Meidänkin puutarha oli avoinna tänään. Toissapäivänä oltiin tämän verran auki:
Perjantai-iltana saatiin sentään vesiaiheen letku maan alle ja polku käveltävään kuntoon.
Lempikohtani takapihalla. Liuskavaleangervo, marjakuusi ja lauma kuunliljoja.
Etelänruusuruohosta kyseltiin varmaan eniten ja toiselle sijalle nousi kuvan keskivaiheilla kukkiva kangasajuruoho.
Tämän ikivihreiden istutusalueen painin kasaan tällä viikolla entiselle lasten keinun paikalle. Etualalla alppiruusu ‘Helsingin yliopisto’. Jää nähtäväksi miten se tuossa viihtyy. Istutusaluetta ympäröi paksu kerros turvahiekkaa.
Kaunista, kertakaikkiaan!
Ajuruohot on hienoja. Tuo kuusi keskimmäisessä kuvassa oli todella upean värinen, sillä lienee oikeanlainen kasvualusta. En vain tiedä mikä kuusi se oli, olisiko hopeakuusi noin hieno…
Sohvakukka, se on hopeakuusi Picea pungens ‘Super Blue’, muutaman vuoden vanha. Sen ei pitäisi kasvaa ihan järkyttävän isoksi. Myyjä antoi ohjeeksi taimen istutukseen, ettei saa laittaa liian hyvää multaa niin pärjää paremmin.
Kitikat, tuossa paikassa oli lasten keinut 12 vuoden ajan, turvahiekka on niiden jäljiltä. Viime kesänä purettiin kun ei isot äijät enää keinu. 
Elämässä on ihan hitokseen paljon asioita joita en jaksa. Puutarhanhoito on mielekästä ja menee välillä myötäkarvaankin, siksi sitä jaksan - kunhan kun lämpötila ei ole kovin paljon yli 20 asteen.
Parin päivän päästä menen hierojalle kun lonkankoukistajien huudeilla on järkyttäviä hermokipukohtauksia ja kädet puutuu. Ongelma ei kuitenkaan tullut tästä avoimet p:t -rykäisystä vaan on kehittynyt useamman kuukauden ajan.
Etupihan hostat kaivettuna esiin valkoisen pikkusydämen alta.
Kärhöportissa kukitaan. Pitänee tuonne päälle virittää joku verkonpala, että ymmärtävät kiivetä sinne.
Omenapuussakin kukitaan. Tarhaviinikärhöt ovat jo vauhdissa, jalokärhöt vielä fundeeraavat.
Kesäinen sade.
Siinä se sikuri nyt kumminkin kukkii, vaikka kitkin “kaikki” vahingossa pois viime syksynä. :laugh:
Tältä näyttävät sikurin lehdet. En varsinaisesti ihmettele, että tulin kitkeneeksi. :rolleyes:
Lampiaihion reunat olivat eri korkeudella. Miekkonen askarteli tiilistä ja oman pihan savesta matalammalle puolelle tuommoisen korotuksen.
Sitten pehmusteen asettelua ja allaskumin asettelua. Kun lätäkkö on noin pieni, on haastavaa saada aseteltua kumi niin, että vekit jäisivät mahdollisimman vähiin.
Ei nuo keltaiset nyt niin rumiakaan ole. Dorianvillakon jämät viettivät monta vuotta purkissa kuusiaidan juuressa ja sinnittelivät jotenkuten elävänä kunnes pääsivät kunniapaikalle uusimmalle istutusalueelle. On se vaan hieno kasvi. Muistuttakaa, etten enää toiste luovu siitä.
Tänä kesänä olen hävittänyt kellopeippiä, joka oli levittäytynyt isolle alalle terassin edustalle. Jätin kuitenkin vähän jäljelle. Tässä se kurkottelee Nelly Moserin korkeudelle.
Kuulin keväällä, ettei perhoskukkaa tarvitse esikasvattaa. Ja kappas vaan: näiden kylvö taisi mennä kesäkuun puolelle ja tässä ne nyt kukkivat kaikesta helteestä ja hoitamattomuudesta huolimatta. Amppeliin esikasvattamani vetelevätkin jo viimeisiään.
Ihania kukkia sinulla! Tuo perhoskukka on minulle ihan uusi tuttavuus. Taas yksi listalle, mitä täytyy ensi kesänä kokeilla.
Ikivihreiden alue sai Hollannista osa-aikavihreää täydennystä. Eihän nuo kauan tuossa mahdu kasvamaan mutta jos nyt edes jonkun aikaa. Kuvan oton jälkeen tuohon on kasvanut myös noin sata ziljoonaa koivuntainta.
Lampi-puro-projekti, jonka kuvittelin valmistuvan avoimiin, on edelleen vaiheessa. Miekkonen, joka kuvassa imuroi, on myös kaivanut kuoppaani suuremmaksi. Jokohan tuo iso kivi kohta tuolta valahtaa monttuun…
Jorman syysvuokot. :rolleyes:
Onko naamassani jotain, miettii peikkoneiti rohtokatajan siimeksessä.
Päänsäryn värisiä syysleimuja autotallin kulmalla.
Perhoset ja pörriäiset arvostavat valkoalpia.
Hyvää uutta puutarhavuotta! Vilakkata säätä taitaa pitää koko maassa, meillä -25 astetta.
Joulun alla piti vesikeliä niin, ettei saatu perinteistä jäälyhtyrivistöä tien laitaan. Uudeksivuodeksi onnistui sentään.
Ai että. Clivia miniata ‘Yellow’ juuri kaupasta tulleena. Voi olla viimeinen kerta kun se kukkii, joten piti äkkiä ikuistaa. 
Olen itsekin noita kliivioita kaupassa ihaillut. Onko ne helppo saada kukkimaan uudelleen?
Mulla ei oo kukkinut tavalliset oranssitkaan kliiviat enää moneen vuoteen. :crying:
Herttaista pääsiäisen aikaa! Meillä on surua perheessä, kun lasten iki-ihana isoäiti lähti viimeiselle matkalleen 95 vuoden iässä.
Osanottoni suuren menetyksenne johdosta.
Tämän vuoden ensimmäinen haalaripäivä 10. huhtikuuta. Erityisen tästä päivästä teki myös se, että keskimmäinen teini oli hommissa mukana!
Silputtiin perennanvarsia, leikattiin kuusiaitaa ja ruukutettiin ostin-ku-halvalla-sain-juurakoita kasvihuoneessa. Nyt olis niin hieno hetki levittää istutusalueille kompostia, hevonkakkaa ja multakatetta, mutta nehän on kaikki vielä jäässä. Kevään ensimmäinen lehtokotilo bongattu myös, ei sentään liikkeellä vielä.
Viikko vappuun.