Tässä vielä yksi hyvän mielen ylläri. Naapurikunnan facebook-roskalava-ryhmästä sain eilen ilmaiseksi 2,5-metrisen (+ juuripaakku) tuijan kun "itse kaivoin" eli makasin fasettilukon runtelemana ja relaksantin huumaamana sängyssä kun mies ja teini kävivät kaivamassa. Tässä tuija nojailee viiden kuution multakasaan, eli kokoa hällä on.
Kiitos, Hoyabella. Päätin kertakaikkiaan olla surematta niitä jotka kuolivat ja keskittyä eläviin. Taitaa olla lääkitys kohillaan. 
Sarjassamme hullun hommia - siinä se nyt on. Juuripaakku on kyllä äly pieni, saa nähdä miten käy. Itä- ja länsipuolella on hällä tukikepit. Taustalla pöydällä näkyy hankikylvöjä, jotka olen suojannut kissoilta vanhan pakastimen koreilla. Ja niiden takana seinään nojailee muutama jättimäinen ikkuna, jotka nekin bongasin ilmaiseksi joltain nettikirpparilta.
Vitsi kuinka ihania kuvia! Ja kevät pitkällä, toista kuin meidän mökillä. Vielä kk sitten osa lumista sulamatta. Saa onneksi muiden kuvista ihailla ennakkoon kevään etenemistä. Joko Hankalin tarkenee terassilla maata, onko riippumatto uusi?
Ei sulta yhtä kierrepajun pistokasta liikenisi jossain vaiheessa? Ihan ilman juuriakin kävisi 
Nousi sieltä sentään jokunen tulppaanikin. 
Tällaisen akileijan olen joskus saanut nimellä Chocolate Soldier, mutta voikohan se olla se? (Nyt on muuten taas se aika vuodesta kun päätän lopettaa puutarhahommat justiinsa: kaikki paikat täynnä peltokortetta.)
Olisiko akileijasi Aquilegia Canadensis little lantern
Yö onkin näillä keleillä ainoa aika jolloin tuolla terassilla voi olla. Äsken kun kipaisin siirtämässä taimia varjoon, tuntui että jalkapohjat palaa rakoille. Mies aikoinaan olisi kattanut koko terassin, minä sanoin ettei voi, ei todellakaan, silloinhan olkkarin ikkunat pimentyvät.
Nyt olen viisaampi: olisi tosi hyvä jos sekä terassi että olkkarin ikkunat olisivat hippusen varjommassa. Niinpä valokate terassille on jo työlistalla - jossain sijalla 1200... Tähän saattaa sisältyä myös koko terassin suunnittelu ja rakentaminen uusiksi. Ensin pitäisi saada selville miksi meidän ennen niin kauniit valkoiset kaiteet ovat nykyään tällaiset hilseilevät ja keltaiset. Ja paikoin homeessa. Liioittelematta aivan kaameat.
Ai että moon yrittäny kuvata tätä, avustajan kanssakin, mutta oikein hyvää kuvaa en oo vielä saanut. Ostos Vakka-Taimesta parin vuoden takaa: Anemone nemorosa 'Vestal'.
Suklaakirsikka liioittelee. Pitääkin ottaa kuva koko puskasta.
Kiitos Hoyabella, saattaisi hyvinkin olla juuri se. Kovasti on ainakin saman näköinen.
Mun meksikonakileija näyttää koko lailla samalta ja on just nyt kukassa, yhtä aikaisin kuin lapinakileija, eli täältäkin ääni sille 
Eih, siis kanadan, ei meksikon 
Oikea vastaus: Kanada! Kiertelin pihaa ja ilahduin yllättävistä selviytyjistä: sormivaleangervo, kevätputki, kääpiöängelmä, Flammentanz, jumaltenkukka, punapeikonpähkinä, heidinkukka, sinisilmiö, kanadanlilja, mantsuriankärhö ja ainakin kolme jalokärhöä sekä monet viime kesän vaihdoissa saamistani ihanista variegatoista! Sen sijaan näiden tilalla on tyhjää: purppuraorvokki, syyshohdekukka, violetti väriminttu, valkoinen harmaakäenkukka, valtaosa syysleimuista, peittoruusut, alkuperäinen valkopallo-ohdake, keijunkukat, jättipoimulehti, särkynytsydän Valentine, Haikalan orvokki ja rakkaat punaiset esikkoni. No, elämä jatkuu.
Kiva oli käydä taas vierailulla täällä. Komistuu koko ajan. Toivottavasti jää tuija eloon.
Hankalin, laittakaa markiisi terassille. Meillä on tosi paahteinen terassi ja laitettiin sellainen. Tosi näpsäkkä. Ei pimennä koko aikaa ikkunoita.
Ai niin ja sitten piti kysyä vielä, että onko nuo kaiteet tehty kyllästetystä puusta. Maali ei oikein tahdo pysyä siinä.
Juu, markiisi olis hyvä, on siitä ollut puhetta, mutta ei tule onnistumaan meidän budjetilla. Huokauksien kaiteet on tehty käsittelemättömästä puusta. Varjon puolella ovat pysyneet paremmassa kunnossa.
Friolina. Ensimmäiseni. Innolla odotan millainen pehko siitä kesän mittaan kehkeytyy. Huikea, jos koulun puutarhuriin on uskomista. 
Tänään (tai siis eilen, kello näkyy olevan kohta yksi yöllä) koetin saada maailman valmiiksi. Ei se ihan tullut. Vielä on kesäkukkia istuttamatta perennantaimista puhumattakaan ja huomenna (tai siis tänään) tulee lisää.
Tänä vuonna koetan saada ruukkutornin kukkimaan nukenkauluksella. Helmikuussa laitoin siemenet itämään, huhhuijakkaa.
En kerennyt kuvata kirsikan kukintaa kun jo varisi, mutta tässä tämänpäiväinen otos marjaomenapensaasta. Ja koirien päivystyspaikasta.
Koirista puheenollen...
Harjatessa sanon aina että irtoavista karvoista saisi kokonaisen uuden koiran. Tässä se nyt sitten on.
On tämä vaan ihanaa aikaa. Tuoreet kuunliljat ovat parhaimmillaan ja havut loistokkaita vaaleanvihreiden vuosikasvujensa kanssa. Ja puutarhuri kuvittelee tilanteen olevan hallinnassa.
Raikkaan vihreää ja valkoista!
Takapihalla sellaista ei pääse kuvittelemaan. Uskotteko että tässä kasvaa ruohosipulia ja iisoppia:
Nyt kiiruusti unten maille että jaksaa huomenna seota Taimimoisiossa.
Tuttua tuo, että tässä touko-kesäkuun vaihteessa pitäis saada maailma valmiiks. Taimien purkkimeri alkaa ahistaa, kun tuntuu että kastelun kanssa sekoaa. Eilen sainkin “kasvimaan valmiiksi”, onhan se jo puolet maailmaa
Kymmenen päivää yhteen menoon koululla töissä, tänään viimein pääsin katsomaan mitä kotiin kuuluu. Kesä on yhtäkkiä jo pitkällä! Kasvit ovat röyhähtäneet näyttäviin mittoihin. Juhannusruusut, iirikset ja päivänliljat ovat kukassa.
Omenapuu siellä joukossa yrittää jotenkin pärjäillä.