Melkein itku tuli töistä paluumatkalla reilu tunti sitten kun tien ylitti orava, jonka takajalat eivät näyttäneet toimivan. Jotenkin etujaloilla veti itseään hyppien.. en osaa selittää. En ajanut sen päälle, mutta jälkeenpäin ajattelin että ehkä olisi pitänyt, niin olisi saanut nopean, suhteellisen tuskattoman kuoleman. Nyt kun pääsi ison tien yli metsän suojiin, on odotettavissa luultavasti nääntyminen tai jokin muu hidas kuolemistapa. Tiedä sitten mikä oli kurren päälle käynyt, oliko jäänyt auton alle joskus aiemmin (ei ainakaan hetkeä ennemmin, sillä vastaani ei tullut autoja) vai olisko mokoma pudonnut puusta, jos se ikinä oravalla on mahdollistakaan. Tyhmä on ihminen kun jää tällaisia murehtimaan, kun ei asialle mitään voi.
Meillä kävi tänään onnellisempi tapaus, vaikka olisi voinut käydä huonostikin. Orava päätti mennä juomaan kasteluvesitynnyristä…roikkui siinä reunalla niin eiköhän se raukka pudonnut sinne. Onneksi olin itse ihan parin metrin päässä. Ei kun ämpäri käteen, kauhasu ja orava ylös. Kyllä oli pikku raukka säikähtänyt. Josko tenavatkin nyt muistaisivat, että ne tynnyrinkannet pidetään paikallaan. Tuo samainen orava käy muuten joka päivä leivänpalan pyytämässä. Tulee nököttämään joko rappusille tai suoraan eteiseen ja oottaa sitten siinä, että joku tuo syötävää 
Se koki myös pikalaihtumisen tuossa pari viikkoa sitten, joten kohta taitaa olla pikkuoravia pihassa.
Kurretkin joskus toipuvat puolikuoliaisuudesta. Kerran autoillessa näin oravan makaavan keskiviivan päällä ja ohi ajaessani huomasin sen vähän liikahtavan, joten olihan sitä mentävä katsomaan. Otin kurren mukaani ja niin se vähitellen toipui sellaiseen kuntoon, että saatoin päästää sen metsään, vaikka alussa toisen puolen jalat eivät pelittäneet, eli se ei pystynyt istumaan oravalle tyypillisessä pystyasennossa eikä pitämään naposteltavaa etukäpälillä. Pari ekaa päivää vain makasi eikä syönyt, mutta nuoli vähän vettä liotetusta leivänkannikasta.
Sillä kertaa olin ihan tyytyväinen siihen, ettei minusta ollut oravan lopettajaksi.
Kerran meidänkin pihalta löytyi sellainen puolikuollut orava. Soitin eläinsuojeluvalvojalle, ja hän kehotti viemään sen varjoisaan paikkaan ja tarjoamaan vettä. On kuulemma hyvin tavallista, että oravat putoavat puusta, ja loukkaavat siinä itsensä. Seuraavana päivänä tuo kurre oli hengetön, oli kai saanut jotain sisäisiä vaurioita 
Kerran minun piti tappaa sammakko, kun se oli jäänyt auton alle, ja silta oli jalka ihan irtipoikki. Selällään makasi keskellä tietä, ja hengitti kuitenkin edelleen. Lapiolla iskin, ja itkin. Tiukille otti, mutta eihän siinä muukaan auttanut.
Tuo lopettaminen ottaa koville, vaikka onkin armollinen teko! Paljon armollisempi, kuin ottaa pahoin kituva eläin mukaan ja etsiä eläinlääkäriä tekemään se. En olisi valmis maksamaankaan siitä…
Meillä asuu tintti jo toista kesää vanhan navetan seinän välissä. Vähän on nakerrettu seinään aukkoa. Kummasti on myös pikku kynnet kuluttaneet seinää sisäänkäynnin vierestä. Yritin ottää kuvaa, kun menee ja tulee , mutta tämäpä ei jäänyt kuvattavaksi tuohon suulle, vaan suoraan lensi sisään ja ulos..
..Mitä..? Onko pesäni huomattu?..
..sir-rir, sir... Häivy jo eukko sen kamerasi kanssa, poikaset odottaa ruokaa, enkä voi mennä pesään kun joku töllöttää..
Meidän makuuhuoneen kulma on jonkun talitintin reviirillä. Tasan puoli neljä tintin vekkari soi ja minä herään vimmattuun titityyttäykseen… 
Eilen mentiin nukkumaan aika myöhään, ja jätin makuuhuoneen ikkunan auki kun oli niin tuhottoman kuuma. Ensin luulin koiran haukkuvan, mutta kun ääni tuli lähemmäksi ei enää kuulostanutkaan koiralta. Ääni oli paljon “tasaisempi”, möreämpi ja sellainen joka laittoi kylmät väreet menemään selkää pitkin.Nyt jäi kovasti mietityttämään mikä elukka mahtoi olla kyseessä…
Jalomi, se on voinut hyvinkin olla kanadanhanhi 
Siis ihan oikeasti 
No eipä olisi tuo tullut ihan ensimmäisenä mieleen
Veikkaan ilvestä. Niillä on selkää karmiva ääni.
Totta, pari kertaa olen kuullut ilveksen "rääkynää" 
Saukkokin pitää todella outoa ääntä puolisoa etsiessään
Tähän aikaan vuodesta ei ilveksen pitäisi "rääkyä". Sen kiimahan on joskus maaliskuulla. Ketullakaan ei ole syytä lauleluun. Miten mahtaisi olla metsäkauriin laita? Sitähän jopa kevätmetsästyksessä houkutellaan sormien väliin puristetun pyökin lehden avulla. En ole kuullut, mutta luulisin jonkinlaisen rääkynän siitäkin lähtevän.
Kyllä maalla ketut meuhkasivat vielä kummasti viikonlopun aikana.
Minkälainen ääni esim. mäyrästä lähtee? Metsäkauris voisi muuten olla, olen kerran kuullut sen “rääkynän”. Oli ihan tuossa muutaman metrin päässä, kun menin ovesta ulos ja säikähti pahanpäiväisesti.
Kauriin ääni on kyllä kiima-aikaan hirmuinen, josko olen ymmärtänyt oikein, niin naaraan (onko se naaras vaimikäseoli?) kiima kestää vain pari tuntia ja silloin on parasta toimia jos ollenkaan. Olen sekä kuulut, että nähnytkin uroksen mylvimässä ja heittelemässä jäkäliä takajaloillaan. Oikein oli meno niin kuin villissä lännessä.
No niin,nyt on sitten se aika, kun poikaset lentää pesästään. Tässä meidän "pikku tintti" piipitti ruohikossa kasvihuoneen edustalla. Harmittaa, kun otin videon liian läheltä, niin tuli epätarkka. Olisi tietty voinut ottaa hieman kauempaa ja zoomata.. Lapsilla on kiva katsoa koneelta videoita.
Tänään jolkotteli ilves tien yli kun olin klo 19 aikoihin kotiin tulossa. En ole ennen nähnyt, mutta kyydissä ollut nuorimmaiseni 6v. oli samaa mieltä, että ilves se oli.
Isännän pihassa on paljon oravia ja ollaan varmaan jo melko tuttuja, kun tämä utelias ja rohkea uskaltautui aamulla näinkin lähelle, tosin just kun otin kuvan, se kääntyi kiireesti pois, liekö pyörtyny ukon varpaan hajuihin...
Puussa olo on turvallisempi
