Vuosi vuodelta pidän talvista enemmän. Ne ovat olleet viime vuosina niin kunnollisia. Ei liukkautta, loskaa, likaa ja märkiä toppahaalareita, silkkaa raikasta puhtautta vain!
Paprikat (tavallisesta kaupan paprikasta) ovat toistaiseksi hyvällä mallilla ja ensimmäiset kesäköynnöksetkin itäneet.
Vaikka ensi kesäksi on jo suunnitelmat olemassa, inspiraation iskiessä tulimme tehneeksi vähän lisäsuunnitelmia… seuraaville vuosille… Tämä kuvasarja ei esitä alkion kehitystä vaan yhtenäisen pikkuruisen nurmialueemme keskelle tulevan päärynäpuujohtoisen kohopenkin muotoa. Tuo silmän näköinen piste kuvissa on se viemärirööri joka tönöttää keskellä pihaa. 
Suunnittelukilpailun voittanut ameeba näkyy vasemmassa alakulmassa.
Upeita ennen-jälkeen-kuvapareja tuossa vähän aiemmin! Ja siinä pesäkuusikuvassa on niin herkullinen yhdistelmä kasveja, että palaan yhä uudelleen ihastelemaan sitä. Kaunista!
Mikä ihana pääsiäinen! 
Hyvää sitä kaikille! 
On hanget korkeat nietokset, mutta meillä on omena kukassa. 
No enpä kyllä olisi uskonut ellen olisi omin silmin nähnyt. Krookukset eivät piittaa hangista ja 15 asteen yöpakkasista vaan meinaavat ruveta pikkuruisessa pälvessä kukkimaan! Luulin että tähän menisi vielä ainakin pari viikkoa.
Uusi puutarhakausi on alkanut! 
Lähdin perjantaina töistä kuin rusakko makuulta jotta kerkesin kuulaassa illan valossa raivaamaan tämän istutusalueen. Se oli poltellut mielessä koko viikon. Lintulaudan alla oli julmettu keko auringonkukansiemeniä ja varsinkin niiden kuoria. Tulppaanien päällä oli aimo annos jankkosavea ja sepeliä, kun myöhään syksyllä hätäpäissäni otsalampun valossa kaivoin istutuskuopan yllätyssyreeneille sen kummemmin kevättä miettimättä. Viimekesäiset auringonkukkien varret sojottivat sikinsokin kaiken kruununa. Nyt on vähän siistimpää, vaikken multa- tai kompostikatetta vielä saanutkaan laitettua, kun kaikki on jäässä.
Lauantai meni kokonaisuudessaan pihalla. Aamupäivä kärrättiin kiviä, iltapäivän ja illan siivosin istutusalueita ja vatturyteikköä. Ja huom! meilläpäs onkin jo vanha piha! Piti ekaa kertaa leikata mustaviinimarjapensaasta vanhoja oksia!
Ihanalta penttiläiseltä sain viime kesänä yllärinä kevätlinnunsilmää saatesanoin "se on niin kiva kun kukkii jo tosi aikaisin keväällä" - ja niinpäs tottavie kukkiikin! Ihanuuksien ihanuus löysi paikan pihlajakummulta ja toivottavasti leviää sinne. Myös muutama krookus tarkeni jo avata kukkansa pitkän nuputtelun jälkeen.
Oli ihan pakko hakea ruokatunnilla torilta vähän orvokkeja, vaikka näitä joutuukin vielä kuskaamaan kuistille yöksi etteivät mene parempiin suihin. Voi miten ne tuoksuvatkaan! Pääsin haistattelemaan pomollekin. 
Vähän jotain yrittää nousta pintaan.
Sen, mitä 3-vuotias kuopus ei tallaa, käyvät kissat makaamassa lyttyyn.
Nämon niiltä vielä jääneet huomaamatta.
Hankikylvöt. Vähänkö jännää itävätkö. 
Pitäisi vaan viritellä joku lapsen ja kissan kestävä suoja näiden päälle koko kesäksi. Kuten koko puutarhan.
Muuten onkin tullut viime aikoina otettua vain sellaisia ennen-kuvia, jotka pääsevät galleriaan vasta jälkeen-pariensa kera. Pikkukaivurikin, ns. kiinalainen lapio on tilattu, mutta sitä odotellessa on jo tullut kaiveltua myös ihan itse. Taisin osua juuri siihen päivään kun savi oli pehmeää tai sitten vuosien petauspatja+pressukate oli tehnyt tehtävänsä.
Iloista wappua penttiystäville! 
Oho, on näköjään vähän jotain sipulia tullut tyrkättyä syksyllä maahan.
Tänään viskelin näille kanankakkaa ja marjapuskille hevonkakkaa.
Uskollinen ruohosipuli! Kippasin talven tullen nurinniskoin ruukusta pois ja tuossahan tuo vaan vihertää!
Paprikat siirsin juuria täynnä olleista maitopurkeista isoihin ruukkuihin, pokkana toin vaan ulkoa mullat ja kanankakat keittiöön. Samalla hoitelin mehiläisten hommia vesiväripensselin kera.
No ja enhän minä malta olla pikkuisen vilauttamatta tätä työmaata. Hirveän kuuma eteläseinusta, mutta meikäläinen vaan meinaa koettaa köynnöksiä siihen. Omin pikku kätösin (no, oli mulla lapio) kaivoin kivituhkat veks, seuraavaksi styroksit ja pikkukaivuri toivottavasti hoitaa loput kaivuuhommat. Tähän piti tulla ensin semmoinen kärhön mentävä kolo, mutta johan tuo kaivanto on melkein koko seinän mitalta ja leveyttäkin miltei metri. 
Niin nähkääs ku oon jostakin lukenut etteivät kasvit viihdy yksinään, ja kärhön juurellehan pitää myös saada varjostusta. 
Kevyet puutarhatyökalut. 
Mutta kyllä mä olin tätä niin odottanut. Nyt on piha täynnä ihania kuoppia!
Lähetin aamulla esikoisen partiotaitokisaan ja lähdin samalla ovenavauksella pihahommiin kello kahdeksan. Lopetin illalla puoli yhdeksältä. 
Multa loppuu multa!
Mullan kärräyksen lisäksi mm. ulkoilutin koko kesäkukantaimiarsenaalin, hain autokuormallisen hevonkakkaa, täytin ulkoruukut ja -laatikot, ruukutin perennoja kylän taimenvaihtopäivää varten, kaivelin naapurin pihasta yhden ison puskan ja istutin sen oman pihaan sekä kaivoin maan alle hyvän pätkän juurimaton reunaa. Ja tein täytekakun äitienpäiväksi. Illansuussa huomasin, että kaikki on yhtäkkiä muuttunut vihreäksi. Marjapensaat, nurmikko, jopa koivut!
Perennatkin (ja rikkaruohot) ovat jo näin isoja! Kyllä se vaan nopiaan käy, tämmönen hitaampi hämäläinen ei kerkee huomatakaan kun on jo täys kesä.
No sitten alkaa taas tää dementikon ihmettelykierros taas. Mikä ihmeen invaasio tämä on? Joku äärettömän elinvoimainen rikkaruoho vai itsekseen kylväytynyt kesäkukka?
Sama lähempää:
Entä mitä ihmeen hattivatteja ne nämä on:
Siis nuo rairuohot joilla on tulitikun raapaisupinta latvassa. 