Jänis kävi monta kertaa tankkaamassa yöllä vaikka illalla joku ajokoira laukkasi pihoilla tutkapannan kanssa. Tässä vähän pimeä kuva meidän pihavahdista.
Lykkäänpä kysymykseni tähän ketjuun, voi olla jopa oikea paikka (?): Nyt taas lumien aikaan pystyy hyvin seuraamaan metsässä liikkuessaan eläinten jättämiä jalanjälkiä. Tunnustan tyhmyyteni ja joudun kysymään voisiko sellainen peräkkäin kulkeva jälkijono (siis tassu, vähän väliä, tassu, vähän väliä…jne. suoraan etenevästi) olla jäniksen jättämä. Tiedän tiedän että ne hyppii sellaisen kuvion, mutta voivatko ne liikkua myös noin “eteenpäin ravaten”. Koko on sama kuin keskikokoisen koiran, tai esim. juuri jäniksen. Malli sellainen hieman enemmän suippo kuin pyöreä. Ei havaittavia kynnenjälkiä.
Päivittäin niitä ihmettelin jo viime kevättalven kun näissä uusissa maisemissa lenkkeilin, ja nyt taas osuvat silmiin. Tiedän kyllä että täällä liikkuu kettuja, mutta myös paljon jäniksiä. Eli jääkö jäniksiltä koskaan suoraa jälkiriviä?
Ei varmaan ole jäniksen eikä taida olla ketunkaan. Ketun jäljet on kuin helminauha hangella.
Kettu jättää helminauhamaisen jälkijonon. Kissa ja supikin, mutta niiden jäljet ovat pienenpiä.
Supikoiriakin näillä main on. Kerran koirani viime kesänä “löysi” eläimen joka päätti poistua paikalta takavasemmalle (sain nuoren koirani kutsuttua kerrankin heti pois - oli niin hämillään kun ei tiennyt minkä kanssa oli tekemisissä että katsoi parhaaksi totella) ja erehdyin luulemaan sitä värityksen ja liikkumisen (näin vain osittain ja nopeasti) perusteella ahmaksi (vai mäyräkö se on se jolla on tummanruskeat viirut tuuheassa turkissa ja liikkuu silleen aaltomaisesti). No niitä ei kai näillä main pitäisi olla eli olettamukseni tyrmättiin, mutta sensijaan veikattiin että se olisi ollut supikoira. Äsken kuukkeloin supia, ja se olisi hyvin voinut olla se jonka näimme livenä. Pitääkin joskus kun on kostea ilma, ottaa kamera mukaan ja kuvata jälkiä teille nähtäväksi. Olisi ihan kiva tietää kenen seurassa tuolla lenkkeilee
Meillä tänäaamuna pihalla komea kettu.
Aamulla justiin puhuttiin että olispa kiva nähdä hirvi. Kaksi oravaa vaan touhusi lintulaudalla.
Käytiin äsken postilaatikolla hakemassa lehdet kun lumisade vähän taukosi. Ja kuis ollakaan, siinäpä olikin ihan tuoreet jäljet, herra Hirvi oli justiinsa kopsutellut tien poikki. Ei ollu paljosta kiinni ettei olis nähtykin, harmi kun ei päästy tervehtimään.
No, ja siinähän ne oli sitten ajomiehetkin koolla vähän matkan päässä...toivottavasti eivät osuneet
miksi muuten rivinvaihdot katoaa nykyään esikatselun jälkeen taivaan tuuliin ja tekstistä tulee vaan yksi pitkä pötkö? Ärsyttää.
En ole nähnyt edes lintuja, mutta oravia sitäkin useampia.
Vaan ensimmäisen kerran niitäkään on saanut kuvattua yhtä aikaa syömässä. Muulloin on aika mennyt riidellessä ja kolmas on kerennyt sillä aikaa muutaman auringonkukan siemenen siepata.
Tällainen jälki nähtiin lasten kanssa metsäretkellä. Onko ketun, isäntä sanoi niin.
Minkä kokoinen? Muistuttaa ilveksen jälkeä.
Jälkikuvassa pitäisi aina olla askelkuva, ja maininta askelen pituudesta.
googlella hae ilveksen jäljet - paljon tietoa!
näin 3 v sitten ensimmäisen kerrain ilveksen jäljet (ja jostain syystä tunnistin ne heti), paikka oli oma piha ja lintulaudan vieressä!!! peräti kolme ilvestä oli ylittänyt kadun kauniissa jonossa suojatien kohdalla! en itse nähnyt, mutta kuulemma oikein city ilveksen tavoin oli liikennekäyttäytyminen sujunut.
Olinkin ottanut vahingossa myös pienen videopätkän niistä jäljistä. Ne oli 2 askelta lähekkäin, vähän pitempi väli ja taas 2 askelta ja perättäin olivat. Saitteko selvän, pituuksia vaikea arvioida näin jälkikäteen?
Hyviä kuvia olisi tullut paljonkin, mutta ne lapset kävelivät sitten jälkien päällä, niin en saanut otettua lisää kuvia.
Meillä vierailee pihassa tämmöinen sympaattinen kurreherra. Saattaapa kyseessä olla tietysti rouvakin, mutta nimettiin hänet lasten kanssa Teppo Töppöseksi. Eipä orava mikään harvinaisuus ole, mutta tuo vieno hymy karvaposken kasvoilla ansaitsee päästä levitykseen
Onpas todellakin leppoisan lokoisan näköinen heppu!
Sehän selvästi hymyilee
..no niinhän kirjoititkin, en lukenut , katsoin vain kuvan.
Voi, hän on tosi söpö! Tykkään kovasti oravista.
Minun isoenollani oli aikoinaan kesy orava. Se oli loukannut jalkansa poikasena. Asuivat vanhalla kansakoululla Savossa ja Ryökäleellä oli oma koululuokka kiipeilytelineineen. Lopulta jalkansa parani ja keväällä eno laski sen ulos. Ryökäle eleli pihapiirissä neljä vuotta ja tuli aina ikkunan taakse odottelemaan pähkinöitä.
Sitten yksi sunnuntai se ei pomppinutkaan pähkinöitä hakemaan. Mitä lie kurrelle tapahtui, menikö näädän suuhun.
Villieläimen jäljen tunnistusapua tarvitsen. Olen ihan varma että kyseessä on sama eläin josta näin viime kesänä vilauksen. Se kääntyi metsässä ruohikossa ja lähti poispäin. Liike oli sellainen ylös-alas-aaltoileva, väri (niskasta?) oli tummanrusehtava, mustaakin ehkä siellä, koko ehkä koirani (keskikokoinen snautseri) luokkaa, mutta ehkä hieman matalampi.
Tänään sain erinomaiset jälkikuvat eilisen lumisateen ja nuoskaiseksi muuttuneen sekä sittemmin jäätyneen maan takia. Kuten sanoin olen ihan varma että kyse on siitä ennen näkemästäni eläimestä. Mutta mikä se on? Tietäisikö joku ihan oikeasti? Tai voisiko joku kertoa mistä saisin asian selvitettyä? Olen kuukkeloinut ties mitä, mutta näin selkeitä jälkiä ei löytynyt mistään...eli en ole varma edelleenkään jälkien jättäjästä.
Laitan tänne kaksi kuvaa, enemmänkin löytyy mutta näistä varmasti asiasta perillä oleva tietää. Tosiaan haluaisin tietoa!
Keskellä siis ne eläimen jäljet joiden "omistajan" haluaisin selvittää. Noista käy selvästi ilmi jäljen pitkulaisuus, sekä painaumat. Alla tarkempi kuva kokonaisuudesta.
Tässä jälkien oikealla puolella kännykän alapuolella on keskari snautserin jäljet, jotka toimivat hyvänä koonnäyttäjänä kännykän lisäksi. Koiran tassu on selvästi pyöreämpi, tämä miettimäni jälki on pitempi ja kynsien jälkeen on kohouma ennen painumaa, samoin painuman jälkeen seuraa vielä kohouma vaikkei niin selkeä kuin ensimmäinen. Kynsiä on viisi, viides ei näy selvästi mutta olin sen lumesta havaitsevani.