OK. Ei muuta kuin dendrot purkeista ulos. Katsotaan, mitä löytyy.
Kun tuota dendrojen ruukunvaihtoa mietitte, niin muistattehan, että niiden ruukun tulee olla kasvin kokoon nähden todella pieni. Siellä ei juurten lisäksi tarvitse olla paljoakaan kasvualustaa, ideana on että juuret kuivahtavat nopeasti. Tuo keskelle jäänyt taimipotti ei ole niille samalla tavalla vaarallinen kuin perhosorkideoilla. Ja juuret saavat pursuta ruukusta ulos vapaasti, ovathan nämäkin epifyyttejä.
Dendrobium unicum - aikamoinen murheenkryyni. 
Tämä tuli kolmisen vuotta sitten nimellä D. dickasonii, mutta on kuitenkin D. unicum.
Samoin seuraavaksi tilaamani D. seidenfadenii, jonka oikea nimi on D. dickasonii, osoittautui D. unicumiksi. Siihen on nyt tulossa tyvestä täysin kuivuneisiin puikkoihin kukkia, enkä usko että tyveltä enää uusia versoja tuleekaan.
Aivan ensimmäinen Schwerteriltä tilaamani D. unicum oli ihan oikeastikin D. unicum, mutta pääsi viime kesänä Eedeniin.
Näistä D. dickasonii (syn. D. seidenfadenii) kasvavat kallioilla ja pensaissa Intian Assamissa, Myanmarissa ja Thaimaassa. D. unicum Laosissa, Thaimaassa ja Vietnamissa. Kasvukaudella on lämmintä ja kosteaa, lepokaudella viileämpää ja kuivempaa ja enemmän valoa. Olettaisin että oma vikani on tuossa kasvukauden lämmössä ja kosteudessa, jolloin kasvun pitäisi olla kyllin rotevaa. Lepokauden olot näille kyllä järjestin.
Usein näihin sotketaan vielä D. lamyaiae, joka kasvaa Laosissa ja Thaimaassa. Siinä ei näy nupun nuppua, mutta tyveltä on alkanut muutaman uuden vuosiverson kasvu.
Murheenkryyni tai ei mutta onpa kaunis! Näkee mistä Stardustit on värinsä saaneet.
Näiden kosteuttajatuppojen poistosta kysyn, että pitääkö ensin antaa kukkia kukat pois ja vasta sitten katsoa ja tarvittaessa ottaa märännyttäjätuppo pois?
Toinen kysymys on se, että millainen kasvualusta sopii parhaiten denrojen keikeille ja nuorille taimille. Mulla on molempia, kiitos ystävällisten lahjoittajien. Mutta epävarmuus kalvaa vaikka kaikki plantut ovat hyvinvoipia ja vielä hengissä. Pienimmät ovat sammaleessa, jonka alla on kaarna-hiili-perliittiseos. Astiana toimii viinirypälerasia. Yksi taimi on pienessä virvoitusjuomapullossa. Vesireijät ovat 2 cm pohjan yläpuolella ja siitä ylöspäin. Kasvualustana on kaarna-hiili-perliitti-kaislaseos ja kolmas taimi on pikkuruisessa ruukussa karkeahkossa kaarna-hiilipaloissa. Nämä taimet kostutan kahdesti viikossa?
Minkälaisessa valaistuksessa keikit ja pienet denrotaimet menestyvät parhaiten?
Jos kasvi voi hyvin, ei juuristoa kannata turhaan rassata. Dendroilla on pienet ruukut, joten sinne ei kompostia helpolla synny. Sama pätee myös venuksenkenkiin, jos nekin ovat sopivankokoisessa eli aika pienessä ruukussa. Juuret kuolevat näillä silloin, kun ruukku on kylmällä alustalla ja kastellaan turhan paljon. Sen sijaan varsinkin uppokastelussa perhosilla on ongelmia tuon sammaltupon kanssa.
Ainakin minun mielestäni nuo kuvaamasi systeemit ovat täysin passeleita nuorten taimien kasvattamiseksi. Ideana on pitää kasvualusta kosteana, ei litimärkänä. Ja siellä pohjalla aina tilkka vettä, josta se luonnonmukaisesti kulkeutuu ylöspäin. Pohjalämpö on näille avainasemassa.
Eivätkös monet tosiharrastajat vaihda käytännössä aina uudet kasvit mieleiseensä kasvualustaseokseen. Minulla dendroja on ollut niin vähän aikaa, että ne ovat vielä harjoituskappaleita, mutta toistaiseksi ne ovat suostuneet yhteistyöhön kanssani - paitsi yksi punkinsyömä. Yritän kohdella niitä hellästi, mutta jos joku on niin heikko että sortuu elon tiellä, se ei ole katastrofi. Kastelu on vähän arvausten varassa varsinkin kahden huonojuurisemman osalta. Berryoda saa kuivua reilusti nyt istutuksen perään, kun kerran sillä on litofyytin fysionomia. Uskon sen olevan varsin sitkeä.
Jotkuthan haluavat vaihtaa kasvualustan aina, jotta tietävät, mitä siellä on. Minä kunnioitan häiritsemättömyysperaatetta: luvuton määrä orkideoita ei voi sietää häirintää, joten tarpeeton sellainen jätettäköön väliin. Jos sitten ongelmia ilmenee, reagoidaan niihin.
Luotan varrastikkuseurantaani: tikku alustaan työnnettynä kertoo kaikissa tapauksissa, mikä kosteustilanne siellä on. Juuri muuta ei tarvitsekaan tietää. ;o)
Aivan samoilla linjoilla Ruukkutarhurin kanssa. Tosin itselläni on usein siirto palikoille, mutta kaikki ruukuissa olevat saavat olla rauhassa ja kasvia seuraamalla huomaa kyllä voiko se hyvin.
Keväällä tarhoilla ruukutellaan kasveja eivätkä ne ole vielä ehtineet kasvunsakaan alkuun meille tullessaan, näille pitäisi myös antaa kasvurauha.
Rauhaan jättäminen on varmaan viisasta. Mielestäni harrastajien kanssa kauppaa tekeviltä orkideatarhoilta tulevat nimelliset kasvit ja kukkivina myytävät markettikasvit kuitenkin ovat vähän eri asioita. Edellisiltä tuleville on kaavailtu pitkää elinkaarta ja ainakin kuvittelisi, että niille suodaan hyvät lähtökohdat. Markettiorkideat taas on usein tarkoitettu kertakäyttökukiksi ja ne lienevät myös vähemmän herkkiä olosuhteiden muutoksille.
Samaamieltä Teenjuojan kanssa, valitettavasti markettikasvien kohdalla rauha voi tässä tapauksessa mennä kuolonrauhaksi asti…Paremmin on menestyneet markettidendroista ne joita on tullut sörkityksi jo varhain eikä vasta sitten kun ei ole enää juuria. Osasyy minulla on vielä että tykkään laittaa ne vesiviljelyyn.
/* Style Definitions */ table.MsoNormalTable{mso-style-name:"Normaali taulukko";mso-tstyle-rowband-size:0;mso-tstyle-colband-size:0;mso-style-noshow:yes;mso-style-parent:"";mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;mso-para-margin:0cm;mso-para-margin-bottom:.0001pt;mso-pagination:widow-orphan;font-size:10.0pt;font-family:"Times New Roman";mso-ansi-language:#0400;mso-fareast-language:#0400;mso-bidi-language:#0400;} /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable{mso-style-name:"Normaali taulukko";mso-tstyle-rowband-size:0;mso-tstyle-colband-size:0;mso-style-noshow:yes;mso-style-parent:"";mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;mso-para-margin:0cm;mso-para-margin-bottom:.0001pt;mso-pagination:widow-orphan;font-size:10.0pt;font-family:"Times New Roman";mso-ansi-language:#0400;mso-fareast-language:#0400;mso-bidi-language:#0400;}
Dendrobium lindleyi toivottaa kaikille hyvää pääsiäistä. Tämä vaatii viileää ja kastelua hippasen viikoittain. Tammikuulla lopetin kastelun kokonaan kuukaudeksi ja maaliskuun alussa ilmeistyikin kaksi kukkavanan alkua. Nyt kastelen enempi. Valmistaa tosi nopeasti uuden verson sitten kun kukinta on ohi ja kasvu alkaa. Kesät tämä viettää ulkona puolivarjossa. On kiva pieni orkidea.
Dendrobium lindleyi toivottaa kaikille hyvää pääsiäistä. Tämä vaatii viileää ja kastelua hippasen viikoittain. Tammikuulla lopetin kastelun kokonaan kuukaudeksi ja maaliskuun alussa ilmeistyikin kaksi kukkavanan alkua. Nyt kastelen enempi. Valmistaa tosi nopeasti uuden verson sitten kun kukinta on ohi ja kasvu alkaa. Kesät tämä viettää ulkona puolivarjossa. On kiva pieni orkidea.
Aivan ihana pääsiäistervehdys. Koko kasvi on oikeasti suloinen, ilman kukkiakin, mutta tietysti näin kukilla vielä ylittää itsensä.
Tässä minun pääsiäisterveiseni, vähän jälkijunassa:
Dendromium thyrsiflorum- Pitäkää peukkua, että kaikki kukkavanat vaukeavat kunnolla!
Komea puska!
Pidetään peukkuja
Vau, Orkidea, ja vau, Sirkkahelena. Täällä ollaan keväisen vihreitä kateudesta! :oD
Suru-uutisten ohella iloisempaakin asiaa: Tallinnan näyttelystä kotiutunut dendro pukkaa kukkavanaa vähän joka puolelta
Viikon vinkki: Dendrobium Stardusteja on nyt Järvenpään Kukkakaupassa, Sibeliuksenkatu 27, 24 euroa.
No voi jumpe! Keskusteluanne tarkkaavaisesti seuranneena päätin jättää dendroni toistaiseksi rauhaan, kun kuitenkin voivat hyvin. Eilen kastelun jälkeen kuitenkin pikkuisen tonkaisin yhden kasvualustaa. Voi mikä vilinä ja vipellys! En jäänyt sen tarkemmin tutkimaan mistä ötöstä on kysymys. Äkkiä vaan kokkareet takaisin ja rehu entiselle paikalleen. Nyt mietin kiivaasti ötökän tuhoamiskonsteja.
Todennäköisesti tuo vipeltäjälaji ei ole mitenkään haitallinen, koska kasvi on voinut ihan hyvin ja uutta versoakin pukkaa. Tosin talvella pudotti muutaman lehden, mutta eikös niitä normaalistikin putoile. Nuo ötykset vaan jostakin syystä saavat minut voimaan pahoin. Taidan sittenkin vaihtaa tuon kasvualustan. Ja pitänee tutkia nuo kaikki muutkin ruukut.
Joskus ne otukset kuolevat itsestään, kun ruukku saa välillä kuivua. Jouluksi ostamani perhosorkidean ruukussa huomasin heti alkuun kahta lajia, kapeita tummia näkyi valkoisen suojaruukun pohjalla ja kasvualustan pinnalla juoksenteli isompia hopeanharmaita (hyppyhäntäisiä?). Kun alusta näytti liian tiiviiltäkin, meinasin vaihtaa sen, mutta ötököitä ei näy enää ja ruukku kuivuu paremmin sivuihin tökkimieni reikien ansiosta ja siksikin että on lämmintä ja kasvi kasvattaa pirteänä lehtiä ja juuria. Toistaiseksi saa olla.
D. Berry ‘Oda’, jolle vaihdoin ruukun sisällön, on kiihdyttänyt kukkavanan kasvua, joten ei se operaatiosta häiriintynyt (ellei sitten ole kyseessä ns. joutsenlaulu).