Vähän vanhoja kuvia, muutama entisestä p.netistä ja jokunen näpäys nykypihasta.
Tästä lähdettiin liikkeelle.
Alkajaisiksi kyhättiin nurmikko talon ympärille, pystytettiin lipputanko ja istutettiin muutamia pensaita ja perennoja sekä tietysti tehtiin jonkinlainen kasvimaa. Olipa siinä funtsaamista pohojalaasflikalla, mitkä kasvit kestää kuutosvyöhykkeen oloja.
Sitten tulla tömähti aitta maisemiin.
Ja lumipalloheisi aitan kylkeen.
Pikkuhiljaa syntyy edes jotakin tolkkua.
Fiia, raikasta, rehevää ja hyvin hoidettua. Silmä lepää.
Näkymä toisesta vinkkelistä syreenien aikaan.
Kuvasta näkee, että oot harrastanut puutarhanhoitoa jo pidempään. On näkemystä.
Näkymä näköjään elää.
Syreeniroikales karsittiin puumaiseksi ja taakse kyhättiin aita.
Sumuista takalistoa tältä kesältä.
Sumua silmissä terassilta katsottunakin.
Voi kuinka on kaunista Fiialla, aivan postimerkkimaista kauneutta ai ai kun on kaunista 
.
Niin kauanko on tämä ihanuus on kestänyt toteuttaa ?
Hieno kuvasarja, Fiia. Olette onnistuneet muuttamaan pellon, kaunistakin kauniimmaksi puutarhaksi. Hurjan rehevää ja kaunista, ja vielä noin pohjoisessa
On totisesti ollut näkemystä! Noista penkeistä näkisin mielelläni vielä kuvia lisääkin.
Kolmen kesän kasvatuksen jälkeen pensaskaali yllätti. Tosin tässä vaiheessa oli myrsky jo taittanut kukinnon varsia.
Cl.recta ei pahastu Lapin pakkasistakaan.
Hento, mutta sinnikäs heinätähtimö piti päänsä monen kesän repimisestä huolimatta. se uskaltautui ryhdikkään siperiankurjenmiekan kumppaniksi.
No, huh! Olipa tässä väsäämistä näiden kuvien kanssa.
Kiitokset kannustuksesta, pihaa on rustattu 22 vuotta. Nyt pitäis penkoa ja järjestellä perennapenkit uuteen uskoon, koska on jo vähän sillisalaattimeininki. Saadut ja hankitut perennat on aina istutettu sinne, missä sattuu tilaa olemaan.
Olet "puutarhuroinut" kauniin ja rehevän pihan sinne pohjoiseen ja löytänyt ilmeisen kestävät lajit.
Kaunista on 