Tämä oranssi esikko on tuotu autiotalon pihasta, jossa ei muita esikoita näkynyt...
Punainen esikko on lenkkikaverin pihasta, jo vähän yli kukkinut, mutta värit säilyvät hyvin loppuun asti...
Sain eilen esikkoja, kun olisivat muuten jääneet kaivinkoneen alle. Pistin ne kohopenkin reunalle ja paikka on kyllä aika kuiva. 
Ei kait auta muu kun kastella. Sais kyllä jo taivaaltakin tulla sadetta. Siispä sadetta odotellessa...
japaninesikko aloittelee kukintaansa.
Tällaisesta esikosta ei taida olla tullut kuvaa palstalle, eikä näitä kai kovin paljoa olekaan. Antaja kertoi sen olevan erään ammattilaisen/harrastajan oma risteytys. Olen tästä tosi kiiitollinen 
Kuva on otettu toukokuun loppupuolella.
Pihallani kasvaa 2 villiä? suurikokoista esikkoa, toinen kuvasi kaltainen punertava ja toinen valkoinen. En tiedä alkuperästä, onko sitten joskus levinnyt kukkapenkistä, villinä olen aina pitänyt. Harmi, kun ei ole kuvaa. Kamera pahus rikki.
Kimalaisetkin ovat aika eteviä risteyttäjiä. Tänä keväänä kukki ensimmäistä kertaa omista esikoistani kerätyistä siemenistä kasvatetut esikot. Niissä oli kolme aivan uutta värisävyä, yksi sellainen persikanvärinen, jollaista vain harvoin edes siemenmyynnissä on kaupan.
ja esikon kukintaa vielä aivan läheltä.
Memuli, tuo sinun Railisi on komea (niin kuin monet muutkin näiden sivujen kukista), samoin se tumma Paavo. Mahtaisko onnistua vaihto jotenkin, minulla on sitä ihan tavallista keltaista kevätesikkoa, etelänkevätesikoita erilaisen punaisen ja keltaisen sävyissä (kasvavat rinnakkain, joten vain jakamalla tietää värin varmuudella) sinistä palloesikkoa (vain yksi, sain viime keväänä) valkoista esikkoa, ja aivan pieniä, tämän vuoden vauvoja tiibetin- ja japaninesikoista. Lisäksi löytyy suuresti ihailemani julianesikko. Sillä nimellä sen ostin pari vuotta sitten, mutta nähtyäni näillä sivuilla kuvia suikeroesikoista tulin epäilevälle kannalle. Yhdessä siemenluettelossa oli kuitenkin juuri juulianesikkoa, joka on tismalleen omani näköien. Ja siinä omassani lehti taitaa olla sileämpi kuin suikeroesikossa. Kaunis se on, vaikka ei kiiltävine lehtineen kovasti esikolta näytäkään.
Ja onnittelut RvaHelmiNukkajäkkärälle kun on noin todella upean värisen esikon pihaansa saanut, kelpais kyllä varmaan kenelle tahansa!
Vaihdetaan vaan, sopii vallan mainiosti. Keltaisesta en niin välitä, muut sopii kyllä. Nyt minun esikkoni ovat aika nuutuneita kovan auringonpaisteen takia. Vaihdetaankos syksymmällä? Esikoillani on kyllä hyvin syvällä juuret, joten ne pitäisi pakata isompaan laatikkoon? Hölöillään siitä, muistuta minua syssymmmällä vielä,s illä joskus
unohtelen asioita.
Millaiseen paikkaan kannattaisi siirtää esikoiksi luulemani kukat? Ostamamme talon pihassa löytyy juuri oikeannäköisiä lehtiruusukkeita, yhtään kukkaa ei tullut. Nyt ne ovat tuomen alla, puolivarjossa. Vierellä on vuorenkilpeä ja luultavasti miekkalilja, joka ei sekään monen hoidottoman vuoden jälkeen ole jaksanut kukkia.
vai riittäisikö ylöskaivaminen ja jakaminen, sekä peruskunnostettuun penkkiin takaisin istuttaminen?Sormia syyhyttää, elokuun alussa alkaa penkkien suursiivous :-)
vai voiko samanlaisella lehtiruusukkeella koreilla jokin aivan muu kasvi?
Minusta esikko viihtyy hyvin (ei vaadi erikseen kastelua) sellaisella paikalla, missä puolivarjo muodostuu lehtipuista ja maa on lehtometsämäistä. Kun juuri juhannuksen seutuun siivosin altaan reunustoja, oli esikon pieniä lehtiruusukkeita kasvanut rahkasammaleeseen. Tuo sammal olisi muuten valtavan hyvä katekasvi varjon ja puolivarjon kasveille, koska se tosi hyvin estää maan pintaa kuivahtamasta ja rikkaruohoja itämästä.
Esikot viihtyvät parhaiten hieman varjossa ja kosteassa maassa. Nämä kasvavat lumipalloheiden varjossa. Tähtiputken kuvassa taitaa olla tätä japaniesikkoa. Minulla se on kasvanut aikamoisiin mittoihin tänä kesänä, kun on satanut sopivasti välillä ja maa on pysynyt kosteana. Korkeutta japaninesikoilla on noin puoli metriä. Kukinta on nyt parhaimmillaan.
Kukat hieman lähempää.
Onpas peukaloisen esikot kauniita!
Mulla aloitti yksi tälläinen kukintansa... Mikähän lienee?
Mä kun ihan luulin näitä esikoita kevätkukkijoiksi.
Huumaavaa tuoksua levittävät ympärilleen nämä tiibetinesikot (Primula alpicola var. luna) varsinkin näin iltaisin. Kukkavarret kohoavat yli 80 cm korkeuteen. Kuitenkin ne ovat niin jämäkät, että koskaan eivät ole millään sateilla kaatuilleet, vaikka kasvavat laatoituksen vieressä. Kukkivat siis juuri parhaillaan ja näillä kukinta-aikakin on melko pitkä.
Jännä tämä Tiibetinesikko, samasta kasvista tulee kahdenvärisiä kukkia, kuvassa näkyy tuo väriero, toinen keltainen ja toinen oranssiin vivahtava, sama juuri ja lehdet kasvilla.
Ompas kauniita nuo tiidetinesikot, en ole koskaan edes nähnyt
Ihania Peukaloinen ja Kiiltomato. Minä sain edellisenä keväänä tiibetinesikon siemeniä joltain nettiläiseltä (olikohan se Peukaloinen) ja nyt kukkivat ensikertaa, olen niin tyytyväinen.
hoyabella, jäin aivan miettimään, onko luonnonlajista jalostettu lajike perenna. Niin kai se loppujen lopuksi on, meidän perennamme on jossain luonnonlaji, saattaa olla rikkaruohokin :D. Riikosen Suuressa perennakirjassa on esikkojesi kaltainen lajike nimeltään pihaesikko (Primula auricula-hybr.). Siitä kerrotaan, että niitä jo 1600-luvulla alettiin jalostaa Englannissa ja 1800-luvun alkupuolella lajikkeita oli tuhansia. Riikosen mukaan sopii perinnepihoihin reunus- kasviksi sekä tuoksupuutarhaan.