Hankalimman savipeltohistoriikki (II)

Onnittelut Hankalin; aikuisopiskelu on ihanaa. Olen itse opiskellut yli 40-vuotiaana uuden ammatin. Tosin en sitä ole leipätyökseni ottanut mutta kun se oli minun haaveeni jo 7-vuotiaana.

Onko tuo sinun liila tulppaanisi Blue Barrot? Mkuvainulla oin sen niminen ihan  samannäköinen ja tykkään siitä tosi paljon.

Jippiii!! Onnee niin vietävästi, ja tekispä mieli sannoo nyt just että : Mitäs minä sanoin ! Ihana juttu.

kuva

Aurinkoista !!!!! huomenta! Dance Ballerina Dance.

kuva

kuva

Huonomuistisen puutarhurin kesä on iloisia yllätyksiä täynnä.

kuva

Tästä kyllä muistan hyvin kuinka kätkin huolellisesti nimilapun kukkaisen viereen, mutta joku pikku apulaisistani on näemmä silti löytänyt ja tarvinnut sitä. Lienee jokin McKana, mahdollisesti Kastehelmiseltä saatu?

kuva

Lisää auringonpaistetta tältä aamulta. Mitä sinä näet kuvassa? Minä näen omenapuun alla törröttävän terhakkaan voikukan. Haluaisin osata nähdä toisin. Sillä tavoin kuin kuin näen muiden puutarhat.

Näen ihanan kutsuvan pergolan ja ihastuttavat isot kivet ja paljon vehreyttä! En näe voikukkaa yrittämälläkään.

Ooppa kuus päivää poissa kotua niin kaikki on ruvennu sillä välin kukkimaan!

kuva

kuva

kuva

Mites tuosta nyt tietää onko peitto- vai tuoksukurjenpolvea? Hyvältä ne tuoksuu molemmat.

 

kuva

kuva

Tarhaviinikärhö 'Polish Spirit'

kuva

Valkosulkaneilikka

kuva

Idänmiekkalilja

kuva

Pihan ensimmäinen pioni

kuva

Raunioyrtti ei ehkä pääse enää romahtamaan kuusiaidan päälle. Kuvittelen että välissä oleva koira-aita toimii perennatukena. heart

kuva

Tähtilaukka, kunnes toisin todistetaan.

kuva

Valkoinen vuorikaunokki kuuluu sarjaan "Ai mullon tämmönenki!"

kuva

Loistotädyke on saanut oikein osuvan nimen.

kuva

Nurmikin on ruvennut kukkimaan.

kuva

Ja päivänkakkarat! Eivätkä ole vielä ehtineet romahtaa pitkäkseen tuohon polulle.

 

kuva

Apua, sormustinkukkatuntijat! Ramses! MIKÄ tää on?

kuva

Eihän tämmöstä ookkaa. Melkein pelottava.

 

kuva

Valkoiset varjoliljat kasvavat särkyneidensydänten seassa. Oi ihanuuden määrää!

kuva

McKana-akileija, ehkä, mutta mikä ihme tämä sitten on:

kuva

Jonkun sortin sipulikasvi.. kai.. Ihan kadehdittavan tarkka tää mun kasvikirjanpito, eikö.

kuva

Viiruhelpi illan hämyssä. Uusi päivä näköjään alkaa valjeta ennen kuin meikäläinen suoriutuu nukkumaan. Hyvää yötä ja huomenta!

Viimeisimmässä Viherpihassa oli just kuva tuollaisesta. Siinä sanottiin sen olevan kellosormustinkukka lajike ‘monstrosa’.

Tuosta monsterista oli puhetta paikallisessa puutarharyhmässä ja alituisena kokeilufriikkinä ehdotin että eräs, jolla on nyt useita tuollaisia, kokeilisi, mitä tapahtuu, kun tuollainen kukka pölytetään toisella samanlaisella. Paljonkohan tuollaisen muuntelun syntymekanismeista ja yhteydestä perimään on jo tietoa ja missä?

Viherpihassa Pentti Alanko sanoi sen olevan mutaatio.

Tää menee nyt ulos Hankalimman ihanasta kukkapihasta, mutta lisään tähän vielä vähän monsteriaiheesta. Modet, siirtäkää, jos löytyy parempi paikka.

Tässä pätkä keskustelua:

1: Onks kukaan koskaan kokeillut, periytyykö se - eli pölyttänyt ison kukan isolla kukalla? 

2: Enpä ole, ensin oletin sen periytyvän ja sitten uskoin viisaita, ettei periydy. Kokeilenpas tänä vuonna, kun on harvinaisen monta kokeiltavaa. Kiitti vinkistä! Palataan parin vuoden päästä asiaan!  

1. Kiva nähdä, mitä tapahtuu! Luulisi, että tuossa on perinnöllinenkin komponentti, mutta kun vain yksi kukka on erilainen, vaikka kasvin kaikissa soluissa on sama perimä, voi perimän osuus olla aika kimurantti, eikä välttämättä edes näy ekassa sukupolvessa. Mulla on meneillään kokeilu ukonkellojen värityksestä, sain siementä kaksivärisistä (sininen/valkoinen) ukonkelloista ja niiden jälkeläisiä nyt kasvattelen.

Mutaatiohan se tietysti on (muuta mahdollisuutta ei ole, paitsi olosuhteiden vaikutus), mutta onko muuntuminen tapahtunut kromosomin ituradan (sukusolulinjan) soluissa eli onko se perinnöllinen, vai onko se one-off-mutaatio eikä siirry jälkeläisiin, tää on se tuhannen taalan kysymys. Jos se olisi periytyvä, tarjouaisi se mielenkiintoisia mahdollisuuksia sormustinkukan jalostukselle.

Kiitos Pääskynen ja Araminta! Hihii, olinkin noille kuville laittanut nimeksi monsteri. :) Ja sattuipas sopivasti, se lehti oottaa vielä lukemistaan keittiön pöydällä.

Ihana piha, kauniita kukkia ja niin kuvaukselliset koirat