niin. en kysynyt, että miksi niin myöhään. voit varmaan siirtää nytkin kuitenkin. jossain marttaliiton vanhassa elokuun julkaisussa sanottiin, että nyt on hyvä aika siirtää…
laita vaikka harsoa niskaan ja pidä koko talvi. suojaisi lehtiä.
minä siirtäisin vasta lepotilassa, koska jos se nyt lähtee uudelleen kasvamaan leposilmuista (intoutuu kastelusta jota on pakko tehdä) niin ei ehdi tuleentumaan. Mutta tuskin siitä muuta haittaa on kuin että ne uudet versot kuolevat…jääköhän siihen enää leposilmuja sitten ensi vuodelle…? No annapa meille sitten väliaikatietoja, niin muutkin opimme sun kokeiluista!
Elämä on ihanaa, kun päivittäin oppii uusia asioita. Kiitos, Annaw, tiedosta. Katsotaan, miten tuon raasun käy.
Ongelmame on seuraava: yli 30 vuotiaat "perus" alppiruusut 3 todella levää puskaa talon pohjois sivulla. Vierelle on istutettu samanlaiset 3:n kpl ryhmä 3 vuotta sitten. Alppiruusukääriäiset hoksattiin vasta, kun nuo uudet oli istutettu. Vanha sammaloituneen näköinen ja ala osistaan kaljuuntunut. Myyntikiellossa olevaa malatoniinia löytyy varastosta ja sillä yritetty tuholaisia parina vuotena myrkytellä, varsin laihoin tuloksin, puskan laajan koon vuoksi. Alla lisäksi Siilien kesäpesä. Miten pääsisi noista kiusallisista yötököistä eroon, joita naapurillakin näkyy pörräävän? Jossain suositeltiin maan kastelemisita syksyllä malasiini liuoksella. Kaksiteräinen miekka, kun ei haluaisi viedä siilitä ensi vuoden ruokia myrkyttämällä ;(
Entä, kun sain revontuliatsalean lahjaksi, niin onko varaa, että samat tuholaiset hyökkäävät sen kimppuun? Mietin vielä atsalean istutus paikaa. Tilaa tontilla on 1600 neliötä.
Hei, kuka tietää alppiruusuista jotain? Kolme kesää nyt on minulla ollut Hong Kongista ostettu alppiruusu “Roseum Elegans”. Talvisin kylmettyy pahoin ja nyt enää pari juuresta kasvanutta vesaa. Olen laittanut katteen talveksi ja kevääksi, mutta aina sama juttu. Ensi talvi varmaan kuolinisku sille. Samoin kävi VIHMALLE, Cytisus “Apricot Gem”, joka nyt jo vainaa. Honkkarin henkilökunta ei tiedä näistä sanoa mitää, myyvät vaan!
Alppiruusuille on varmasti oma ketju, joku tämän siirtää. Mutta vastaan jotain. Meidän leveyksillä en hankkisi mitään ulkolaisia taimia, en mitään erikoisuuksia, vaan taimistolta laadukkaat, meidän olosuhteisiin kehitetyt, taatusti menestyvät alppiruusuntaimet. Vielä en ole hankkinut, mutta aikeissa on kunhan saan paikan valmiiksi. Taustatutkimusta olen jonkin verran tehnyt, yllä oleva on päätelmä siitä.
Pari alppiruusuviestiä löysi tiensä tänne omaan paikkaansa niinkuin AamuAurinko omassaan jo uumoilikin 
Nuu, sä olet lännen nopein - ehdin just vastata ketjuun, kun aattelin, ettet oo vielä hereillä tai ainakaan viestejä siirtelemässä ,
Ennen oltiin sitä mieltä, että täällä kolmosella alppiruusu on ihan marginaalialueellansa, ja kyllähän ne pahoina talvina kuolivatkin, sekä lapsuuskotonani että täällä omassa pihassa. Senjälkeen kun suomalainen rodonviljely on tuottanut kotimaisia taimia, on talvehtiminen ollut aika varmaa. Ainakaan itseltäni ei ole kuollut yhtään, kaikki kolme kasvavat reippaasti, samoinkuin nuo yliopiston aikanaan Mikkelin vanhalle hautausmaalle koeistuttamat taimet. Luulen että nelosellakin pärjäävät hyvin, jollei paikka ole kovin lumeton tai eteläaurinkoinen.
Ja eihän rodo todellakaan ruusuketjuun kuulu, pitäiskö sille keksiä uusi nimi?
Ja Aramintankin vastaus löysi tiensä tänne
tuo allpiruus on ollut V vyohykkeellä Kyyjärvellä keskisuomen luoteisimmassa kunnassa etelä-länsi rinteellä jo melkein 15v ja ei mitään ongelmia talvehtimisessa…
Oiskos kellään neuvoa kuinka toimia kurtturuusun valtaaman kukkapenkin kanssa? Anopin pihassa on vanha kukkapenkki, jossa mm. 20-vuotias laajalle levittäytyvä rhodo, mutta ruusu on vallannut vesoillaan lähes koko penkin. Muilta osin penkki menee jokatapauksessa uusiksi, joten voin kaivella ronskisti ruusujen juuret ylös, mutta rhodon lähelle ei ilmeisesti passais mennä kaivelemaan? Kuinkas lähelle uskallan lapion kanssa mennä, ettei juuristo vaurioidu? Puoli metriä? Pärjäisinköhän sitä lähempänä rhodoa kasvavien ruusunvesojen kanssa leikkaamalla ne aina poikki, kun yrittävät maasta pinnistää?
Oman hankaluutensa hommaan tuo se, että kun ei ole oma kukkapenkki eikä sijaitse edes kovin lähellä omaa kotia niin huoltovälit saattaa venähtää. Miua siis mietityttää miten pääsis mahdollisimman tehokkaasti ruususta eroon niin, ettei se varastaisi enää rhodolta tilaa ja ravinteita. Kolmessakin viikossa kerkiää nousta aika paljon ruusunvesoja.
miksi et voisi kaivaa alppiruusun lähellä? Alppiruusuillahan on kasvin kokoon nähden varsin tiivis ja pieni juuripaakku… usein niitä joudutaan siirtämään vääränkasvupaikan vuoksi tai korjausten tieltä… menestyksellä!! Ei pidä kyllä siitä, että juuripaakun sisään kasvaa toisten kasvien juurivesat/ juuret…Siirron jälkeen kannattaa pitää huolta alppirusun vesitalouden ylläpidosta ja suihkuttaa (ilmankosteuden edistämiseksi lehtimassan ympärillä!!).
No tokihan ajattelin, että jos menen tekemään kaamean montun ihan rhodon viereen niin ei kait se siitä tykkää. Niitä ruusun vesoja kun on ihan rhodon rungon vieressä. Siksi kaipailin tarkempaa mittaa miten läheltä uskallan kaivaa (ikinä en ole rhodon kanssa ollut tekemisissä enkä siis tiedä miten laaja juuristo sillä on).
Musta tuntuu, että jos ruusu on päässyt kaivautumaan rodon juuristoon, niin sulla on kaksi vaihtoehtoa: myrkyttää tai tukahduttaa. Eka on varmempi, mutta joudut varomaan ettei glyfosaattia pääse rodon lehdille eikä mielellään edes roiskumaan maahan. Jollet halua käyttää myrkkyä, levitä jotain katetta, josta ei valo eikä versot pääse läpi (sanomalehteä, mansikka tms. katekangasta, … tästä aiheesta on keskustelua rikkisketjussa. Kaivamalla tai repimällä et saa ruusun juuria pois vaurioittamatta rodon juuristoa. Jatkuva nyppiminen, niin ettei lehdistöä pääse muodostumaan, varmaan ajastaan tehoaa, mutta on hidas ja työläs keino.
Kiitos neuvoista. Kävin taas eilen vapaapäivänäni kaivelemassa niitä ruusunjuuria, mistä niitä oikein riittää! Miä en hirmu mielelläni myrkkyjä käytä, jos vain on mahdollista hoitaa hommat luomusti, eli taitaa tuo kattaminen olla paras vaihtoehto. Eilen iskin lapion n. askeleen päähän rhodon rungosta ja kaivoin menemään, se askeleen mitta jäisi sitten katteella hoidettavaksi.
Hei vaan ! Tais mennä koko viesti kankkulan kaivoon 
No otetaan uusiksi . Olen seuraillut tätä viestiketjua jo jonkun aikaa ja ihana se on . Kyllä on komeita rhodoja Teillä 
Itselläni on 4 kpl 3-vuotta vanhaa Haagaa/Mikkeliä ja kysyisinkin teidän asiantuntijanäkemystä eräästä seikasta . Rakensimme hirsitalomme rantaan ja keskelle kallioista havumetsää , nimenomaan mäntymetsää ja ympärillä on sammaleiset kalliot , joista osa on pesty käyttöömme . Niissä kun on niitä poteroita , joihin voi tehdä kukkapenkkejä . Perustimme tällaiseen isoon kallioväliin ( n 2x 3m) oikeaoppisesti alppiruusuille penkin.
Rhodot ovat kyllä kukkineet ihan joka vuosi , mutta tämä vuosi oli heikoin . Mutta nyt on nuppuja tullut ihan mukavasti taas . Lisäsimme laakeasti juurille suomutaa , mutta hirvittää nyt , että tulikohan sitä liikaa, etteivät sentään "huku " siihen , emme tosin levittäneet sitä kukkien juurelle niin paljon , mutta siitä huolimatta . Ne eivät ole nimittäin kokoa kasvaneet paljoakaan koko aikana =3 vuotta , mikähän vika oikein on? Puut ovat ympärillä mäntyjä ja melko harvassa. Neulaset ovat saaneet putoilla niille sijoilleen ja männynkatetta olemme käyttäneet ja itse tehneet männynoksista .
Lunta talvisin on kylliksi ja ne saavat hyvän suojan jo sijaintinsakin vuoksi , eivät ole alttiina tuulelle .
En ole asiantuntija, mutta noin äkkiseltään tulee mieleen se, että kasvit eivät aina toimi joka vuosi niinkuin odotamme niiden toimivan. Rhodo on suht hidaskasvuinen, joten kolmessa vuodessa ei kovinkaan kummoisesti vielä kasva ja leviä, jos nyt on nuppuja niin sehän kuulostaa vain hyvältä
Vaikea sanoa näin äkkiseltään, tuliko suomutaa liikaa, kuinka monta cm per neliö? Luultavasti kuitenkaan ei, toimiikohan "viemäröinti" siinä kallionkolossa eli vesi ei seiso kasvualustassa? Ja kuinkas keväinen auringonpaiste, onko siltä suojattu vai onko paikka maaliskuussakin täysin varjossa?
Mullakaan ei ole paljon mitään kokemusta rodoista, mitä nyt pihalla kasvavat yli kolmekymppiset “perintöpuskat”, luultavasti Haagaa. Mutta lapsuudesta muistan, että alkuvuosina ne kasvoivat tosi hitaasti ja keväällä suojattiin aina katoksella. Ja puhuttiin, että kun ne kasvaa niin hitaasti…
Muiden rodoista en tiedä, mutta nämä omani kukkivat selvästi eri tavalla eri vuosina. Huippukukinnan jälkeen seuraa yleensä vuosi tai pari vähän heikompaa kukintaa.
Nyt on syysalesta hankittu pari uutta rodoa myyrien kansoittamaan metsäpuutarhaan; Pohjolan tytär ja Venla. Saa nähdä, kuinka pärjäävät siellä jyrsijöiden joukossa ja millä verkolla suojaan ne. Odottavat vielä ruukuissa.