En ole mikään asiantuntija, mutta jäljet ovat vähän kuin ahmalla! Niin etelässä kun ei vain voi olla ahmaa!!
Mummuk, usko tai älä mutta ahma oli ensimmäinen jota aattelin - jo silloin kun näin vilauksen siitä eläimestä. Mutta asuinpaikka on siis väärä. Ehkä? Ja onkohan jäljet ahmalle liian pienetkin?
Oliko kuitenkin jokin näätäeläin?
Olisko ollut mäyrä? Näädänjäljiksi liian isot, supinjäljiksi vääränmalliset.
Kun tietäis - kesällä näin vain sellaisen aaltomaisen liikkeen (selkä tai niska nousi ja laski)kun se lähti poispäin sinne puskiin takaisin. Ja nythän vaan oletan että se on se sama eläin - mutta hirmu vahvasti tuntuu siltä että on sama. Jotenkin askeleen ulkonäkö täsmäisi siihen liikkeeseen jonka näin silloin. Joka tapauksessa joku villieläin se on, ja ehdottomasti haluaisin tietää mikä - lenkkeilenhän päivittäin kahden irrallaan olevan koirani kanssa siellä.
Onkos mäyrässä ruskeaa väriä? Kuvassa se näytti olevan harmaa mustilla merkeillä. Mieheni ehdotti kyllä mäyrää, ja jälkiä katseltiin kuukkeloimalla. En ole varma koska ne jäljet oli siellä netissä aika huonot omiin kuviin verrattuna.
Tässä on ahman jäljet http://www.suurpedot.fi/page.asp?Section=34&Item=149 Mäyrä on mustavalkoinen.
Malvankukka, näyttääkö sun mielestä ne jäljet samoilta kuin ottamissani kuvissa? Minulla on enemmän lähikuvaa, joten ihan ei voi mennä sanomaan onko samat. Huomenna mieheni näyttää kuvia jollekin työkaverilleen joka on metsästäjä, ehkä sitten saan tietää. Toivon kovasti ainakin!
Katselin aiemmin noita jälkiä ja mäyränjäljet vaikuttivat aika samanlaisilta, tosin näädänkin jäljet näyttivät hyvin samanoloisilta ja näädänjäljistä sanottiin, että ne ovat hyvin suuret eläimen kokoon nähden, mutta näätähän on eläimenä pieni, ei lähellekkään sen kokoinen jonka näit.
Nuu, näyttäävät samanlaisilta, mutta kumminkin koon perusteella mäyrää veikkaisin. Ahmalla jälki on vielä isompi.
Yritin löytää kuukkeloimalla näädän jälkiä - en onnistunut. Itse näädän väritys taas sensijaan olisi sellaista jota silloin kesällä näin. Kun puskan seasta sitä katselin niin eihän koosta pysty varmuudella sanomaan kuin että sen verran sitä oli että näin kun pois läksi. Yritän huomenna löytää kuvia niistä jäljistä jostain, voisin verrata omiin kuviini. Faktoina tässä tunnistamisessa pitää kummiskin lähteä pelkästään jäljistä, mielessäni vaan liitän ne silloin kesällä näkemääni eläimeen. Kun olette niin ihanasti yrittäneet auttaa, niin kerron tällä sitten jos saan valaistusta asiaan, kiitos teille !
Niistä jäljistä sain tiedon että mieheni metsästäjäystävän ensireaktio oli että ne ovat ahman jäljet. Toisena veikkauksena antoi mäyrän, muttei ole koskaan kuullu että mäyrät olisivat liikkeellä näin aikaisin keväällä - eikä myöskään ole ikinä nähnyt mäyrän jälkiä hangella. Aikoo näyttää jälkikuvia hirvestyskavereilleen seuraavassa kokouksessa. Täähän on mielenkiintoista:)
Senverran tuli mieleen tuosta varhaisesta ajankohdasta, että säiden puolesta nyt saattaisi olla jo kevät pitkällä, ja kyllä eläinten talvilepo hyvinkin voi olla häiriintynyt sen verran että vähän jo liikkuukin. Ja netistä samansuuntaista nyt vielä luinkin.
Luulen ettei ne olleet näädän jäljet, noiden hoyabellan antamien jälkikuvien perusteella.
Nuu, mäyrää minäkin veikkaisin. Kyllä tämä kummallinen talvi on laittanut monenkin eläimen allakankin sekaisin - sen huomaa tämän tästä meidän maallakin.
Ahman jälki on niin poikkeuksellinen, ettei sitä juuri muuhun voi sekoittaa. Käpälän jälki on tosi iso, ihmisen kämmenen jäljen kokoinen. Ei voi missään tapauksessa sotkea näädän jälkeen.
Kävin myös Suomen Luonnonsuojeluliiton foorumille laittamassa samat jälkikuvat ja kysymyksen niiden aiheuttajasta. En tarkoituksella laittanut paikkakuntaa jossa kuvat on otettu koska en halunnut millään lailla vaikuttaa vastauksiin. En myöskään maininnut mitään aikaisemmin tekemästäni eläinhavainnosta. Siis vain jälkikuvat ja selostus niiden ottomaastosta sekä kulusta siellä. 4 vastausta tähän saakka, 2 oli sitä mieltä että on mäyrä, ja yksi henkilö kahden viestin verran että on ahma.
Alla hänen mielipiteensä jonka halusin laittaa kun täällä pentissä oli taas jyrkästi eri mieltä oleva viesti. Olen hiukan ymmälläni...
Lainaus: "Kuvassa on oikein tyypillinen nelijälkinen ahman laukkajälki nuoskalumessa. Kuvasta erottuu vaivattomasti jäljen kolmiomainen kantapäästään kapeneva muoto. Etukäpälien suurempi koko takatassuihin verrattuna myös selkeästi näkyvillä. Askelkuvion pituus ja rytmitys täsmää erinomaisesti. Keskianturakuvioiden lisäksi tässä näkyy kantapääanturankin erillinen painauma."
Me bongattiin viime sunnuntaina tuossa pihalla (pellolla) ilves, illalla siinä kuuden maissa oli liikenteessä. Kevyin loikin paineli kalliota ylös kun mies avasi ulko-ovea (yritti väijyä toista kameran kanssa)… Ja kettu on nyt juoksennellut useampana aamuna tuossa pellon poikki myös.
Voi että. Elinikäinen haaveeni olisi nähdä ilves luonnossa, niin Kärppä-fani kuin olenkin. Se on minusta ylivoimaisesti hienoin eläin Suomen luonnossa (ilves, siis).
Olen aivan otettu! Pikkuinen hömötiainen otti minut tänään lintulaudaksi! Olin laittamassa pähkinöitä automaattiin ja ajattelin kokeilla, miten suhtautuu ihmisen käteen. Hömppis lennähti etusormelle, ja vei pähkinä kerrallaan niitä piiloon vähän kauemmas. Parikymmentä kertaa kävi sormella seisomassa! Meinasin liikuttua moisesta luottamuksesta…
Voi kun ihana ja rohkea pieni lintu 
Hömötiaiset on uskomattoman rohkeita. Hieno kokemus 
Mulla on vastaavan tyyppinen kokemus suruvaipan kanssa. Lennähti kädelle ja käveli pitkin sormia ja kämmentä. Imukärsällä tunnusteli sormien välit tarkkaan, kai olin sen verran hikinen kesäisenä hellepäivänä. Todella kaunis ja isokin perhonen.
Se on uskomaton tunne, se muutaman gramman paino ja se terävä katse… taidan seisoa huomisen päivän syreenipuskan juurella. Sinitiainen kävi aika lähellä, talitintti kauempana, mutta tämä hömelö tuli suoraan syliin.
Vanhempieni luona myös hömötiaiset ja kuusitiaiset käyvät kädestä syömässä. Tarvitsee mennä vain pihalle seisomaan kämmenpuoli taivasta kohti, niin ei mene kauan kun ensimmäinen utelias tulee sormelle istumaan. Joskus joku on tullut myös pipon päälle. Taitavat olla aika uteliaita tavoiltaan 
Pari vuotta sitten oltiin puoliskon kanssa mökkeilemässä ja laiturin nokassa ihasteltiin suurta tummaa perhosta. Perhonenkin kiinnostui meistä ja tuli kädelle kävelemään. Välillä se lensi naamalle ja vietti pitkiä aikoja kävellen siinä edes takaisin. Myös olutpullon suu kiinnosti kovasti. Otettiin valokuvia ja ihasteltiin. Myöhemmin kirjasta katsottiin, että taitaa olla haapaperhonen joka viihtyy mm. huussien nurkilla ja tykkää vaikka hikisistä villasukista jos sellaiset löytää mökin verannalta 