Sivun lopulla on lista hoitoloista eri puolilla Suomea.
Lähin yhteystieto sinulle taisi olla:
</li>
<li>Ritvalantie 15 40950 <strong>Muurame</strong>
Loishäätö vaikka Axilurilla (mulla on jossain annosteluohjeet kaikenmaailman otuksille) lienee tuollaiselle paikallaan, heti kun kunto on kohentunut ja mahdollinen nestehukka voitettu. Pipetillä vaikka ripulijuomaa kielen päälle, jotta saa suoloja ja nesteitä?
Miksei meillä edelleenkään ole siilejä, kysyn vaan! Voisin hoidella jonkun aikaa tuollaisia vauvojakin. Tässä nykyisessä kotipitäjässäni en ole nähnyt ensimmäistäkään siiliä, en edes littanana asfaltilla.
Täällä on hyviä neuvoja:
http://www2.eduskunta.fi/kerhot/luonto/eurosiili/index.html
Sanottiin että siilin pitäisi painaa vähintään 600g talvehtiakseen turvallisesti.Oletko punninnut kuinka paljon pikkusiili painaa?
Meidän pihalla vierailee jokseenkin vastaavan kokoinen pikkusiili jo yksin joten ei välttämättä ole emosta joutunut tuo hukkaan. Itsenäisesti meidän pihan siili jo syö matoja ja etanoita. Kuvasta tuota kokoa on kyllä hankalaa arvioida.
Keski-suomen alueella siili auttajana toimii: Tarja Hakala-Koivusalo
gsm 040 411 8387
Täällä näkyy littanasiiliä harva se päivä, mutta onneksi useimmin eläviä ja ihan omalla pihalla. Yhden siilin reitti kulkee iltaisin aina talomme ympäri.
Paulastiina, saattaako siilittömyyteen olla syynä karvaiset kaverisi. Eikös niitä ole useampia jotka varmasti “innostuisivat” uudesta tuttavuudesta.
Tai sitten sielpäin suomee ei vaan siilit viihdy ?
Ei mun koirat, eikä hevosetkaan, nyt ihan koko pitäjää kumminkaan terrorisoi 
Eivät ole koskaan siiliä nähneet nämä nykyiset, joten en tiedä, kuinka suhtautuisivat. Ennenvanhaset koirat joskus muinoin eivät ainakaan piitanneet siileistä mitään.
Kiitoksia tiedoista! Sain yhteyden tuohon Keski-Suomen siiliauttajaan. Hyviä neuvoja osasi antaa. Emot ovat jo karkoittaneet poikaset ja kaikki eivät ymmärrä syödä. Pikkusiili makailee edelleen tuolla lämminvesipullon vieressä. Kissanruokaa veteen sekoitettuna yritin ruiskulla syöttää, mutta kun pikkuinen ei vaan niele. Vähän oli jo virkeempi äsken. Takajalat eivät vaan liiku. Etujaloilla kiersi ympyrän peräpään ympäri. Kun saan yhteyden toiseen henkilöön, lähden siilin kanssa käymään hänen luonaan. En usko että enää on kylmissään. Näyttää kun olisi halvaantunut peräpää. Ammatti-ihminen ymmärtää varmasti paremmin, kuin minä.
Voi surku…
Kirjoitanpa teille lisää tästä pienestä löytösiilistä. Nimekseen tämä vaavi sai Toivo. Onnettoman rääpäleen toin dynossa kuistille ja puoliväkisin ruiskulla syötin Shebaa sotkettuna veteen. No kohta tämä rupesi imemään ruiskua ja etutassuilla "pumppaamaan". Nähtävästi poikanen on ollut vielä ihan imeväinen. Eläintensuojeluvalvoja kävi meillä katsomassa ja sanoi, että olisi jo kuollut, jos en olis ottanut hoiviini. Näin pieni ei olis voinut pärjätä millään omillaan. Toivo piristyi jo kummasti. On tullut jo pissat ja kakatkin. Ei kävele, nukkuu vaan lämpöpullon vieressä. Painoa on vähän alle 200 g. Syksyyn saakka pitää ruokkia ja sitten tehdä puinen pesä sille talveksi. Vähän aikaa pitää hoitaa sisällä, että saadaan paino nousemaan. Näin musta tuli sitten pikku-siilin keinoemo. No kissaa en vielä ottanut, niin nyt tuli sitten siili.
Näin pieni vielä... ja minullakin on pieni käsi.
Melko suloinen veitikka.
Ja piti vielä sanomani, että kiitos kun etsitte minulle puhelinnumeroita sillä välin kun kävin kaupassa kissanruokaa ostamassa. Pelkäsin ihan että kuolee käsiin, kun oli niin apaattinen. KIITOS!
Voi! Suloinen! Kiva että löytyy vielä hyväsydämmisiä ihmisiä jotka auttaa eläinparkoja kun niillä on hätä…
Hienoa, että Toivolle kuuluu jo parempaa:)
Mukavia uutisia Toivosta! Toivon Toivolle toiveikasta jatkoa, ja kerrothan tänne välillä kuulumisia.
Voi mikä tarina Ermelillä. Toivotaan nyt, että Toivo vain vahvistuu ja kasvaa ennen talvea ja talvehtii teidän puutarhassa.
Voi kuinka ihania eläintarinoita on pentissä, välillä kissoista, nyt siilistäkin. Sinulla on Ermeli hyvä sydän ja Toivollakin toivoa nyt elämässään. Onnea sinulle Toivon kanssa, työtä teettää pienen imeväisen keinoemona olo, mutta varmasti myös sinulle kaiken vaivan arvoista!
Toivolle reipastumistoivotuksia ja Ermelille Iso Kiitos ja hatunnosto, hienosti tehty =)
Ai se on noin pieni!
Mites pikkuisen takajalat, joko toimivat?
Kiitos Ermelin , Toivo elää!
Jos vaan hennot niin käy ostamassa muutama purkki eläinlääkäriltä Hill’s Canine/Feline a/d purkkiruokaa, tuo on oikein jytyä tavaraa ja sopii just toipilaille.
Voi hennoisin minä sille Pikku-Toivolle ostaa vaikka mitä. Ostin eläinsuojeluvalvojalta sille ison tuubin Nutri-Plus geeliä. Mutta tällä tarinalla oli nyt surullinen loppu. Sen puolen tunnin aikana, mitä en ollut Toivon vieressä, oli pikkuisen elämä loppunut. Menin vaihtamaan lämpöpulloon lämpöisempää vettä ja täytin ruiskua jo geelillä, niin kopassa odotti pikkuinen kuollut siilinpoikanen. Pakko sanoa, tunsin kauhua ja yritin katsoa ja toivoa, mutta ei... näin siinä vaan nyt kävi. Tuli yhdessä päivässä lapsille paljon iloa, mutta tuli ihan valtava surukin. Yli kaks tuntia oon jutellut, puhunut ja rauhoitellut lapsia. Nyt ovat lähdössä nukkumaan. Niin hellyyttävä Toivo oli ja jotenkin vielä niin vauvamainen, että tuntuu kyllä nyt tosi pahalta. Jotain opin kuitenkin itsestäni uutta minäkin. Kyllä sitä vaan on aikaa ja halua auttaa pientä luontokappalettakin, kun näkee että toinen apua tarvitsee. Ensimmäisen kerran tällainen sattui minun kohdalleni. Huomenna vietetään iskän töitten jälkeen hautajaiset lasten kanssa.
Tyttö oli huomannut saman minkä minäkin. Toivo aristi oikeaa lonkkaa. Naapurin kanssa katsottiin myös, että hengitti ulostamisen jälkeen tosi raskaasti. Toivo piristyi sen jälkeen kun sain syötettyä sitä, mutta sen jälkeen taas makasi vaan paikallaan. Kyllä sille pikkuiselle joku tapaturma oli varmaankin käynyt. Ja elkää mua kehuko, tein sen minkä koin oikeaksi. Nyt se ei vaan riittänyt. Mutta ei voi mitään, niin suloinen se oli, että kyllä tässä itkua pukkaa äitillekkin...