotynnyri ja kevään rhodo-ostos...
Onko teillä monella kokemusta kirjavalehtisistä alppiruusuista?
Itse ostin vuosi sitten keväällä eräästä marketista elämäni ensimmäisen alppiruusun. Se oli kirjavalehtinen Goldflimmer. Myöhemmin kesällä ostin sille kaveriksi valkoalppiruusun. Ilokseni olen saanut keväänmittaan huomata, että molemmat selviytyivät talvesta suhteellisen hyvin. Vain muutama oksankärki paleltui/kuivui. Asun IV vyöhykkeellä.
Koin iloisen yllätyksen eräänä päivänä: Nova Zembla -alppiruusuni pykää uutta vesoa "kuolleista oksista". Eli viime talvena alppiruusuni kärsivät kovasti ja suurin osa nupuista kuivettui ja lehdet karisivat pois. En kuitenkaan leikannut vielä niitä, koska alaoksissa oli eläviä nuppuja, niin ajattelin vaihtaa taimet vasta kukinnat jälkeen. "Nautitaan niistä vähistäkin kukista", ajattelin. Nyt niissä on kovasti uusia versoja tulossa. Joskus ei siis kannata hätäillä!
Kolmen vuoden odotuksen jälkeen ainokaiseni suostui väsäämään kolme kukkaa. Odottavan aika on niiiin pitkä.
Mutta kyllä sitten ovat sitäkin kauniimpia, kyllä kannatti odottaa! Minun kaksi vuotiaassa taimessa on ollut myös nuppuja mutta jotenkin niin pienen ja kuivan näköisiä etteivät taida kukaksi asti kehittyä
Nii''in on ne vaan niin hienoja. Mielessä välkkyy tietenkin sellainen halkaisijaltaan pari metrinen puska, täynnään kukkia
Samoin kävi tuolle viime keväänä. Kaikki nuput kuivettuivat paikoilleen. Nytkin yhdelle nupulle kävi samoin. Sitä olen miettinyt, että mistä se johtuu? Kuivuudesta (olen arvon prinsessaa toki kastellut), lannoitteiden laadusta/määrästä (tänä vuonna olen käyttänyt oikein alppiruusu/havu-lannoitetta) vai vain taimen nuoresta iästä?
Niinpä. Samanlaisia päiväunia olen nähnyt suuresta, kukkivasta alppiruususta!
Minä en ole omaani kastellut muuten kun ihan alkukeväällä mahd, routaa sulattaakseni ja pari rodolannoitus vettä olen antanut. Muuten olen antanut olla jotta selviäisi omillaan. Toivon että kasvattelisi sitten syvempiä juuria millä kuivasta selviäisi. Viime kesän kuivalla jaksolla kyllä sitten kastelin kun oikein alkoi lehtiään roikottamaan.
Kauniita ovat! Minulla on myös kaksi alppiruusua, viime syksynä istutettua. Ei kukan kukkaa ole, mutta paljon uusia vihreitä lehtiä. Toivon myös, että jonakin kesänä ne olisivat kauniissa kukassa, tai ainakin hengissä!
Tuolla aiemmin jo kyselin, että onko muita kirjava lehtisten alppiruusujen omistajia???
Missä vika, kun alppiruusu ei kuki. Selvisi hengissä talvesta, mutta ei kuki. Kasvattaa vain uusia lehtiä. Ei ilmeisesti ole kastelun puutteesta suuttunut, kun ei kaikki muutkaan ole hirveästi kastellu. Routaa sulattaakseni kastelin vähän keväällä.
Mitään en tiedä kirjavalehtisistä alppiruusuista, mutta eikö ole kiva, että se on selvinnyt talvesta hyvin ja on elinvoipaisen näköinen? Jos se kasvattaa uusia lehtiä, niin sillä on varmaan meiniki kukkia lähivuosina. Malttia vaan.
Tuo alppiruusujen kukinta on tosiaan sellaista malttia vaativaa varsinkin alkuvaiheessa: Pekka ei suostunut kukkimaan tänä vuonna, mutta teki hienot uudet lehdet. Olen istuttanut alppiruusuni vasta viime keväänä.
Kun taasen jotkut muut innostuivat kukkimaan oikein toden teolla, vaikka eivät olekaan koolla pilattuja.
Ja sitten vielä tämäkin. Näidenkin nimet olen sählännyt lahjakkaasti hukkaan. Ovat kuitenkin noita kotimaisia. Elviirahan kukki jo aiemmin. Muiden kukinta ei ole vielä niin näyttävää, että kehtaa kuvaa lähettää. Mutta sitten tulevina kesinä...