Tarviiko noi niinkään kauaa ryöppäysaikaa ? Näyttää tosi nuorilta siemeniltä, ei oo vielä täyskokoisia/-aikaisia ? Mä olisin miettinyt korkeintaan minuuttia, en ehkä sitäkään. Tagetes mua sillon joskus neuvo että hänen mummonsa (?) oli opettanut että keitetään sen aikaa että väri tulee kirkkaan vihreeksi. Ei yhtään sen kauempaa. Se olis keittäminen. Ryöppääminen sit lyhyempi kiehautus.
Noi on hyviä tuollasina nuorina . Sit jos haluut siemeniä ens vuotta varten niin anna kypsyä paloissaan niin kauan että siemenien väri on muuttunut vaaleeksi. Sit annat kuivua.
Kiitos Nuu. Mietinkin onko liian aikaista kerätä. Mistä sen oikein tietää palosta päällepäin. Kuivattaa en halua vaan pakastaa. Pitääkö niistä siemenistä vielä ottaa jokin kuori/nahka pois ryöppäyksen jälkeen. Lueskelin kaikenlaisia ohjeita ja jossain kerrottiin että pitää siemenen pinnalta vielä jotain poistaa. Vai ymmärsinköhön asian väärin.
Minusta ovat vielä liian nuoria.Kiehauta ja herkuttele näillä ensmäisillä.
Minoon laittannu pakkaseen yleensä elokuun lopulla olevia,niistä tuntee palon päältä ettovat kovahkoja nuo pavut.Ryöppään n. 3 min,jäähytys kylymällä veellä,valutus ja pussiin.
Enoo ottannu päältä pois ”kuorta” son kuitua pyllyyn niinku meillä sanotaan.Tietenki joissaki on kovempi se kuori,son heleppo jättää lautasen reunalla.
Jos haluaa,niin voi kerätä omista siemenet.Oon antannu olla niin pitkään paikoillaan että palon kuori menee ruskehtavaksi ja sitten vielä sisällä kuivatus.Itävyys omista on aina kysymysmerkki,ostan varalta aina myös kaupasta siemeniä.
On meillä ainaski tullu hyvät määrät papua pakkaseen.
Mä söin alkuun ne siemenet kokonaisina niinku Karvarikin kertoo tekevänsä. Nyttemmin teen niin et en syö siemeniä kuorineen vaan puristan sieltä kuoren sisältä sen sisällön ja syön pelkästään sen. Se tulee ihan puristamalla ulos, on siemenen keittoajasta riippuen joko kirkkaanvihreä tai vähän vaaleampi. Kirkkaanvihreään tulis pyrkiä jos täydellisyyttä tavoittelee
Ne kuoret on paksut ja ei oo mun mielestä kivat syödä, siks nään sen sisällön ulos puristamisen vaivan. On aikaavievää tuherrusta. No ei sit pakkasessa vie paljoa tilaa kun ei oo mitään “ylimääräistä”. Mut toisaalta, mikä on ylimääräistä niin se on katsojan silmissä tai syöjän suussa.
Itelle kylvöä varten jätettävät siemenet on taatusti kypsiä kun palot on kuivuneet mustiksi. Hyvin itävät nekin joiden palot ei oo vielä ihan tuleentuneet. Huomaat siemenen väristä mikä on valmis. Jos sen kuori on vielä vihreä niin laitan sen syömispinoon. Jos kuori on jo vaalentunut niin laitan siemenen kylvöä varten kerättävään siemenpinoon. (Huom: mulla on yleensä lajikkeena Hangdown, on myös lajikkeita joiden siemenet on erivärisiä). Antaa vaan kuivua huoneenlämmössä koviksi niin säilyy hyvin. Mulla on itekerätyt itäneet aina tosi hyvin vuosia keräämisen jälkeenkin. Eihän niitä kannata ostaa kaupasta, tulee hirveen kalliiksi kun pussissa on vaan vähän siemeniä ja jos satoa haluu enemmän kuin muutaman aterian verran niin täytyy kylvää reilusti.
Kiitos tytöt tiedoista ja opastitte tumpeloa oikein perinpohjin. Ehkä minäkin opin vielä kasvattamaan härkäpapujakin. Katotaan tuleeko niille käyttöä talvella.
Ehkä ne pienemmät olis voinu syödä ilman puristelua mutta kyllä nuo isot oli pakko puristella. Isäntä oli mulla kaverina aukomassa palkoja ja puristelemassa. Täytyy sanoa että aikaa siinä meni.
Ompahn tuokin kokeiltu ja tulihan noita syötyäkin puristellessa.
Joo, muistan hyvin kun alko keittiössä keitettyjen härkäpapukulhon vieressä tuntua siltä ettei ne puristeltavat ikinä lopu Mut nyt sun on noita helppo ottaa pakkasesta ja lisätä millon mihinkin. Voimaruokaa
Valkosipuli sopii hyvin noiden kaveriksi, ja muistelen että oon puristanut myös sitruunaa ruokasaan salaattiin jossa noita mukana, ja hyvin on sopinut.
Laiskuuttani keitän palkoineen kun kuoret irtoaa helpommin. Voisin elää pelkillä tuoreilla keitetyllä härkäpavuilla ja sitruunslorauksella voin kanssa.
Reilu kaks kiloa papua,nyt kaikki kerätty jätin vasn muutaman tuulentumaan.
Yhteensä rapiat 3 kg härkäpapua pakkaseen.
Muuan pussi viime vuojelta vielä jälijellä.