Outa päivystää mun sängyssä kun siellä näkee tielle ja pellolle. Kauhee haukkuminen aamulla. Menin katsomaan et mikähän nyt on syy moiseen niin kettuhan se siellä pellolla kulki. On aikasemminkin sille pitänyt mekkalaa.
Mikähän eläin tekee tälläisiä jätöksiä? Ovat selvästi täynnä jonkin hyönteisen kuoria?
Tuo on meiltä maalta talon ulko-oven vierestä. Samanlaisia löytyy usein pihapiirin kiviltä. Lumikko, kärppä ja näätä on nähty pihassa vuosien aikana.
Siiliä ei meillä ole ja googlettamalla kärpän ja lumikon jätökset näyttää erilaiselta? Noita ollaan vuosia mietitty ja ihmetelty kun niitä näkyy niin usein pihassa. Meidän isoja rupikonniakin ollaan “syytelty”, mutta ei ne sentäs noin isoja tee vaikka isoja ovatkin 
Jonkinsortin järvikotilo kaiketi. Veti hissuksiin kortetta ylös alas laiturin vieressä. Evästä sille riitti. Pölymäisen pientä sakkia uiskenteli vihertävänä ja mustaa vähän isompaa. Se sellainen hämähäkkimäinen kirkuvan punainen pallerokin veti ristiinrastiin. Tämä paikka on lahden pohjukassa ja tuuli käyny taas niin päin, että vieläkin lillui siitepölyä. Yäk, en menny uimaan.
Metsäjäniksen ruokavalioon näköjään kuuluu valkoinen siperiankurjenmiekka, lehdet ja kukkavarret on ainakin maisteltu. Kaksi pitkää kukkavartta on nyt reteesti majkakossa, toisessa kukka ja toisessa nuput. Viattomat pupuloiset pinkovat pitkin metsäpuutarhan polkuja, kurjenmiekkapuskassa on makoiltu emoa odotellen. Katiskaverkonpalan laitoin lopun kasvin suojaksi, kaksi pupua pinkoi silloin kallionkuvetta ylöspäin.
Minulla on syöty kiiltoleimuista puolet palasiks. Luulin että puppanat mutta laitoin eilen verkon loppujen ympärille ja siitä huolimatta oli syöty verkon sisällä lisää. Nyt syytän metsämyyrää. Isäntä viritti kolme pyydystä josko jotain jäis satimeen.
Ketuttaa kun just nuo kiiltoleimut on niitten ruokalistalla. Muita leimuja ei ole maisteltu. Ukonkelloja on syöty samalla lailla. Nekin maistuvat molemmille mutta myyrän työtä varmaan ovat. Meillä näkyy vilistävän päivälläkin myyriä että niitä varmaan on taas ihan enemmälti.
Tikka piru oli ilmeisesti keksinyt että voisi ehkä hakata linnun-pöntöstä koko metallisen "kolo-suojan"pois. Reunoja myötäilevän reiän tekemällä pääsisi käsiksi kirjosiepon poikasiin.
Vähän huono kuva ikkunan läpi otettuna. Mutta kai sen nyt tästäkin kuvasta tikaksi tunnistaa.
Tien toisella puolella on pieni puisto / harvennettu metsikkö. Siellä on ainakin pikkutikan pesä ja monen muun pienemmän. Olen muutaman viikon kuunnellut viiltävän kovaa ääntä joka varsinkin yöllä herättää syvästäkin unesta. Juhannuksen aikaan katsottiin että on siinä taivaalla iso lokki liitelemässä. Eilen se tuli aika lähelle kuluttamaan aikaansa tuulenpyörteessä että nähtiin lähempää. Haukkahan se on, hieno nuolihaukka. Se joko käy toisten pesillä yön valoisina hetkinä tai sitten joku vielä ahneempi on käynyt sen pesällä. Hieno lintu.
Täällä lennosto aloitti taas metelöinnin maanantaiseen tapaan. Palokärkikin hermostui ja alkoi päristelemään keloa.
Eilen sain taas pelastaa siilin koirien aitauksesta. Aamulla kuuntelin että mikä jalkapallo ottelu on pihalla käynnissä,niin koiruudet pelas siilipalloa. Tiukalla pallolla olevaa siiliä pyörittelivät nenillään ja tassuilla puolelta toiselle. Stop tykkänään tuommoinen leikki ja pelastus toimiin. Nappasin siilin syliin ja vein pihan reunalle rannan puolelle missä ne asustaa. Onneksi nuo eivät vahingoita siilejä enempää eivätkä yritä purra. Enemmän taitaa koirille tulla piikeistä reikiä kun siilille muuta kuin pää pyörälle.
Sälekaihtimien välistä sihdattu töpöhäntäotusten aamupäivämarssi pihakadullamme, ei kiirettä mihinkään ja asfaltilla on leppoisaa loikkia ritirinnan.
Kahdeksan jälkeen heräsin kun harakat piti kauheeta mekkalaa pihassa niin oli siellä taas kettu tutkimassa mun jätesäkkiä. Jätin säkin pihalle navetan seinustalle että vien sen tänään jätekonttiin niin se kiinosti kettua. Lähdöt sai!
Koko alkukesän sitä aina odottaa että pikkumansikat kypsyy. Tänä vuonna huomasin olevani aina myöhässä poimimisessa, joku on ehtinyt ensin. Olen syytellyt rastaita, siilejä ja jopa etanoita tai ampiaisia. Eilen naapuri kertoi kuka ne vie. Orava, oli nähnyt. Yhtäkkiä täällä on kolme oravanpesää sadan metrin säteellä. Sinne uppoaa meidän hellästi varjellut mansikat kuin tikan poikasille tarkoitetut pähkinätkin. Keväällä nuo ryökäleet veivät tinttien ja muiden pikkulintujen pesistä munat. Miten voi suojata mansikat oravilta? Ollaankin ihmetelty että miksi täällä on isoja oravia. Ne mokomat herkuttelee täällä, ja juoksee pitkin pihaa välittämättä meistä. Jos menee kovin lähelle niin ne alkaa huitoa.
Näin eilen kaksi ketunpentua tien reunassa, toinen pysyi paikallaan, toinen meni pois tieltä. Onneksi kumpikaan ei juossut auton alle.
Meillä metsäjänikset pojat pinkovat edelleen kuunliljojen takaa hieman kauemmas. Toinen siirtyi eilen enää vaan pari metriä, kävi polulle matalaksi ja minua katseli taaksepäin korvatkin matalana. Taitaa käydä taloksi. Muutama myyräkin on nähty, viirupöllö ei nyt hoida töitään, missä lie.
Kolme oravanpoikaa bongattu pikkumansikoitten joukossa. Eivät lähde taputtaessa, kiinni en uskalla tarrata, huitovat etukäpäliään kun menee lähelle. Nyt menen viemään sinne pitkiä koktailtikkuja piikit sojottaen reunoille ja pystyyn.
Tulimme äsken kotiin Pietarsaaresta Jaakonpäiviltä, kuuntelemasta Ile Kallion isoa uutta oskesteria. Onneksi olin valppaana, hirvi nousi tielle, pysähtyi keskelle tietä ja katsoi kohti autoa, hiljennin vauhtia, mutta kun tulimme lähelle, hirvi kääntyi kannoillaan takaisin samaan suuntaan mistä tulikin. Näytti aika nuorelta yksilöltä.
Ihmettelin päivällä, mitä pyöreää palloa orava kuljetti naapurin harakanpesään. Tovin kuluttua orava istui sammaloituneella nurmikollani, otti tukon sammalta suuhun ja etujaloilla pyöritteli siitä palloa. Hetken kuluttua se kaapaisi lisää kuivaa sammalta palloonsa ja taas pyöritti käpälissään sammalmöykkyä, kunnes se oli liki yhtä iso kuin sen oma pää. Sitten orava kiikutti pehmykkeensä pesään. Taitaa olla tiedossa vielä toiset poikaset tänä kesänä.
Villisika oli aamulla kaurapellossa, kolmen vartin verran näkyvissä, ties kuinka kauan oli ollut, ennenkuin huomattiin. Ensin sitä luultiin karhuksi, kun näkyi vain tumma möykky, mutta sitten se nosti päätään. Taisi olla yksinäinen karju, ei ainakaan näkynyt porsaita.