Aivan mahdottoman komea oli se pergola. Ja sehän kyllä ensin veti katseen. Taisin löytää sen voikukankin lehden, kun oikeen tarkkaan kuvaa syynäsin 
Jottei totuus unohtuisi, kuvassa toisen kuvauksellisen otuksen puutarhaterveiset. Vielä lomareissulle lähtiessäni tässä kasvoi syysleimu Osmo Heikinheimo. 
Mutta hei, samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi joutunut prinsessa Diana elää!
Veret seisauttava näkymä tältä päivältä. Iris gracchus ja Gladiolus imbricatus ovat löytäneet toisensa. 
Flammentanz on pääsemässä vauhtiin! Muistaakseni hänen kolmas kesänsä täällä. Enkä oo muistanut kyllä niin mitenkään suojata talvella.
Hei me kukitaan!
Heisiangervot lähikuvassa 
Voi kun ihanan näköistä siellä!
Heisiangervot on mahtavia puskia, eivät nirsoile ja kasvavat hyvin. Mitään ötöjä eikä tauteja niilä ainakaan vielä ole.
Taas yksi tuntematon kukkija uudessa penkissä.
Tämän päivän rojekti alkoi siitä että piti ajaa 40 km ostamaan lisää saviruukkuja kun pelargonit olivat omineet torniruukut. Ei tämä ihan niin loistelias liene tänäkään vuonna kuin haaveilen, mutta tuskin siitä ainakaan surkiampi voi tulla kuin viimekesäinen. Sammareita ja hyvin pientä isonolaanaa voi havaita jos oikein tarkkaan tihrustaa.
Kiitti Miikos! 
Heisiangervot (ja kanukat) ovat minunkin suosikkejani, tosiaan terveitä, nopeakasvuisia, suojaavia, kestäviä, ötökättömiä. Muoks. Amber Jubilee pitäis vielä saada johonkin mahtumaan.
Sillä välin kun muu perhe oli lomamatkalla, puoliso teloi itsensä töissä ambulanssin kyytiin ja kävelee nyt noin viiden sentin askelin. Toipuu kyllä, mutta saattaa olla tämän kesän pihaprojektit tässä. Täällä oli sitten naapurit päässeet koiran-, kissan- ja taimenhoitohommiin ja minä sain tietää koko asiasta vasta kotiin palattuani! 
Klo 23.58 kuvassa on anilliini lehtolaukka.
Tsemppiä miehesi pikaiselle parantumiselle!
Voi kurja, ilmeisesti aikamoinen tapaturma. Paranemisia miehellesi! Tässä tapauksessa ilmeisesti tekevälle sattuu. Tosi urhea hän oli, kun kaiken sai kotona järjestettyä niin, että saitte viettää lomanne rauhassa. Kerro hänelle, että ihailen tuollaista suuresti, itse en olisi kyennyt.
Ihailin kovasti heisiangervojasi. Sinun kuvassa Diabolokaan ei näyttänyt mun makuuni niin aivan liian tummalle niin kuin monissa kuvissa. Ja ihanat vaaleanpunaiset nuput! Sitä en tiennytkään. Olen toistaiseksi lähinnä vain haaveillut heisiangervoista ja kanukoista.
Yksi pieni keltakirjava kanukka mulla on nyt jo kolmannessa paikassaan, mutta aina on kitunut. Ja olen alkanut ymmärtää, että tarvitsisi paljon kosteamman paikan. Ei tykkää mun parannetuista kohopenkeistäni. Pari vuotta on ollut varjommassa, mutta silti viime kesänä helteillä kitui kuivuuttaan, oli aivan lurpsassa. Kastelinhan mä sitten, mutta olis löydettävä sellainen sijoitus, jossa ei tarvii kastella. Ja joka kevät joudun leikkaamaan kuolleita oksia pois. En tajuu. Ei se ole kymmeneen vuoteen kasvanut mihinkään.
Tänä keväänä ostin kaksi heisiangervoa Mindian ja Amber jubileen. Oon alkanut vähän pelätä menikö Mindiakin liian kuivaan paikkaan. Amber jubilee mulla on toistaiseksi isossa ruukussa terassilla ja se on kaikkein juopoin ruukkukasvini. Lurpottaa aina ennen kuin tajuan kastella. Muut ruukkukasvini lobelioita myöten eivät ole yhtä vaativia veden suhteen.
Mutta kyllä määkin haluan kanukoita ja heisiangervoja… toivottavasti opin edes sieltä kantapään kautta.
Mullakin on Amber Jubilee odottamassa oikeaa paikkaa :D Ehdoton suosikki mulla on Lady In Red. Diabolo on varjossa ja kasvaa & kukkii siellä hienosti.
Toipumista miehelle 
On sinulla kaunista siellä ja upea köynnösruusu;)
Kiitos kehuista, toivotuksista ja peukuista! 
Mies on yhä sairaalassa tarkkailussa, jonottaa selkärangan magneettikuvaan. On kuulemma ruuhkaa. 
Voi Miikos ja Tuomipihlaja minkä teitte! En minoo tienny tollasista Mindiasta ja Lady in Redistä mitään ja nythän ne on tietysti pakko saada! 
Tarviin PALJON isomman tontin!
Mulla on kans yksi kituva puska: rusovuohenkuusama Cool Splash. Puolikuollut, ellei jo kuollut. En tajuu mikä meni pieleen. Se ei ole edes joutunut koiran muokattavaksi. Hääviltä ei näytä myöskään tänä keväänä hommaamani happomarja.
Esittelin polleana hiljattain valkosulkaneilikkani. Nyt olenkin huuli pyöreänä että olikohan se se. Vai onko tämä se. Vai ei kumpikaan. Vielä kolmaskin mätäs näet löytyy.. Tuossa alinna se ensimmäinen kuva uudestaan.
Isotöyhtöangervo on suuri suosikkini. Siis tosi suuri. Hiukan eksoottinen, rehevä, vähän kuin sademetsän kasvi. Tekisin mieluusti siitä pätkän "pensasaitaa" paikkaan johon talvella kolataan lumet. Muistelen vaan että juurakon paloittelemiseen tarvitaan suunnilleen räjähdysaineita.
Jaha. Hankalimman taitaa olla aika mennä nukkumaan. 
Töyhtöangervothan siementää, tai ovat kaksikotisia, niin se toinen siementää jos niitä on.Huomasin ja keräsin nipun siementaimia siskoni pihalta töyhtiksien läheltä.Kaikki lähtivät kasvuun ja parhaimmassa mullassa oleva kukkii nyt ensimmäistä kertaa.
Mua siitä siementämisestä varoiteltiinkin, mut tossa pehkossa on vissiin vain yhtä sukupuolta kun eio jälkikasvua ilmaantunut.
No harmi, joo, siskollani on edellisten asukkaiden istuttama rivi töyhtiksiä, ja niistä osa on selkeesti erinäköisiä töyhdöiltään, mutta en muista miten ne eroaa toisistaan.
Varjoliljat ovat vähän ahdingossa riippapihlajan ja särkyneittensydänten välissä. Suuttuiskohan ne jos siirtäis?
Kärsivälliseen tapaani kerkesin keväällä luulla että valkoiset pikkusydämet ovat heittäneet henkensä, mutta ei noi nyt ihan kuolleilta kumminkaan näytä. 