Kertokaahan viisaammat että vieläkö on toivoa esikoiden ilmestymisestä, kun kevätesikoista eikä palloesikoista näy vielä jälkeäkään ja suikeroesikkokin hävisi kokonaan ensimmäisten lehtien ollessa parin sentin mittaisia? Onko viime kesän kuivuus ja outo talvi tappanut kaikki esikot vai ilmestyisivätkö kuitenkin ensi vuonna? Pitäiskö nyt siis lähteä metsästämään uusia esikontaimia? Purppuraesikko on ainut joka on kasvussa ja vääntää jo kovaa vauhtia nuppuja.
Kokeile, ovatko kasvupisteet muuttuneet tummiksi ja veltoiksi. Minulla kerran katosi kuin p---saharaan pitkä rivi esikoiden jakoalkuja. Epäilin kyllä myös puluja, sillä joistakin esikoista oli jäljellä vain reikä maassa.
Kyllä Espoossa pitäisi jo esikot näkyä, jos ovat näkyäkseen. Voin lähettää sinulle siemeniä syksyllä siitä luonnonvaraisesta keltaisesta esikosta, jos tahdot. Taimia en kehtaa enää postittaa, kun kukinta on täällä parhaimmillaan.
Pitääkin viikonloppuna sitten kokeilla noita kasvupisteitä, harmittaa vaan jos ovat ihan kokonaan kadonneet, etenkin nuo tosi komeat palloesikot.
Pienellepolulle kiitos tarjouksesta, mutta saan onneksi uusia taimia tuttuni pihasta, ikävä vaan jos monta vuotta tuuhistuneet puskat ovat hävinneet ja joutuu vuosia odottelemaan ennen kuin ovat taas yhtä komeat.
Ehkä syy häviämiseen onkin se, että taimet ovat olleet liian tuuheita ja tiheässä. Kevätesikkoakin kannattaa jakaa aina välillä.
Olen kovasti hämmästellen katsellut loistoesikoitani (muistaakseni nimi oli sellainen). Ei ole koskaan aikaisemmin tullut edes mieleen kokeilla niiden viihtymistä, kun olen luullut niiden vaativan tuoreen ja ravinteikkaan kasvupaikan. Viime kesänä sain kuitenkin lahjaksi pussillisen siemeniä, ja pitihän ne tietysti kylvää. Nyt minulla sitten kukkii oikein kauniita esikoita, vähän siellä sun täällä. Ehkä tuoreessa maassa, kasvu olisi rehevämpää, mutta kelpaavat nuo minulle. Taidan jopa ostaa uuden pussin siemeniä, kunhan kohdalle sattuu.
Pitääpä laittaa tuo jakaminen korvan taakse, kunhan nuo pienet taimet tuosta kasvavat. Tosin suikeroesikko oli ihan itsekseen kahdessa eri paikassa ja kumpikin nousi esiin ja sitten hävisi. Epäilin jo että kauris on syönyt ne mutta kun ei vihreää enää sen jälkeen noussut, niin taisivat vaan kyllästyä elämään ja kuolla pois.
Esikot ovat nyt täydessä kukassaan. Kahta erilaista esikkoa minulla vaan onkin, nimen ymmärsin teidän esikkokuvienne perusteella, siis tämä on Raili:
... ja tämä on Paavo 
P. x polyantha "Silver Lace Black" ei ole koolla pilattu.
Kukkii ekaa kertaa pihassa, viime keväänä kylvin siemenet
Memuli! Hitsi, onkohan tuo Paavo samaa mitä minulla on... Hyvin punainen kukka ja keskellä keltaista? Lehdistä katselin, että saattoi kyllä olla erilaistakin...hmmm... Olisin tuota Railia kerjänny vaihdokkina omaani, mutta en kyllä ole varma, vaikka olisi tuota Paavoa se minun :(
Saat kyllä Railia, jos haluat. "Paavollani" on tosi tummat punaiset kukat, silmät keltaiset ja lehdet on siniharmaanvihreät, aika paksut, eli aivan erilaiset kuin tuolla Raililla.
Laitahan omasta Paavostasi kuva, niin voidaan verrata. Tykkään esikosta, muita lajeja minulla ei olekaan kuin nämä kaksi, joten uusi tulokas olisi aina tervetullut.
Laitanpa tähän tämän itse kasvattamani etelän kevätesikon kuvan. Siemenestä kasvatin näitä paljon toissakeväänä. 
Tota on se minki esikko! Hitto, pitäis kyl olla se digikamera :D
Voi miten tästä värivaiheesta tykkään kovasti! Vanhemmiten kukista tulee tummanpunertavia.
Kuvattu eilen maanantaina.
Nämä kukkivat Vihdissä pari viikkoa sitten.
Aikaisin kukkija (kevätesikko?)
Vähän suurempi kukallinen
Tasaisen keltainen
Näitä kahta alinta epäilimme muiden sekamuodoiksi. Kai esikot voivat risteytyä keskenään?
Nättejä ne ovat joka tapauksessa.
Sandilla on harvinaisen herkullisen värinen esikko 
Tällaisen esikon istutin kukkivana. Aika metka juttu, ei säikkynyt yhtään muutosta. Jatkaa kukkimistaan kuin ei mitään. . Samalla sain myös pienemmän, keltaisen, mutta se lopetti kukinnan, muuten voi hyvin.
Mikähän mahtaa olla Ainan jälkimmäisen esikon lajikenimi?
Mun pihaan ilmestyi tänä keväänä samanlaisia kukkia -ihana...
Lajikenimistä ei ole mitään havaintoa harmi.