Tätä jotain kivikkokasvia on levinnyt nurmikon joukkoon isoille aloille. Kukkiva nurmikko siis!
Mikähän tämän ruusun nimi on? Näitä on pihan reunoilla paljon. Jotain "maatias"-lajiketta tämä lienee.
Isoisäni isä on pengertänyt pihan toisen reunan kokonaan joskus sata vuotta sitten.
Tietääkö joku, mikä on nimeltään tämä muurin alla kasvava kaunis, vaaleanpunakukkainen kasvi? Kukinnot ovat tähkämäiset.
Tänä vuonna on sisääntulotien toiselle puolelle tehty myös muurinpätkä, jotta talon pihaan ajettaessa näkymä olisi symmetrinen. Kaivinkone asetteli suurimmat kivet, jotka ovat pihan reunalle kymmeniä vuosia sitten talteen laitettuja vanhoja sokkelikiviä ties mistä. Myös muurin taakse tulevan uuden nurmikkoalueen kohdalta löytyneet isot kivet siirrettiin riviin. Asettelin käsin pienempiä siihen päälle. Tuohon koloon ajattelin laittaa pimeällä kaudella lyhdyn, kun tulee vieraita.
Istutin muurin juureen samaa kasvia kuin tien toisellakin puolella muurin alla. Uusi nurmialue odottaa vielä vähän multaa, tasausta ja siemeniä. Kasvihuoneprojekti on vienyt ajan ja energian viime aikoina. Taustalla näkyy entinen koirankoppi, nykyinen leluvarasto. Lumilapio lojuu maassa odottamassa talvea, kai...
Lasten puumaja on laajentunut vuosi vuodelta. Isä ja pojat ovat rakentaneet sitä yhdessä. Majan seinistä pitäisi saada vähän kauniimmat, tuumaa perheen äiti... Leikkialue rajoittuu metsään.
Suuri köynnöshortensia kasvoi ennen talon seinällä. Se alkoi kuitenkin tunkeutua rakenteisiin, joten se oli poistettava. Koko seinä oli muuten maalattava uudelleen sen jälkeen, sillä emme saaneet hortensian tarttumajälkiä pois millään muulla kuin teräsharjalla.
Tuntui kuitenkin tuhlaukselta heittää hidaskasvuinen, suuri kasvi pois. Kaksi vuotta sitten rakensimme ensin suuren ristikon, joka kiinnitettiin kauas aitan seinästä. Siirsimme hortensian hyvin aikaisin keväällä. Emme meinanneet saada sitä kaivettua ylös, sillä maa oli vielä melko jäässä. Suuri juurakko kärrättiin kottikärryillä ja koko perhe kannatteli oksistoa, kun kasvi siirrettiin uuteen kotiin. Harmi, ettei paikalla ollut ketään ottamassa kuvaa! Oksia sidottiin kiinni ristikkoon ja jäätiin odottamaan parasta. Muutaman viikon kuluttua, ilmojen lämmittyä, hortensia teki lehtiä aivan kuin olisi ikänsä ollut sillä paikalla.
Aitan nurkkaa. Tämä osa aitasta on rakennettu vuonna 1774! Noita joka paikkaan leviäviä pihlaja-angervoja pitäisi karsia, sillä ne tukkivat jo kävelyreitin. Kasasimme viime vuonna noita kiviä pengertääksemme maata, jotta saimme toiselle autolle paikan. Minä uhosin jaksavani nostaa painaviakin kiviä siinä missä miehetkin. No, ylpeys käy lankeemuksen edellä ja selkä venähti kunnolla. Tätä kutsutaankin itkumuuriksi.
Tässä on se jo aiemmin mainittu huvimaja. Kaikki rakennukset pihassamme ovat joko keltaisia tai punamullan värisiä. Vuorilaudat yms. ovat valkoisia. Grafiitin harmaata löytyy mm. aitan ovista sekä talon ja saunan sokkelista. Huopakatot ovat mustia. Talossa on 3 vuotta vanha peltikatto, joka varmaankin maalataan tänä vuonna, harmaaksi tietenkin. Talon kuistit on maalattu valkoisiksi, samoin tuleva kasvihuone tulee olemaan kokonaan valkoinen.
Kukkia huvimajan vieressä. Sade on piiskannut niitä maahan.