Mulla on kyseisen alamuoto Firebird, tai tarkemmin sanottuna sen rauniot, joissa on nyt havaittavissa ensimmäiset nuppuaiheet sitten kasvin hankinnan joskus reilu viisi vuotta sitten. Rehu jysähti täyteen punkkeja – tyyppi on varsinainen punkkimagneetti – ja meni ihan raunioksi. Mitä jäljelle jäi, keräsin saattohoitoon, missä ne jämät on edelleen, ei oo mullistavaa edistystä tapahtunut: pisin verso on nyt jotain vähän toistakymmentä senttiä. Punkkihyökkäyksiä joutuu torjumaan herkeämättä, ja tyyppi kestää niitä erityisen heikosti.
Minkälaiset punkit Stardustia piinaavat - sellaisetko, joita tulee ostettujen orkideoiden mukana vai kehrääjäpunkit, joita elää koti-Suomen luonnossa? Itsellänikin on Stardustin alku ja koetan olla ostettujen kasvien ötökäntorjunnan kanssa tarkka. Parvekkeella ulkoileviin kasveihin voi kylläkin tulla tuulen mukana kotimaisia ötököitä. En ole varma, onko Stardustia pakko edes ulkoiluttaa.
Kyllähän noi suunnattomasti ulkoilusta tykkää, eikä toi ulkoilua tarvinnut saadakseen punkkihyökkäyksen kimppuunsa – oli nimittäin pääsiäinen. Ihan perus kehrääjäpunkkeja ovat.
Ruukkutarhuri oletko kokeillut ansaripetopunkkia. Tehoavat hyvin jos lämpöä (20-25°C väh. 8-12h päivässä) ja kosteutta riittävästi.Menee sikäli hyvin että orkkideat ja ansaripedot pitää kosteasta ja kehrääjäpunkit ei. Paras aika on kyllä alku keväästä lähtien. Jos talvella on viileätä kehrääjäpunkki lopettaa lisääntymisen eikä talvehtivat aikuiset kuulu ansaripedon ruokavalioon.(vähän ronkeli ruuastaan)
Olen ostanut niitä Biotukselta, mutta on niitä ollut myynnissä puutarhaliikkeissäkin.
Lisää tietoa vaikka Biotuksen kotisivuilta.
Toimen mukava peto on ripsiäispetopunkki, elelee kylläkin kasvualustassa, se on moniruokainen pistelee mm. harsosääsken munat ja toukatkin. Haen ripsiäispetoja yleensä kun olen aloittanut mullan kanssa peuhaamisen, pussimullankin mukana on aina tullut noita harsosääskiä.
En ole enää myrkkyjä tarvinnut. Pedot töihin, kerran vuodessa tai tarvittaessa. Ei varoaikoja, eikä pelkoa haittavaikutuksista lemmikeille tai pikkulapsille. Eikä ittelekkään jos pää kestää ajatuksen öttiäisten levityksestä.
Hyvä idea,jonka olisin jo toteuttanut, jos ne pedot olis jossain vastaan
kävelleet.
Ruukkutarhuri petoja hain täällä aiemmin Jaakkolan puutarhalta (kuuluu viherrinkiin). Puutarhoilta siis kannattaa kysyä. Nykyisin olen asioinut Biotuksella (biotus.fi) se on tuossa fillarimatkan päässä. Sitä en uskalla luvata lähettävätkö näin kylmällä, pedot kun eivät kovin kylmää kestä. Biotuksen sivuilta löytyy jokatapauksessa lisää tietoa niistä. On noista Kasvisuojeluseuran julkaisema Helena Koskulan kirjoittama "Kasvihuoneviljelmien tuhoeläimet ja niiden biologinen torjunta" kirjakin. Mielenkiintoinen luettava jos löytää.
Mutta petojenkin kanssa pitää aina muistaa niiden vaatimat olosuhteet, lähinnä kostea ilma ja riittävä lämpö. Liika paahtavan kuiva kuumuus tappaa nekin. Lisäksi torjunta pitä aloittaa mielellään heti kun tuolaisia näkyy. Minä olen käyttänyt mielestäni hyvin runsasta määrää, olen levitellyt kymmenenkintuhatta punkkia kerralla, ripsiäisille ja harsosääskille, koko huushollin kasveille. Teelusikallinen petoja sisältävää vermikuliittia ruukkua kohti. Päivää ennen petojen hakua olen suorittanut huolellisen kastelun ja levityksen jälkeisinä päivinä koittanut huolehtia sumutuksestakin petojen paapomiseksi.
Mutta kaiken kaikkiaan orkkideathan pitävät saman laisista oloista, paitsi kylmässä ja kuivassa talvilevolla olevat.
tässä dendron keiki, muistaakseni berry oda.
kasvattaa kovin juuria ja jotain muutakin
Minullakin on kaksi Den. bigibbum -hybridiä alkanut kasvattaa uutta versoa. Olen niistä melkein yhtä innoissani kuin olisin kukkimisesta - elossa ovat ja kevät tulee!
kelta-okran keiki kasvattelee uutta versoa (näkyykö taustalla toinenkin vai jokin muu törö?). Ja hienot juuret sillä
jepulis, uutta versoa kasvattelee, tuo toinen kuvassa näkyvä törö on juuri. Hauska seurata ja huomata että kasvi voi hyvin.
tuo kuvassa olevan dendron keikin sain Tiipapilta postissa syksyllä. Niin kuin Teenjuojakin kirjoitti, olen myös innoissani omasta dendrostani ja sen uusista juurista ja versosta, kun aluksi näytti siltä että ei tule mitään… ja kevät kun tulee niin se vaan lisää kasvuvauhtia!
Wardianum putkautti pari kukkaa ikivanhaan puikkoon. Mistä lie johtuu, että keltainen nielu ei oikein onnistunut: oranssinkeltaisen sijasta tuli hailakkaa vihertävänkeltaista. Ainakaan keinovalon ei pitäisi olla syy, koskapa on aiemmin tekaissut tähän samaan vuodenaikaan ihan priimaa tavaraa. Lannoitteessakin on ollut mukana kukitusbuusteria.
Mikäs tässä mättää, kun parishiilainen ei kasva – murjottanut tossa jo monta kuukautta, eikä mitään tapahdu. 
Ensin se "lepäili" melkein vuoden, nahistutti kaikki uusimmat puikkonsa ja sit kun se elokuussa viimein rupes versoon (yllä), kuukahti verso sit kesken kaiken, vaikka kasvoi hienosti. Hirveellä tiristyksellä jaksoi yhden kukan kukkia kaksi vuotta sitten, silloinkin toinen nuppu kuukahti.
Ruukkutarhuri; älä valita, kun noin komeita kukkia tekee…
Eeeeeemmää valita, ihan tiedonjanosta ihmettelen, mikä noihin väreihin vaikuttaa – nehän muuntelee herkästi kaikenlaisista syistä.
Wardianum on kiva kun se kukkii tuon tuosta. Vastahan nuo nuupahti ne katkenneessa puikossa kukkineet kukat.
Se on sitten samanlainen kuin Victoria reginae.
Minkä verran siinä on lehtiä. Tarvitseeko se lasikon?
Laitapa kokovartalokuva!
Ruukkutarhurin wardianum on hieno 
Täytyy sitäkin harkita tilata jos on noin kiltti kukkimaan.
Fotaan sen huomenna päivänvalossa. Rotiskohan on kookas, puikot kasvaa 70-senttisiksi, mutta ei se vie tilaa kuin pystysuunnassa. Lehtiä on alkuun koko puikon pituudelta, mutta ne lakastuu aika nopeasti. Tyypillinen risukimppu siis.
Voin kyllä lämpimästi suositella, kukkii halukkaasti, näyttävästi ja konstailematta. Mitään lepoaikoja sillä ei ole, kukkii ja kasvaa koko ajan yhtä aikaa ja limittäin ja lomittain. Valoakaan se ei tarvitse tolkuttomia määriä – on enemmän siimeksen kasvi, minkä näkee jo isoista ja ohuista lehdistä.
Olen pitänyt sitä sekä viileässä öisin että tasalämmössä, enkä ole huomannut sillä olevan merkitystä. Victoria-reginaehan tekee selkeästi voimakkaamman värisiä kukkia viileässä, mutta wardianumissa en ole huomannut samaa logiikkaa: äskeiset katkenneesta puikosta kukkineet kukat olivat molempaa värimuotoa, yksi oli nielultaan oranssinkeltainen, kaksi muuta tollasta hailakan vihreänkeltaista.
Menestyy aivan loistavasti ihan huoneoloissa, kesällä ulkona. Viileänsorttisiinhan tuo luetaan. Siitäkö lie johtuu,että viime kesän helteillä näivetti nuppunsa jo alkuunsa.
No eipä hätä ollutkaan tämän näköinen: haukuista suivaantuneena wardianum terästäytyi jo päivässä kummasti!
Johan rupee oleen keltaista!