Joku täällä mainitsi nähneensä tämäntyyppisen apilan mikä minullakin on. Löysin tämän peltotieltä pahasti traktorinrenkaan mäskäämänä. Pelastin raukan ja se lähtikin iloisena kasvamaan isossa pesuvadissa.
Tämä on puna-apila "variegata undulata" sillä lehtien reunat olivat ihan piparkakkumalliset ja vieläpä röyhelölläkin.
Monta vuotta se kasvoi vadissa, mutta sitten… Viime kesänä leikkasin sitä ensimmäisen kerran. Apila muuttuu kukinnan jälkeen rumaksi ja ajattelin kaunistaa sitä leikkaamalla sen lyhyeksi. Normaali apilahan kasvattaa itsensä tosi nopeasti komeaksi ja sitä tietysti toivoin tällekin. Tämäpä alkoikin kitumaan eikä kasvanut koko loppukesänä enää mihinkään. Kun tänä keväänä tutkistelin vatia, apila oli kadonnut 
. Kokonaan. Löytyi vain ruskeaa kuollutta muhjua…
Minua harmitti niin etten meinannut nahkoihini mahtua. Yhtään poikasta en ollut koskaan nähnyt missään ja epäilin, että sen siemenet (joita kyllä annoin siskollenikin, mutta joka on tällä hetkellä muistamaton mihin ne laittoi…) eivät ole lisääntymiskykyisiä.
Kun kitkin rikkiksiä kuunliljapenkistä pari päivää sitten, konttasin nenä maassa toisenkin syyn takia. Apila oli kykkinyt vadissaan kuunliljojen kanssa monta vuotta ja elättelin toivetta löytää jälkeläistä. Penkin päässä kasvaa komea akileija ja kun nostelin sen lehtiä, sydämeni suorastaan kierähti: siellä oli pieni, mutta terhakka valkovihreä lapsi! Voi sitä onnen tunnetta 
!!! Voitte uskoa, että kaivoin lapsukaisen huolellisesti ylös mahdollisimman isolla multapaakulla ja istutin sen kuunliljapenkin reunaan paremman silmälläpidon alaiseksi.
Tämän lapsen lehdistä osa on normaalivihreitä ja osassa selkeä kuvio. Lehtien muotokaan ei ole selkeä undulata, ainakaan vielä. Kun jatkoin kitkemistä löysin vielä toisen valkovihreän apilan, jonka istutin sisaruksensa viereen. Tästä lapsukaisesta en ole ihan varma, että onko hänen valkovihreät lehtensä jonkun puutoksen aiheuttamat vai onko hän aito variegata. Seurailen tilannetta.
Jos lapsi innostuu tekemään siemeniä, niitä voin lähettää halukkaille, mutta kasvin jakamiseen en uskaltaudu. Näyttää olevan nämä mutantit herkempiä kaikelle "väkivallalle".
Mistäköhän johtuu, että nurmikolla kasvavan valkoapilan joukossa on muutama vaaleanpunainen apila? Kyseessä ei ole puna-apila.
Näyttää alsikeapilalta.
Kiitos tiedosta, niinpä näyttää olevan! Mukavaa saada nurmikolle valkoisen apilan lisäksi myös värikkäitä apilankukkia.
Rikkaruohoja en nurmikolle päästä, mutta apilasta pidän. Toisaalta apilakin on joillekin ei-toivottu rikkaruoho eli kauneus on katsojan silmässä…
Haeskelen apilaa trifolium repens ‘dark dancer’ tai muuta tuollaista ihanuutta. Onko kellään tietoa mistä lähden metsäsätämään sitä. Google ei auttanut paljoakaan…
Siirryn ihmettelemään tätä apilajuttua tuonne perennapuolelle purppura-apila, Trifolium repens “Pentaphyllum” ketjuun apiloideni kanssa.
Ostin pussillisen veriapilan siemeniä koska pidin kuvasta. Tosi lahjakkaasti nyt sitten unohdin mihin käyttötarkoitukseen niitä ajattelin, jos ajattelin ollenkaan. Eivät varmaan sovi ruukkuun, ehkä eivät perennapenkkiinkään(?) Pitäisikö tehdä nurmikkoon reikiä ja tökkiä siemenet sinne? Millainen kasvutapa sillä on, missä olisi edukseen?
Veriapilaa kasvatetaan lähinnä kai viherlannoituskasvina, mutta kyllä minä sitä perennapenkkiinkin kylväisin.
Mulla on pussillinen kelta-apilan siementä, syksyllä kerättyjä. Tarviiko se kylmäkäsittelyä? Harmittaa vietävästi kun jäi veriapilan siemenet keräämättä. Käytetään kesantokasvina ja siemen on vietävän kallis ostaa. Muistaakseni meni yli 20 kahdesta pussista. Oisko ollut peräti 14€ per pussi.
Apilat eli tähkäapilat, Trifolium
on noin 300 lajia kattava hernekasveihin kuuluva kasvisuku. Lajit esiintyvät maailmassa lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla. Maailmalla ja Suomessakin yleisimmät lajit ovat valkoapila ja puna-apila. Apilat voivat olla yksi-, kaksi- tai monivuotisia. Kukinnon väri vaihtelee valkoisesta keltaiseen ja punaiseen.
Apiloiden tieteellinen nimi “Trifolium” tulee latinan kielestä ja tarkoittaa ”kolmilehtistä”.
Kelta-apila, Trifolium aureum
Apiloistamme kauneimpiin kuuluva kelta-apila on meillä Suomessa muinaistulokas. Kelta-apila on keltakukkaisista apilalajeistamme yleisin, tosin se on harvinaistunut entisillä elinalueillaan maatalousmaiseman umpeenkasvamisen seurauksena; samaan aikaan se on kuitenkin levinnyt paikoin uustulokkaaksi. Se eroaa muista keltakukkaisista apiloistamme, pikkuapilasta (T. dubium ) ja rentoapilasta (T. campestre ) mm. lehtiensä perusteella.
Kuva: Kelta-apila , Trifolium aureum
Puna-apila, Trifolium pratense
Puna-apila on maailman tärkeimpiä rehukasveja ja timotein ohella myös kotoisten kylvönurmiemme tärkein laji joka sopii ihmistenkin syötäväksi. Kasvupaikat pellot, niityt, pientareet, joutomaat, pihat, laidunmetsät, metsänreunat, rannat, kalliot. Puna-apilan erottaa samankaltaisesta metsäapilasta (T. medium) mm. lehtien avulla.
Kuva: Puna-apila, Trifolium pratense
Musta-apila, Trifolium spadiceum
Suomessa musta-apila on muinaistulokas, jota kasvaa Oulun korkeudelle saakka.Sen tunnistaa helposti kukista, jotka muuttuvat kukinnan aikana keltaisesta kiiltävän mustanruskeiksi.
Kuva: Musta-apila