Ei oravanpoika ole aina välttämättä hauska kokemus . Lapsuuskodissani olimme ottaneet kaksi oravanpoika elätiksi pesästä. Ne olivat vielä niin pieniä, että pyrkivät pimeään. Naapurin nuori emäntä oli käymässä kylässä ja ihaili oravanpoikia, kun olimme ne laskeneet lattialle. Äkkiä toinen keksi lähteä kiipeämään ylös lähintä pystyä runkoa pitkin ja se runko sattui olemaan tuon naapurin emännän jalka. Emäntä ei kiljunnasta päätellen tykännyt yhtään, kun orava katosi hänen hameensa alle. 
Kauhea kolina kuuluu vähän väliä olkkarin lattian alta jopa yöllä heräsin siihen kolinaan. Olen varma, että siellä on jokin isomman puoleinen elävä ja ihmettelen, kun Emppu-kissa ei reagoi siihen mitenkään. Täytyypä mennä tutkailemaan!
Yöllä ajaminen on mielenkiintoista. Käväsin viime viikonloppuna pohjois-norjassa ja erityisesti yöaikana oli vilinää tiellä. Kemin kohdalla näyttää olevan kukoistava jäniskanta ja siellä näin myös 3 kettua. Mietiskelin paikallisten puutarhureiden ongelmia, lienee kunnon suojaukset omenapuissa tarpeen.... Pysähdyspaikalla kuului metson soidinääniä ja varsinainen näköhavainto niistä oli hieman ennen Saariselkää. Yöllä ei myöskään tarvitse väistellä hirviä, eikä poroja, mikä olikin mieluinen havainto. Nukkuvathan ne sentään joskus.... Norjan puolella bongasin kotkia, merimetsoja, laulujoutsenia ja lukuisan määrän minulle tuntemattomia lintuja. Pari kuollutta sopulia lojui jäämeren rannalla, on kuulemma vaellusvuosi. Olisipa vain ollut enemmän aikaa...
Eipä siellä Kemin korkeudella ainakaan minun lapsuudessani ja nuoruudessani omenapuut edes viihtyneet… Olen ollut niistä maisemista poissa niin kauan, että päivän tilannetta en osaa sanoa, ainahan tulee uusia, kestävämpiä lajikkeita niistäkin.
Metson soidinääniä, kettujen haukuntaa ja montaa muuta mukavaa luontoääntä kuulee meidän maalla kevätkaudet. Lähimmälle ketunpesälle on muutama sata metriä pitkin metsää, lähin ukkometso asustaa samaisen metsän keskellä olevan suolämpäreen kupeessa. Ja metsäretkellä voi törmätä niin hirveen kuin peuroihinkin, linnunlauluista en erota edes murto-osaa konsenrtoijia äänen perusteella. Ja kaikki tuo vain alle 20 km lähimmästä kaupungista. Jollei viime talven metsänhakkuu olisi “tuonut” meitä peltoaukean kupeelle, olisimme todellisessa luontoparatiisissa…:))
Aivan, Euffis... Tuo ei väsyneessä mielessä käynytkään 
!
Tässä kuva laulujoutsenista, siellä sit ei kasvanut yhtään mikään. Ihmettelin norjalaisten kesämökkien kokoa..Taitavat viettää kaiken aikansa ulkosalla, kun sisälle ei mahdu kuin nukkumaan! Mutta niin kai tekisin itsekkin, nuhjaisin jäämeren rannalla keräämässä merisiilejä ja simpukankuoria.. Ihmeitä täynnä oleva matka tälläselle kaupunkilaiselle. Rauman vihreys vaikutti lähes kerskailevalta tämän jälkeen...
Fleur, onko siellä jotain ihania simpukankuoria sitten, Jäämeren rannalla? Tykkään simpukankuorista, tarviikohan josksu tehdä reissu sinne? 
Fleur, ne on ne meidän kotijänekset, jotka olet nähnyt 
. Siis me asumme kaupungin eteläpuolella ja aika likellä tuota eteläntietä, josta sinä olet varmasti ajanut. Täällä meidän pihassa pörrää aivan mielettömästi jäniksiä, enemmän kuin koskaan aiemmmin. Minulla on kaksi omppupuuuta ja huolella suojattu samoin pensasruusut on edelleen verkotettuna. Puput on keskittyneet pihalla ruohon syömiseen, joten kukat on saaneet olla rauhassa.
Kenpä oli hän ? Pituus ilman lyhyehköä häntäänsä on alle 5 cm. Söpönen kuin mikä, mutta valitettavan kuollut. 
Minä en kyllä tunnista.
Mutta tänään pihallamme kuljeksi laihan sutjakka harakka, joka käveli omituisesti. Eikä ihme, sillä oli ressukalla toisen jalan varpaat taakse eli ikään kuin nilkka takaperin. Kyllä tuntui pahalta katsoa ja tuumata, miten siihen on koskenut, kun tuo tapaturma on tullut. Ellei sitten ollut syntymävika.
Sanoisin tuota nuoreksi metsämyyräksi. Joka tapauksessa on kyse nuoresta, vasta pesästä lähteneestä jyrsijästä.
Niille oravanpojille ei käynyt kuinkaan. Ne varttuivat ihan isoiksi ja alkoivat vähitellen kuljeksia metsässä ollen välillä öitäkin. Kerran tällaiselta reissulta tultuaan olivat aamuyöstä keinotelleet itsensä kahveriin eli ruokahuoneeseen ja pistelleet siellä poskeensa juustoleivän, joka oli juuri edellisenä päivänä paistettu.
Kävyn siementen syöminen on varsinainen taidonnäyte. Oravalla on peukalon tyvessä vähän korkeammat nasturat kuin meillä. Syödessään orava puraisee käpysuomun poikki, ottaa sen alta siemenen ja sijoittaa sen siivestään noiden nasturoitten väliin, puraisee siitä siemenen suuhunsa sekä pudottaa siiven sen jälkeen pois. Niin nopeasti kaikki tapahtuu, että tyynellä säällä puusta leijuu alas kolme-neljä siementä peräkkäin. Tämän näin kun otin oravanpojat eläteiksi.
Voisi olla kuitenkin nuori hiiri, kun on noin isot korvat.
annesurfs, sieltä niitä simpukankuoria löytyy rannoilta kahmaloittain, sinne vaan! Merisiilin kuoret kannattaa sitten pestä jollain voimakkaalla pesuaineella ja liottaa about viikon... ensilöyhkä on melkoinen... uuh. Suunnittelen niistä jotain kollaasin tapaista... pari ajopuutakin tarttui käteen, kas kummaa... meikäläisen matkamuistot on yleensä aina tälläsiä lähinnä kierrätysjuttuja!
Ja lilijus, on teillä aikamoinen kotipupukanta! Mutta nyt selvis, että sillä korkeudella omenapuutkin viihtyvät, hyvin suojattuna... Täällä on vain yksi cityrusakko kaverin pihalla riesana. Syö krookukset sun muut, eikä pelkää sitten niin yhtään mitään...
fleur, nuohan on vielä pieniä keräilyjä…:))) Minä olen joskus tuonut sieltä Jäämeren rantamilta mm. muutaman ison liuskekivilevyn.
Kiitos fleur!
Mukaan on matkoilta tarttunut eri värisiä kiviä, pikku fossiileja,ajopuuta, yms yms yms…(Ok, kyllä harmitti, kun oli kerran ylipainoa kivien takia!)
Tarvii siis suunnitella matkaa Norjaan??
Etsi eläin.
Okei. Pieni pupu on tulut ruokailemaan aitan eteen, eikä naapurin berninpaimenkoira ole huomannut. Ukon kanssa aamupalalla tiirailimme tuota. On ne halvatun tuholaiset söpöjä...
Öö, aitan kulmalla joku pitkäkorva? vai kivi sittenkin…?
Se on ihan oikea, loikki pois!
Minä näin ihan täällä meidän kerrostaloalueella eilen illalla ketun. Olin kasvimaalle menossa ja tuossa vähän matkan päässä se loikki muina miehinä tien yli, molemmista suunnista tuli autot mutta ne pysähtyivät kunnioittavasti ja päästivät herra tai rouva Ketun ylittämään ajotien. Tuonne se paineli naapuritalon pihalle.