Emon otoksia (II)

Uskaltaisikohan meikäläinenkin esitellä pihaansa, vaikka sieltä ei mitään erikoisuuksia löydy. Tänä kesänä vasta innostuin tosissaan perennoihin. Aikaisemmin oli vain kukkivia pensaita ja yksi kurja perennapenkki koivujen kurimuksessa. Se on nyt tyhjennetty ja siirretty uuteen penkkiin.

Tonttimme on noin 2500 neliötä, kuivaa hiekkakangasta, alunperin pelkkää mäntymetsää ja puolukkaa. Talo on valmistunut 1990. Takapihalla oli sodanaikaisia juoksuhautoja, jotka täytettiin talon paikalsta irrotetuilla männynjuurakoilla. Sen takia - kun juuret ovat vuosien myötä lahonneet - takapiha menee kokonaan uusiksi; maan pinta muotoillaan uudelleen, ja isäntä rakentaa sinne pergolaa. Minä en millään malttaisi odottaa näiden valmistumista. Haluan tehdä sinne pienen niittykukka-alueen, uusia perennaistutuksia, pensaita, köynnöksiä...

Tässä ensin yleiskuvia, etupihaa:



Talolta etelään päin tien suuntaan, edessä koreanonnenpensas:




Autokatoksen ja talon välistä maakellarille päin:


Uusi perennapenkki kellarin etelänpuoleisella sivulla, talon takana:





Ja toisesta suunnasta:


Perennapenkin ja talon väliin tuleva pergola on vielä vaiheessa...



Istutuksia olen kuitenkin jo tunkenut sen ympärille: sininen ja valkoinen pihasyreeni, juurella saksankurjenmiekkaa, kun ei muuallekaan mahtunut.






Salkoruusua ja tuoksuköynnöskuusaman taimi, juurella idänunikkoa.



Lisää salkoruusua.



Kertokaas viisaammat, onko tuon pisimmän kasvin päässä nuppuja vai lehtiruusuke? Poistin ylimmät lehdet, kun ne oli syöty ihan harsoksi.

Sitten yksityiskohtia.

Autokatoksen ja talon välissä oleva kivirinne tehtiin keväällä uusiksi ja sinne lisäsin perennoja. Myskimalva on vähän lakoontunut sateissa:

Karpaattienkelloa sain keväällä pelastettua vanhasta penkistä, vaan tulikohan yhtään sinistä. Yksi puska on vasta nupullaan, toivottavasti se on sininen.

Oijoi, onpas rikkaruohoa. Nämä kevätatsaleat on etupihalla mäntyjen ja vuorimännyn varjossa. Juurella joitakin perennoja odottamassa siirtoa lopulliseen kasvupaikkaan. Täällä on entuudestaan yksi 4H:laiselta ostettu siemenestä kasvatettu alppiruusu, joka ei ole kukkinut vielä viiteentoista vuoteen. Isäntä jo ihmetteli, että onko niitä olemassa kukkivanakin...

Ketoneilikkaa ostin - ja tänä vuonna eka kertaa sitä on näkynyt luonnonvaraisena tontin laidoilla!

Mirrinminttu kukkii komeasti, vaan jostain syystä värit eivät tulleet kunnolla kuvaan. Edessä itsestään penkkiin kasvanut kallioimarre.

Etukuistin edessä on kolme saviruukkua, joissa sekalainen valikoima rehuja, juurella kolme kattia.

Takapihan penkissä loistokurjenpolvea,


syyssädekukkaa,

ohops, nää tuli väliin. Kirsikassa hedelmät alkaa kypsyä.

kellarin oviaukko ja kivipengerrykset. Siihen on ittekseen kasvaneet kallioimarre ja kuusi.

Vihannesmaan edessä kukkii kehäkukka.

Viime vuoden siperianunikko on itsestään kylväytynyt.

Takaisin takapihan perennapenkkiin. Röllimus minimeae:

ja Röllimus roikkumeae:

Lopuksi luonnostaan pihaan ilmestyneet uutuuskasvit. Kelta-apila:

...ja ruusuruoho:

Ja vielä yksi Röllimus kuningatarliljan edessä:


Röllimus ihanaemus taitaa tehdä pihapuuhia sinun mukanasi. Kaunis piha ja ihanan paljon on kiviä, tykkään, sanoo melkein kivetön raukka !

Voi kuule Kasuariina, tule hakemaan meiltä, ihan ilmaiseksi. Etenkin mökillä kiveä riittää, kun siinä on ollut 1800-luvulla kivilouhos.

Voi kiitos, painaisivat mokomat auton peräkontissa niin etteivät etupyörät sitten tietä kosketa ja automme on etuveto, kuinkas sitten kotiin tullaan!

Kuule, kyllä sinulla on jo nyt kaunista, ja nuo kivet ovat näyttäviä, niin kukkapenkeissä kuin kellarissakin. Niitä minäkin himoitsen lisää ja lisää, vaan sama homma, auton takapaksissa pitäisi kuskata, eikä sinne paljon mahdu, kokemusta on.
Nuo renkaat, joissa on salkoruusua, on jännät. Mitäs ne ovat? Ja kisuliini on ihkueae!

Aivan ihana pergola on teille valmistumassa! Ja näyttää Röllimuskin siitä tykkäävännaurua

Renkaat, joihin lykkäsin salkoruusut on isännän jostain kahmimaa muovista siltarumpuputkea, siis sellasta joka laitetaan sillan alle ojaan jotta vesi pääsee kulkemaan… ehkä joku tietää oikean nimen? Isäntä sahasi kolmeen osaan. Eipä ainakaan nurmikko leviä niihin. Pergolan ympärillä tulee maanpinta (nurmikko) laskemaan jonkin verran, siksi nyt näyttää kuin istutukset olisivat alempana kuin nurtsi.

On se harmi kun nää työt välillä haittaa harrastuksia no-jaa. Aamulla ehdin vaan hätäisesti kastella muutaman rehun ja sotkea sormet multaan, kun tarkastin, onko köynnöshortensia juurtunut. Ei oikein ollut. Täytyy malttaa odottaa ennen kuin istutan männyn juurelle etupihalle, sinne kevätatsalean kupeeseen. Siellä on kaikki hapanta haluavat kasvit. Koko kevään ja alkukesän keräsimme erilliseen sankoon kahvinporot ja kaadoin ne atsaleojen ja alppiruusun juurelle, kun kuulin että ne tykkää siitä. Saa nähdä, innostuisiko alppiruusu viimeinkin tekemään kukkia ihmetys.

 

Tänään unohduin töiden jälkeen tälle palstalle pariksi tunniksi. Sitten kastelin salkoruusut, perennat ja kesäkukat. Isäntä silppusi oksia.

Innostuttiin myös isännän kanssa suunnitteluhommiin. Ties vaikka vihannestarhan paikka vaihtuisi. Nykyinen on nimittäin iltapäivästä kahdesta alkaen varjossa, kun viereen on kasvanut sankka metsä.

Ja minä ehdottelin takapihalle laajoja istutusalueita reunoille, niin että keskellä olisi pyöreä nurmikko ja sen vieressä tietenkin pergola ympärillään köynnöksiä ja perennoja. Pitihän ne tehdä taas paperille, vaikka tiedän, ettei varmasti toteudu sellaisenaan. Niin on ennenkin käynyt; kauniit piirrokset paperilla, mutta käytännössä syntyykin ihan toista...allapäin

Koska ei tänään tullut kuvattua, etsin iloksenne pari vuotta sitten ottamani omakuvan:



Kamera on isännällä ulkona, räpsii kuvia kissoista, kaikki sopuisasti yhdessä pomppivaa naurua. Kärsivällisyys palkittiin.

Riitu ja Siiri nukkuivat koko päivän sisällä. Rölli oli minun kanssani punaherukoita keräämässä, ja isäntää autteli mullan levittelyssä. Hänellä (isännällä, ei kissalla;D) on iso urakka takapihalla, kun käsipelillä tasaa uudelleen maapohjan nurmikolle, levittää mullat ja tekee pengerryksen rinteeseen. Mielenkiinnolla odotan tuloksia, selostus ei ollut kovin selkeä, mutta jonkinlaiset alueet perennoille, pensaille ja niittykukillekin on tulossa.

Sadetta tullut tämän päivän ukkos- ja raekuurossa 16 mm. Lakoonnutti perunanvarret, porkkanan (!) ja jättitatarin, myskimalva surkean näköisenä. Onneksi ei muita vahinkoja.

Tässäpä kuvaa isännän työmaasta. Samalla kun tasaa maata ja tekee uudet kallistukset, siirtää vuoroin hiekkaa vuoroin pintamultaa oikeisiin kohtiin:



On siinä eläkeukolla (silmän isku) hommaa. Olisin halunnut, että tuo oikealla näkyvä tulevan nurmikon ja niityn raja olisi ollut pyöreä, mutta hän sanoo, että pyöreää reunusta on hankala leikata koneella... tehköön niin kuin tahtoo. Minusta kun ei ole lapion varteen, niin paras pitää suu kiinni ja olla kiitollinen kun toisella on työintoa hymyä.

Tässä Ritu keikkuu kellarin kiveyksellä. Vasta tästä kuvasta huomasin, että siinähän on alkanut kasvaa kanervaakin ihmetys

Laitan muita kissakuvia kissapalstalle.

Syötiin äsken ensimmäiset salaattiherneen palot. Olivatpa hyviä!

Kurkistin tänään, miten valkosipuli on kasvanut. Varsi on komea, mutta sipuli vasta suunnilleen 3 cm läpimitaltaan. No, kuukauden kun vielä komistuu niin sitten tulee nättejä lettejä.

Ihania kuvia. Ihastuttava koti ja miljöö. Tuo omakuva on hauskapomppivaa naurua...onko ihan omaa piha savea kasvojasi kaunistamassa vaiko nokea savupiipusta (ei kai pikeä asfaltilta)hymyä? Kaikille kattimateille terkkuja, kyllä on Röllimus myös söpö.

Ihan on oikea kasvonaamio naamalla. Oltiin jotain synttäreitä viettämässä perinteisesti viiden siskoksen voimin…

Hmmm, älkää nyt luulko, että leikatun nurmikon ja niityn raja tulee olemaan siksakkia ;D. Se oikaistaan, tulee sellanen vino rajaus, sit sen näkee.

Olishan me luultu, että taiteellinen silmä on ollut asialla :slight_smile:

Mukavan kodikas pihapiiri sinulla Emo! Omakuva on mainio hymy

Aamulla mehustin maijallisen punaherukoita. Enkä taaskaan imuroinut... kissat ovat hyvä tekosyy. Riitu nimittäin nukkui taas koko päivän sisällä, ja molemmat tytöt pelkäävät paniikkiin asti imuria.

Tässä iltapäivän saalis:



Kolmen tunnin työ p-moisessa pöheikössä jyrkässä ja kivikkoisessa rinteessä, käsivarret naarmuilla - vaan oli se sen arvoista! Kuulun nimittäin kissahöperöiden lisäksi vattuhöperöihin kieli ulkoa. Oli vaan aika matosia, joten puolet joutui hylkäämään, ja pari litraa on varmaan mahassakin; vatsa toimii huomenna reippaasti naurua.

Ainiin, keräsin myös aamulla siemeniä. Jospa tulevalle "niitylle" laittaisi myös myskimalvaa ja mirrinminttua, kenties akileijaakin, vai luuletteko, että valtaavat tilan luonnonkukilta?