Kerronpa nyt vielä viimeisenkin osan Toivosta. Tänään sitten haudattiin pikku-Toivo. Vaahteran alle metsän siimekseen peiteltiin ja pojan puutarhalta valitsemat kukat istutettiin siihen. Mandariiniruusun kukkaset poika laittoi vielä pienen pahvilaatikon päälle ja iskä peitteli varovasti kuopan. Huoh… mutta hyvä näin.
..itkettää tosiaan..tuommoset jutut.
Nyt on pikku Toivon hyvä olla.
Jonain aamuna viime viikolla seurasimme sisältä käsin, mitä rusakko oikeasti oikein söi harmaiden neilikkamättäiden luona. Piti ottaa kiikarin kanssa lähitarkastastelu ja hiirenvirnat ja kissankellothan ne tuona aamuna hänelle maistuivat. Hitaasti siirtyi rusakko sitten tuosta penkistä nurmikolle, missä pisti littanaksi muutenkin lyhyttä puna-apilakasvustoa ja vain ihan vähäsen napsi hän mausteeksi ahomansikan lehtiä.
Piipahdin äsken ulkona ja sain melkein sydänhalvauksen, kun siirtelin lyhtykoisoja pystyyn. Niin sammakko hypähti siihen kesken kaiken. No, onneksi loikkasi samantien eteenpäin, pelästyi varmaan minut nähdessään.
Oltiin aamupäivä mökillä, ja uskomattomia nähtiin. Vaan aloitan alusta.
Sisko ja sen mies olivat mökillä yötä, ja jo illalla oli kettu tullut ihan lähelle. Varmaan odotti, että taas saisi kalanperkuujätteitä, mitä siskonmies on jättänyt ennenkin kivenkoloon. Aamulla herättyä oli pihassa kaksi ketunkakkakasaa, ja yksi vielä - yhden rakennuksen kuistin matolla 
. Sisko ja sen mies olivat nukkuneet siinä rakennuksessa.
Aamulla, kun menimme mökille, kettu vilahti taas näkyvissä. Kun sitten päivällä juotiin kahvia kesäkeittiössä, huomattiin, että niitä onkin kaksi. Ja ne tulivat lähimmillään viiden metrin päähän!!! . Isäntäkin sanoi, että ei olisi uskonut, ellei olisi itse nähnyt. Heitettiin niille keksin paloja ja pullaa (ei ollut oikein muuta). Niitä söivät. Istuivat kaikessa rauhassa ja rapsuttelivat itseään, kuin kotikoirat. Välillä katselivat meitä. Me puhuttiin ihan normaaliäänellä, mutta ei ne olleet moksiskaan. Kaunis, tuuhea turkki molemmilla, mustat korvat ja häntä paksu ja varmaan yhtä pitkä kuin muu vartalo. Arvelimme niiden olevan viime kevään pentuja.
Vaan kun ei ollut kameraa mukana!
Kännykällä räppäsin kuvia, mutta eihän ne ole laadultaan kunnollisia. Eikä voinut zuumata.
Toinen kävi rannassa makoilemassa meidän pöytäkiven päällä
Tässä toinen poistumassa
Eikä tässä vielä kaikki. Kahvin jälkeen tuli mehiläishaukka istumaan männyn oksalle kymmenen metrin päähän. Siitä sitten lennähti läheiseen heinikkoon, ja varmaan sai saalista, kun viipyi siellä hetken ennen kuin lensi pois.
No on nuo niin kunnollisia kuvia, että näkyy hyväkuntoisia kettuja! Jopas jotain! Ovatkohan oppineet saamaan helppoa ruokaa rannoilta kesällä?
No ohhoh, onpas kesyjä kettuja!
Varmaan muutkin mökkiläiset jättää kalanperkuutähteitä lokkien syötäväksi, ja siinähän ketutkin pääsevät osille. Muut ruoantähteet meillä menee kannelliseen kompostiin.
Kyllä on somia, ketulla on niin tarkkaaainen naama ja kauniit sääret!. Kalanperkuujätteet menee kannelliseen kompostiin supikoirien pelossa. Suutuin heille lopullisesti kun illalla nähtiin mökkirannassa supikoira ja aamulla härkälinnun pesä oli tuhottu - yöllä kuultiin hirmuista hätähuutoa ja laiska tyhmä minä en noussut vetämään kumisaappaita jalkaan ja auttamaan poloisia. -eikä muuten ollut edes silloin kalantähteitä saatavilla. Olisiko makkarantuoksu iltanuotiolta houkutellut supikoiran paikalla?
Meillä ei ole näkynyt supeja, mutta muutama vuosi sitten nähtiin minkki uimassa kohti läheistä luotoa, jossa linnunpesiä. Onneksi monet vesilinnut, silkkiuikku ainakin tekee pesän veden päällä olevalle kaislalautalle. Manteren puolella ei ole pesiä ainakaan lähellä meidän mökkiä. On kolme mökkiä melko lähekkäin. Meillä on kyllä telkänpönttö, mutta ei olla varmoja, onko siinä ollut perhettä. Vesillä kyllä uiskenteli yksi telkkäpoikue.
Metsäjänis oli jo ihan valkoinen! Kyllä on poloinen suojaton tummassa metsässä, suojaväri ei suojaa vaan paljastaa.
Meitä ihmetyttää kaveri, joka pitää majaansa talon väliseinän sisällä. Liikkuu ainoastaan illalla/yöllä, päivisin ei koskaan kuulu mitään. Rapina on selvästi kovempaa, kuin jos esim. hiiri juoksentelisi siellä. Ensin epäilin oravaa, mutta netin mukaan se liikkuu päivisin. Ideoita?
Meillä rapisee mökillä, me epäillään että katon koloissa majailee lepakoita. Ainakin ne kurkihirren tienoilta iltaisin lähtevät lentelemään.
Metsämyyrät saattaa myös pyrkiä talviteloille.
Mökillä jäät lähteneet, paitsi rannassa vielä suikale. Näkyi sekä kyhmy- että laulujoutsenia, valkoposkihanhia, sorsia ja silkkiuikkuja.
Pois ajaessa, parinsadan metrin päässä mökiltä, pienellä pellolla seisoi valkohäntäkauris (entinen nimi valkohäntäpeura). Pysäytettiin auto ja kateltiin ja kiikaroitiin sitä ainakin viisi minuuttia. Ihan rauhassa se alkoi syödä, eikä enää ollut autosta moksiskaan, kun se ei liikkunut.
eikä tietenkään ollut kameraa mukana 
Oravahavaintoja tulin kertomaan. Näin tänään oravan tippuvan puusta. Kuulin risun raksahtavan poikki ja katsoin läheiseen mäntyyn. Sieltä tömähti maahan orava. Hetken se siinä ihmetteli ja meni sitten menojaan. Kovin korkealta tippui, mutta ei näyttänyt loukanneen itseään.
Yhtä oravaa rastaat ajoivat takaa. Pesää varmasti puolustivat. Kova homma. Näytti sen verran oravia liikkuvan niillä main.
Hyvä ettei loukannut itseään. Meidän oravamme on keksinyt auringonsiemenjemmamme verkotetulla parvekkeella. Tynnyristä on kansi halki, joten orava on osannut työntää kannen irti kohdaltaan ja käy siellä syömässä. Kaselin huvituneena kun orava istuu verkon sisäpuolella parvekkeenkaiteella ja suu käy koko ajan. Saa syödä pois nuo siemenet, ovat jo kaksi vuotta vanhoja, täytyy vaan katsoa kun päästää kissoja parvekkeelle, että orava ei ole paikalla tynnyrissä, muuten voi käydä köpelösti.
Kurkatkaas tänne repolaisten perään :) Aika veijareita!