Kun en enää löytänyt pihasta mitään kitkettävää 
rupesin sisustamaan terassia. Ihan itte raahasin ton sohvan tuohon, mutta miestä piti oottaa apuun että sai koukun hyttysverkkoa varten. Kunpa pojat nyt vain ymmärtäisivät ettei se ole mikään tarzan-liaani…
Kakkosprojekti varmaan jää nyt aika pitkäksi aikaa vaiheeseen, kun väliin rientää autotalliprojekti. Ollaan suunniteltu, että koko mun loman ajan eli heinäkuun mies tekee täyttä päivää tallityömaalla. Minen pysty vallikivimuuria rakentamaan niin että tulis suora, enkä ehdi tehdä vinoakaan, kun pitää paimentaa kuopusta. Jos siinä paimennellessa syntyisi vaikka jotain ajatuksia mitä siihen kakkoskaukaloon sitten istutetaan. Nyt se on piukkaan kylvetty kesäkukan siementä, jos vain itävät kun on kuiva paikka ja mahotonta kasteltavaa se hanhenselkämulta.
Ihania kuvia. Mun pitäis saada kans tuollainen ruohosipulikasvusto. Meillä on ruohosipuli aina aivan maanrajassa, ku pojat vetää sitä kaksin käsin naamaan.
Oiskohan se sipulikukka, joka nyt kukkii sarjatähdikki? Mulla ei sitä ole, mutta tuollaiseksi sen muistaisin.
Kiitos, Tuomipihlaja, kuukkeloitsin sarjatähdikkiä ja kyllä se saman näköinen on. ElluK, meilläkin pojat tykkää napsia ruohosipulia. Onneksi se on helppo ja nopea jakopaloista lisääntymään, niin että nyt piisaa napsittavaksi asti. Tuo koko polku syntyi yhdessä kesässä yhdestä kohtalaisen kokoisesta tuppaasta, jonka jaoin tosi pieniin osiin. Jostakin puutarhalehdestä nappasin idean muutama vuosi sitten. Ruohosipuli on senkin vuoksi mun lemppari, kun se vihertyy niin varhain keväällä. 
Suloisia juhannuspyhiä kaikille! 
Tämmöinen on matkustanut puutarhalta jäniksenä meidän pihaan. 
Ja tämmöinen on istutettu ihan tarkoituksella.
Vieressä on sama valkoisena. Tuli ihan yllätyksenä mulle että se onkin valkoinen, vaikka ihan itte olen istuttanut ja onhan se varmaan viime kesänäkin kukkinut. Yllätyksiä täynnä tää dementikon elämä. 
Tämmöisiä mukulakasveja olen istuttanut kolme viime syksynä, eikä minkäänlaista muistikuvaa heidänkään nimestään. Ehkä se selviää kun alkavat kukkia.
Sillä välin kun vietin juhannusaattoiltaa lasten kanssa naapurin pihassa (lapset sadettimen alla) niin naapurin mies oli meidän pihassa vaihtarina. Miehet laittoivat mun varastooni oven. Verhotki on ikkunassa vaikka seinä ei oo vielä ihan valmis. Eikä sisällä oo seiniä ja lattiaa vielä ollenkaan.
Sinisiä ollaan.
Tammenympärysprojekti etenee jotenkin erikoisen vaivalloisesti. Joku taipuva reunus tuohon niin saa sen hevosenkengän muodon tuo istutusalue. En vain millään keksi mitä siihen sitten istuttaisin. 
Nyt siihen on kerättynä itsekseen kylväytyneet orvokit ja hätäsijoitettuna muutama ketoneilikka.
Sama paikka vähän kauempaa kuvattuna. Myös pajuhässäkän ympärillä on kaaren muotoinen istutusalue enkä keksi millään sitäkään miten liitän nuo kaaret toisiinsa. Oisko tuossa jonkun pensaan paikka? 
En saanu sielulleni rauhaa kun noita kuunliljoja oli tuossa neljä. Piti saada viides. Lajike on ‘‘Mama Mia’’ ja pitäisi pärjätä auringossakin. Ja kellertävien reunojen pitäisi muuttua kesän mittaan valkoisiksi.
Liljakukkopariskunnan viimeiset lemmenleikit. Rest in pieces.
Lupaan jossain vaiheessa lopettaa näiden sipulien kuvaamisen. Ylinnä keekoilee uusi päivänvarjo.
Puoliso ei enää palio hetkahda kun sanon sille että pitäis siirtää yks pensas/puu. Tänä aamuna ilmoitin että suklaakirsikka tarvii siirtää, se on liian isojen perennojen keskellä, ja mies vastas että tuossa nyt ei oo mitään haastetta, antaa sen kasvaa ensin muutama vuosi ja siirretään vasta sitten. 
Jopa on muuttunut teidän etupiha söötiksi! Iso muutos huhtikuusta tapahtunu.
Aloitin kesäloman kupillisella - ööh 
Tämon tuota… tädyke. Loistotädyke? 
Isorikko läheltä…
ja tässä koko totuus. Yks melkein kuollut, toinen muuten melkein ok muttei kuki ja yks kukkii. Kaikki ihan samanlaisessa maassa vieretysten ja ostettu samalta taimistolta samalla reissulla.
Omenapuista ja koko pihan kaikista istutuksista vanhin, vuonna 2008 istutettu perheomenapuu tekee ensimmäiset omppunsa ikinä. 
Perennoista nuorin, kiinanpioni ‘‘White wings’’ aikoo kukkia jo ensimmäisenä kesänään. 
Kukkuu!
Tämä näkymä vähän niin kuin vastapainoksi kaikille siisteille kasvimaille. 
Taustalla puolison vattuprojekti. Pyysin laittamaan tukirimat ettei vatut katkeile tuulessa ja jotain vankilaa hän niille nyt rakentaa. Koetin varovasti kysäistä että milläs tuolta sitten vatut noukitaan.
Tammenympäryksen hevosenkenkä on edenny niin palio että tarvikkeet on ostettuna. Mietin että tervaisko nuo puut.
Minä niin halusin siistin, ryhdikkään ja tyylikkään etupihan. Tämmöinen villi ja vapaa rikkaruohoinen sillisalaatti siitä kumminkin vaan tuli. Tuossakin vasemmalla on istutusalue reunustettu nätisti kivillä, juu. 
Eikä joka paikassa tursuavat harakankellot, tuliunikot ja siperianunikot varsinaisesti anna siistiä vaikutelmaa sen enempää kuin kortteet ja rönsyleinikitkään.
Yksi vanhimmista puutarhaunelmistani ja suurimmista pakkomielteistäni on toteutumassa: kaksi valkoista varjoliljaa nousi maasta vuosien yrittämisen jälkeen. 
Suklaakirsikka tekee ensimmäistä satoaan. 
Meidän siirtonurmikko siirtyi taas kerran. 
Ihmeen kestävää se on, eio haitannu vaikka on menny useempikin päivä paakut paljaina paahteessa.