Jos tänne ei tälläistä ketjua hyväksytä niin poistakaa 
Kissojen lähdettyä joulun aikoihin alkoi mielessä kyteä ajatus gerbiileistä. Gerbiileistä olen haaveillut ihan pienestä kakarasta lähtien ja nyt siihen tuli mahdollisuus ystäväni luopuessa omista otuksistaan.
Ens kuun alussa sitten kotiutuu kolmen tehonaaraan (Tiuhti, Viuhti ja Myy) lauma. kovasti heidän kotiutumistaan jo odotan.
Alkuperäinen kirjoittaja: Tilli85
Suomen gerbiiliyhdistys mainitsee gerbiilit, degut sekä muut hyppymyyrät joten muutin tuon otsikon koskemaan muitakin hyppymyyriä kuin gerbiiliä 
Mie itsekin mietin tuota ostikkoa mutta päädyin sitten vaan gerbiiliin mutta kiitos kun korjasit
Mukavia elukoita nuo ovat. Meille tuli puolisentoista vuotta sitten kolmen pojan lauma, isä ja kaksi poikaansa. Toinen poikasista kuoli syksyllä vuoden täytettyään. Oli kasvain mahassa. Nyt vähän pelottaa, kun isä alkaa osoittaa vanhuuden merkkejä, että mitäs sitten, kun toinen poikasista jääkin yksin… Eläimistä on paljon iloa, mutta myös paljon murhetta, eivätkä nämä pikkuiset tee poikkeusta. Tilli85, mukavia hetkiä sinulle uuden tyttölaumasi kanssa. Et varmasti tule hankintaasi katumaan, sen verran seurallisia ja kivoja gerbiilit ovat
Mä olen joutunut nyt gerbiilivahdiksi, kun likka lomailee. Täytyy sanoa, että näin parin päivän aikana ei paljon gerbiiliä helpompaa hoidettavaa kyllä ole, kun eivät syö, eivätkä juo paljon mitään, eivätkä sotke. Hupaisaa väkeä ne tosiaan ovat, vaikka aluksi ajattelin, ettei niistä mitään seuraa ole. Niiden kanssa jää kyllä kaikki sisustus- ja remonttiohjelmat toiseksi Ollapa itse yhtä toimelias.
Totuus tietysti on, että niistä on myös vaivaa ja murhetta. Tässä joku aika sitten yhden kunto huononi ja yksi kolmesta alkoi sitä kiusaamaan. Sen peräpää meni nopeasti pahan näköiseksi ja se oli pakko eristää muista. Likalla oli jo suuri hätä, eikä ihme, koska vereslihalla oleva pikkuinen lemmikki on kamala näky.
Eläinlääkäreitä soittelin läpi. Kaikki valittelivat, ettei ollut pikaista aikaa antaa, ja vain vakuuttelivat, ettei niille mitään voi tehdä, korkeintaan voi antibioottikuurin antaa. Vasta kolmas kykeni vastaamaan suoraan kysymykseeni, että voiko marsulle aikoinaan määrättyä antibioottia antaa ja kuinka paljon.
Saatiin sitten sentään gerbiili kuntoon. Tippa antibioottia kuonoon ja oma terraario auttoivat vajaassa viikossa. Se kiusaamaton gerbiili kävi potilasta välillä aina katsomassa, että haju pysyi muistissa. Pääterraariosta sen sijaan siivottiin kaikki hajut pois ennen uudelleen yhdistämistä.
Nyt tarvittaisiin kipeästi neuvoa ja apua. Gerbiili sekosi ja puri tytön sormet pahoin, vaikkei sitä edes yritetty ottaa kiinni. Meidän otukset ovat kaikki kolme aivan kesyjä ja kilttejä olleet ihmisille, ainoastaan yksi on gerpojen kesken tappelupukari, ja se on eristetty. Tämä purija on sen kanssa jotenkin pärjäillyt, ja joutunut siksi sille välillä seuraa pitämään. En tiedä, ehkä se pelkäsi joutuvansa taas samaan laatikkoon vihamiehen kanssa.
Mitä nyt voi tehdä? Jos on joku pakko lopettaa, niin mikä niistä; purija vai tappelupukari? Pitääkö pistää kaikki pois? Kuka ne huolii?
Gerbiilit purevat pelästyneinä/stresaantuneina.
Toiseen häkkiin joutuminen saattaa hyvinkin olla syynä.
Joskus ne purevat myös siksi, että kädet haisevat ruoalle. Puraisevat, jolloin ihminen pelästyy, kiljuu ja huitoo jolloin gerbu pelästyy suunniltaan ja saattaa purra vielä pahemmin. Siksi suositellaan kädet pesemään aina ennen ja jälkeen gerbujen käsittelyn.
Gerbiili todennäköisesti pelästyi tilannetta vielä enemmän kuin tyttösi, joten kesyttämien kannattaa aloittaa alusta. Rauhallisia liikkeitä, ei kiinniottamista, joku merkkiääni josta tietävät hoitajan olevan tulossa jne.
Tässä on se ongelma: miten sinne terraarioon nyt uskaltaa ilman todella vahvoja hanskoja laittaa kättä ollenkaan?
Ei olla keksitty mitään tavallisuudesta poikkeavaa juttua, miksi gerbiili olisi pelästynyt. Pelon on täytynyt olla todella suuri, koska gerbiili suorastaan hyökkäsi kauempaa sormiin kiinni.
Ja vielä tarkennus: ei ollut kyseessä pelkkä puraisu, vaan siis gerbiili iski hampaat kiinni, eikä irrottanut. Tyttö ravisteli hiukan kättään ja huusi tietyti julmetusta kivusta, jolloin otus nappasi toiseen kohtaan tiukasti kiinni. tässä vaiheessa tyttö yritti ottaa toisella kädellä kiinni gerbiilistä, oka kuitenkin hyppäsi toiseen käteen kiinni ja roikkui siitä hampaillaan.
Olisiko gerbiili sairas? Usein lemmikkien ns. selittämättömat puremat saattavat johtua omasta kivusta, ja siksi pelosta kun niitä yrittää koskettaa. Gerbiili on vaikka saattanut niellä jotain sopimatonta jyrsimäänsä tai sitten olla muuten sairas. Hamstereilla ja hiirillä kasvaimet - jotka eivät välttämättä päällepäin näy - voivat olla puremisen syy.
Onhan tuo poikkeuksellista käytöstä tavallisesti kesylle gerbiilille. Ehkä kannattaisi oman mielenrauhan takia ainakkin soittaa eläinlääkärille, ammattilainen osaa neuvoa eteenpäin.
Siis tarkoitin että hamstereille ja hiirille ainakin tulee helposti kasvaimia, kun lemmikit polveutuvat pääosin kasvaimille herkiksi jalostetuista laboratorioeläimistä. Gerbiileistä en tarkemmin tiedä, voisiko niillä olla samaa?
No ei kai mikään estä hanskoja käyttämästä, jos siltä todella tuntuu. Ehkä tilanteen kannattaa antaa nyt rauhoittua, ja muistaa että se on vain pikkuinen hiiri, ei mikään krokotiili, hih. Valitettavasti gerbiileille on kuitenkin tyypillistä purra “läpi”, mutta ei siitä pysyviä vammoja synny. Itselläni oli ala-asteikäisenä iso lauma noita, ja tulihan niitä puremiakin.
Gerbiilit ovat saattaneet kinastella keskenäänkin, ja siksi ovat olleet taisteluvalmiudessa. Eli ei välttämättä ole lainkaan teidän käytöksestänne kiinni.
Gerbiilejä voi hoitaa myös ihan mainiosti niihin koskematta. Terraarion putsaamisen ajaksi ne voi ohjata vaikka pahvinpalaa apunaan käyttäen, suljettavaan pahvilaatikkoon (eivät pysy siellä kauaa, vaan purevat tiensä vapauteen!!). Ovat niin mukavan touhukkaita, että niistä on paljon iloa silläkin tavalla.
Kiitoksia hyvistä kommenteista. Likka on ainakin nyt jo vähän rauhoittunut ja varsin tyytyväinen näyttävään vammaansa, jolla kelpaa kavereita pelotella. Pari haavaa on ihan siistejä jo, mutta se, mistä kerppa hyppäsi roikkumaan näyttää pahalta. Säikky hän kyllä on, oli kuulemma vetäissyt sormensa alta pois, kun se eristyksissa ollut oli aikonut vain laskea tassut sormelle.
Jos tässä nyt saadaan rauhoituttua, niin varmaankin se eristetty joutuu sitten elämään ikänsä aidan takana, vai olisiko teillä tähän mitään hyviä ideoita?
Tyttö on itse kauhean vakuttunut siitä, että purija pelkäsi joutuvansa sen ikävän kanssa yhteen, koska kellon aika oli täsmälleen sama, jolloin hän aina on niin tehnyt, eli aamulla ensimmäiseksi. Se on kyllä ihan tyytyväisesti aina mennyt samaan laatikkoon sen hankalan kanssa, mutta kiivennyt myös heti tilaisuuden tullen äkkiä kättä pitkin pos sieltä.
Helppo on tyttösi kanssa samaa mieltä olla. Oli miten oli, uskon että kyläily saa aikaan enemmän pahaa kuin hyvää. Se stressaa kaikkia kolmea, ja stressaantuneina gerbiilit purevat. 
Jos mahdollista, laittaisin ne jopa eri huoneisiin. Ne kommunikoivat vikinöillä ja tömistelemällä, joten pahimmoillaan stressaavat toisiaan, vaikka eivät ihan yhteen pääsisikään.
Ei minulla ainakaan ole tiedossa mitään konstia saada tappelupukareita enää sopimaan. Mutta lohduksena se, että yksinelävästä gerbiilistä saa helposti todella kesyn. Sellaisen, joka tulee vihellyksestä (käytin vihellystä merkkiäänenä aina ruokaa antaessani) lattialtakin käteen.
Tämä oli uusi tieto, että gerbiili ei sitten oitis kuolekaan masennukseen yksin jäätyään. Pitäisi kyllä enemmän luotaa omiin vaistoihinsa, eikä aina sokeasti luottaa yleisiin ohjeisiin. Suuret kiitokset taas! Saa nyt nähdä miten tämä asia tässä nyt järjestyy.
Kokemukseni mukaan gerbiileistä juuri ne tytöt tuppaavat tappelemaan keskenään.
Poikagerbiilit elävät yleensä sovussa, kunhan tyttöjä ei ole ihan näkyvällä etäisyydellä.
Kerran riitapukareiksi päätyneitä gerbiileitä ei saa kyllä kavereiksi totutettua millään poppakonsteilla. Siitä tulee uusi tappelu ennemmin tai myöhemmin ja gerbiilitappeluissa jälki on rumaa.
Yksin elävä gerbiili voi vallan mainiosti, kunhan sillä on riittävästi virikkeitä tarjolla. Kaiveltavaa, silputtavaa jne.
Minullakin monia gerbiileitä ollut nuoruudessa useita vuosia.
Minullakin on se kokemus, että tytöt ovat niitä riitaisampia, pojat pysyvät riidoista erossa, ellei tosiaan sitten tyttö ilmaannu lähistölle.
Minulla oli kyllä pari poikkeustapaustakin uroksissa, jotka eivät tulleet toimeen muiden kanssa. Niille oli omat osoitteet ja aivan yksi. Ne saivat sitten enemmän tosiaan puuhaa ja vaikkei minun seurani tietenkään täysin korvaakkaan gerbsu kaveria, niin saivat enemmän huomiota minulta. Molemmat näistä “erakoista” eli pitkän elämän, pidemmän kuin saman ikäiset kommuuniveljensä itseasiassa.
Mites Kreeta-Eulaalian gerbiilit jakselee? Joko on rauha maassa?
Eikös ne myyty tai jtn.
Ai jaa, en oo sellaista juttua huomannutkaan.
Ai niin. En ole laittanut tänne: ongelmia tuli aina vaan lisää, yksikään gerbiili ei enää pärjännyt toisen kanssa. Tyttö itse päätti, että nyt loppuu gerbiilin pito, eikä mitään lemmikkiä tilalle. Ei niitä tappelupukareita sitten voinut kuin lopettaa. Tyttö näki, että ne kärsii, eikä hän pystynyt sellaista katselemaan.
Gerbiilien terraarioon käytiin samantien ostamassa multaa ja kasveja. Viidakko ei toivon mukaan hyökkää kimppuun, eikä sen hävittäminen ole niin vaikeaa. Tyttö on tyytyväinen uuteen "lemmikkiinsä". Hän ei ole aiemmin ollut erityisen kiinnostunut sisäkasveista.
Gerbiilien muut tavarat vietiin bestiksen gerbiileille, joita sitten voi käydä paijaamassa vaikka kuinka usein. Ja jäihän meille vielä siskojen kani ja marsut, joista yksi on oikeastaan hänen. Ja koirasta hän on nyt alkanut pitämään eritysesti huolta, se kun samojedina vaatii paljon harjaamista. Parempi siis näin, kyllä tätä eläintarhaa täällä riittää.