Muutama yksityiskohta syreenipenkistä, sammalleimu "marianne"
Ihania nuo kääpiöakileijat! Odottelen omieni avautumista, ovat luultavasti samaa tai ainakin hyvin lähelle samaa väriä. Olisivatpa
Ja täysin unohtamani pioninjuurakko, jossa on nuppu?
Heema, jos pyydän tuota Mariannea palan, mitä haluat vaihtariksi? Jos kiinnostaa, laita hölöä.
Tässä näkyy kyllä kaikenlaista rytöä, mutta menköön. Syreenipenkki kaartaa varjoisen ja koivuisen nurkan ja kohtaa sora-alueen, jonka toisesta päästä alkaa Pihlajapenkki. Ja sorassa seisoo kallis kivi 
. Ruttojuuret peittävät vanhoja lokakaivoja. Ja takana, liiterin edessä on lasten touhupaikka, siihen ovat rakennelleet "kaupan" ja "puutarhan" (traktorinrenkaassa on orvokkia ja auringonkukkaa)
Nurmikkoalueen toisessa päässä on uusin penkki, kutsuttakoon tätä Vaahterapenkiksi, koska on muodostunut eräältä 4H-kerholaiselta 10 vuotta sitten saamani vaahterantaimen eteen ja rajaa "nurmipihan" ja "metsäisen pihan" toisistaan. Ja jonka takaosa on parhaillaan työn alla.
Vaahterapenkin parhaimmistoa, tulevia tähtiä
Juhannusruusussa nuppuja, paljon.
Ja kuolanpionissa nuppu
Muuten tämä penkki näyttää vielä aika resuiselta. Tässä kasvaa pensashanhikki, vanhoja akileijoja, suopayrttiä, tuoksukurjenpolvea?, rönsyleimua, kuolanpionit ja taustalla kaikkialta pihastani löytyviä idänvirpiangervoja ja jopa yksi herukkapensas - se nyt vain sattui tuohon tupsahtamaan...
Ja tässä tämänhetkinen leikkipaikkani. Runko kuuluu pilvikirsikalle, joka ei muistaakseni ole vielä koskaan kukkinut? Nauhuksia ja vaahtera, nuhusten takana penkki tulee jatkumaan mustaherukalle asti, jotta ruohonleikkaus helpottaisi tällä kohtaa.
Tontin takaosaa koristaa tämä suuri rakkauteni 
Mutta mistä milloinkin voi bongata nämä rakkaudet. Pihlajamäen pihapiiriin kuuluvat olennaisena osana nelijalkaiset otukset, onhan pihamme paikkakunnan suurin koiratarha - koko piha aidattu, näiden vuoksi.
Mutta näihin rakkauksiin lopetan tällä erää, hauska sattumakuva. Lasten viimeinen koulupäivä, todistukset käsissä ja mikä kuvassa viilettääkään - Konsta puutarhatossuni suussaan...
Koska aamulla onneksi satoi - ensimmäistä kertaa koko viikolla ja tarpeeseen tuli - päätin koko päivän pyhittää sisäpuuhille. Niinpä siivosin ja laitoin pyykkiä ja pihalle kerkesin oikeastaan vasta iltakävelylle. Nimittäin omasta mielestäni tämä piha on parhaimmillaan kesäiltana, jo vähän hämärässä, ja erityisesti näin nurmikonleikkauksen jälkeen, sen aika oli eilen.
Kuvaus ei vain oikein hämärällä onnistu, salaman kanssa tulee kummallisia värejä ja näyttää kuin yöllä olisi kuvattu ja ilman salamaa tulee sitten epätarkkoja kuvia. Mutta jotain kuvia laitan silti, vaikka kiusallani .
Pimeä yleiskuva syreenipenkistä. Syreeni kukkii ja tuoksuu, joka paikkaan levittelemäni virpiangervo (talon vanhaa perua ja sitkeä kuin rikkaruoho konsanaan) kukkii sekin valkoisenaan. Kuunilijat ovat nousseet jo kunnolla esiin ja odotan vain, että aikanaan suikeroalpi peittää mullan kuunlijojen edestä. Takana päivänliljoja, tarha-alpia, värililjoja, kurjenmiekkaa ja ihan takimmaisena aitaa vasten alppikärhö kapuaa risua pitkin aidalle, toinen alppikärhö jää hiukan syreenin taakse, mutta kukkii siellä ujosti piilossa. Aidan takana siivoton kuusiaidanne erottaa pihan naapurin tiestä. 
On tuossa kaikenlaista muutakin, mutta nämä em. pääosassa ja olen sekoitukseen melko tyytyväinen - tällä hetkellä...
Toisenlainen kuvakulma samaiseen penkkiin, loppuu siis talon seinustalle. Reunuksena ylijäämäharkkoja, katteena kompostia, kamalan näköistä lähikuvassa. Ja ihan pentin innoittamana laitoin muuten viime kesänä pioniunikkoa ja niin on noussut itsestään kylväytyneitä taimia tuolla pitkin poikin!
Pihlajapenkki iltahämärässä. Pihlaja ja virpiangervot antavat valkoista valoa ja väri-iloittelusta huolehtivat siperianunikot, tulikellukka, kääpiöakileija ja orvokit.
Tämä on sellainen sekalainen seurapiiri, mutta omalla tavallaan ihan hauskakin. Kaikenlaista kasvaa sikin sokin ja pitkin poikin.
Tulikellukka ja taustalla vihoviimeinen narsissi, ihana kerrottu valkoinen.
Vielä vaahterapenkin pimeä kuva - tulevat näköjään penttiin vieläkin pimeämpinä kuin koneella näkyvät. Valkoista hohtaa rönsyleimu ja toki taustalla aina jokunen virpiangervo pitää olla - joka penkissä :-)
On siinäkin penkissä paikkansa, kivat ja kiitolliset ovat minusta nämä; vanhat akileijat, pihanperältä löydetyt, sekä vaaleanpunaisena että sinisenä, isän pihasta roudattu suopayrtti (?) ja tuoksukurjenpolvi - olettaisin, koska lehdistössä voimakas tuoksu - kaikki omenapuun kainalossa, tai siis sen, mitä omenapuusta on jäljellä, kun sen kovia kokenut päärunko talvella viimein otti ja katkesi.
Vaahterapenkin punainen kohta, kivasti samansävyisiä pikkusydän ja sammalleimu, ja ruusuleimu.
