Näkyy oravallekkin läskitanko maistuvan vaikka viereisellä laudalla on kuorittuja pähkinöitä tarjolla. No, on muutaman kerran käynyt ottamassa kierroksia tuossa karusellissa, liekö ollut liian kovaa kieputusta. Parina monesti olen nähnyt olleen liikkeellä, toinen reilusti kookkaampi.
Pyrstötiaisia pitkästä aikaa. Ovat kyllä söpösiä palleroita. Kuva vähän sumea, zoomailtu keittiön (lasten näpinjälkiä täynnä olevan) ikkunan läpi.. 
Ikinä tuollaisia nähnytkään, hienoja, miks meillä ei ole :(?
Nuu - nyt vasta huomasin komeat jälkikuvasi. Joko on ratkennut onko ahman vai näädän?
Meillä liikkuu täällä Etelä-Hämeessä ilveksiä. Itse en ole kertaakaan päässyt näkemään, mutta naapurin isäntä kertoo nähneensä pihapiirissään lähes päivittäin ja niitä on välillä nähty kaksikin yhtä aikaa. Tiekunnankokouksessa riistaselvityksessä tältä’ alueelta oli tavattu 7 ilvestä. Ilves on komia otus! Täällä metsän keskellä kun asumme, niin välillä vähän jänskättää, että ei kai ilves nappaa vauvaa vaunuista. Pitäisiköhän ostaa sellainen rautaverkko? Luulisi ilveksen ihmistenhajua pelkäävän, mutta kun naapurissakin ihan ikkunan alla vaanimassa…
Suviruusu, ne on joko mäyrän tai ahman. Koko viittaisi mäyrään, samoin ehkä sijainti myös vaikka ei ahmakaan aivan tavaton täällä näinkään etelässä ole. Keskisuomalainen metsästäjäporukka jolle kaikki ottamani kuvat laitettiin oli yksimielinen että kyseessä on ahma, mutta kuten sanottu niin jälkien koko (hieman alle 10 cm) on kyllä ennemmin mäyrän.
Tarkkaa mittausta en päässyt tekemään, koska jälkien päälle satoi reilu kerros märkää lunta ja ne oli sitä myöten menetetty.
Täälläkin muuten on nähty ilveksiä - vuosi sitten kuulemma juuri lähellä sitä kuvauspaikkaani oli ilves nähty pellon reunassa. On koirilla haistelemista kun päivittäin siellä lenkkeillään…Onneksi useimmin jälkien jättäjä on ollut jänis, kettu tai orava 
Eilen jouduin ikävään puuhaan, kun aloin kuokkimaan tulevaa kasvimaatani. Luulin ensin, että siellä on kasa jotain lehtihöytyvää kunnes tajusin, että se olikin siilin piikit ja nahka. Nyt kyselenkin, että mikä on siilin vihollinen eli mikä elukka meidän pihallamme onkaan käynyt sen siilin tappamassa ja syömässä? Eli siis mitään muuta ei ollut jäljellä joten jäin miettimään sitäkin että olisiko joku varis tai vastaava kuljettanut roippeet pihaan jostain muualta vai onko tuo tappopuuha tapahtunut meidän omalla pihalla? Minulle tuli mieleen kettu mutta tulisiko sellainen tällaiseen kaupunkipihaan?
Siilikin voi kokea ns. luonnollisen kuoleman. Josko se oli vain yksinkertaisesti kuollut, ja varikset ym. puhtaanapitolaitoksen edustajat hoitivat lopun?
Toivottavasti se oli niin.
Vaikka toivomme, että oli vaan vanhuuttaan kuollut, niin kyllä kettu tulee ihan kaupunkilaispihaankin. Toki aika varovaisesti, mutta tulee kumminkin.
Myös kettu tarvitsee ruokaa - luontokappaleita molemmat, siili sekä kettu.
Kaisaliisa on ihan oikeassa. Mutta jäinkin oikeastaan ihmettelemään sitä, että voisiko kettu tosiaankin olla maisemissa, kun kuitenkin ollaan keskellä tiheää asuinaluetta. Ja sitten seuraakin uusia tyhmiä kysymyksiä: miten koira ja kettu suhtautuvat toisiinsa? Eli kumpi pötkii pakoon ensin, jos kohtaavat?
Sanoisin että kettu pötkii pakoon.
Kokemuksesta tiedän, että kettu menee pakoon ja lujaa
Koimpas tänään melkoisen yllätyksen päivälenkillä. Oravan poikanen juoksi suoraan syliini . Erään talon pihakuusesta lähti tulemaan alas, kun kävelimme ohi. Pakkohan sitä oli seisahtaa katsomaan, kun oli niin söpö. Suorastaan ällistyin, kun se juoksi aitaa pitkin , siitä tielle ja suoraan minun jalkaa ylös syliin. Käpertyi käsiini, eikä meinannut saada millään sitä takaisin kuusen oksalle. Yritimme antaa sille koiran napsuja, joita kaverilla oli taskussa, mutta ei se niitä huolinu, napitti vain suoraa silmiin ja kyyhötti käsissä. Viimein jäi siihen oksalle ja kun jatkoimme matkaa, niin se lähti takaisin maahan, aivan kuin ois perään lähteny. Portti tuli sitten eteen, eikä päässyt siitä läpi. Enpä ole ennen tällaistakaan kokenu.
Pihamittari, muistan lukeneeni jutun missä orpo oravanpoika oli jossain lemmikkinä, oli Olli nimeltään. Oli hauska juttu josta jäi mieleen se, että vieraiden piti lähtiessään tarkastaa taskunsa sillä Olli meni mielellään takintaskuihin huumorimielessä piiloon.
Lupaatko että käyt huomennakin katsomassa sitä oravanlasta? Jospa se onkin orpo…?
Lupaan , ilman muuta. Oli jo puhetta kaverin kanssa, että teemme saman lenkin, josko vielä tapaamme. En vain tiedä mitä sille pitäisi tehdä jos se on orpo. Uskomatonta suorastaan , miten se napitti suoraa silmiini. Tosi , tosi suloinen
Upea kokemus pihamittari, ikimuistoinen varmasti. Viime kesänä eräs isäntä kysyi että haluanko orvon oravanpojan, juoksee kuulemma tilan pihalla ihmisten perässä ja isäntä meinasi että jää lopulta jonkun pedon kitaan. No enpä ottanut rivitaloon oravaa.
Tosi hieno kokemus. Mietinkin jo , että meillä on puussa vanha linnunpönttö, jonka orava on remontoinu uuteen kuosiin, että jos siitä vaikka koti orvolle. 
Olisi kyllä ihanaa pitää oravanpoikaa sylissä!
Tämän talon entinen naapuripappa oli saanut useamman oravanpojan housunlahkeesta sisään. Se on ollut sitä aikaa, kun miehet pitivät aika suuria pyhähousuja ja seisoivat selkäkekkana hyvällä ilmalla juhlallisesti pihassaan. Pappa oli tarvinnut ihan apua, että oravat oli saatu ehjänä pois :]
Minullakin oli tänään vähän erikoinen kohtaaminen eläimen kanssa. Töihin mennessäni fillarireittini kulkee ulkoilureittiä pitkin pellon poikki, ja suht iso ojakin siellä pellon poikki kulkee. Tänään pysähdyin ihmettelemään siellä reitillä irrallaan olevaa koiraa, kunnes tajusin, ettei se koira olekaan vaan kettu. Repolaisella oli komea kala hampaissaan, ja lähti kaiken huipuksi minua kohti sen sijaan, että olisi pötkinyt karkuun. Minä tietysti pysähdyin pyörineni, ja kettu kaloineen jolkotteli metrin päästä ohitseni. Jälkeenpäin mietin, että taitaa kettuja olla varmaan aika paljon asutuksen lähellä, kun ei tuon vertaa ihmistä pelännyt. Hauska tapaaminen silti!