Hämärän kierroksen päätän hämärään kuvaan - joo, ja nyt vasta älysin, että voisin hiukan käsitelläkin valoisuutta hämärimmissä kuvissa...
Olopihamme kun jää yleensä aika hämärän peittoon autopihaan tulijoilta, humala kun peittää jo nyt näkymän aidan läpi aika tehokkaasti. Aidan yli kurkottavat huitulat minua aina vähän häiritsevät. Jos katkaisisin ne, kasvaisiko humala alhaalta rehevämmäksi vai kuolisiko?
Kohtalaisen työteliäs juhannus alkaa olla takanapäin, suurimpana työmaana oli - vihdoin ja viimein - upottaa maakaapeli talolta liiterille, välille tulee sähköpiste biopuhdistamolle. Tämä olikin taas sellainen pitkäksi aikaa kesken jäänyt projekti, osan ojasta kaivoin jo syksyllä ja nyt vasta sain aikaiseksi siis hoitaa homman loppuun. Aloitetaan siis päivän kuvasarja osiolla "kuva, jota en näyttäisi pihastani, viime viikolta...
Kaikkea kauhistusta, josta suurin osa on nyt onneksi raivattu pois. Mies halkoi koivupölkyt ja sain ne liiterin suojaan, piuha on upotettu ja kaivannos peitetty, lapsen rakentama lentokone kiitoratoineen siirretty muualle... Vihdoinkin.
Välillä minulle iskee epätoivo, onko mikään tässä pihapiirissä oikeasti muuttunut parempaan suuntaan? Vaikka olen kuinka kaikenlaista tekevinäni, en koskaan ole tyytyväinen. Siksi pitää kaivaa esiin vanhoja kuvia.
Pihlajapenkki on kovia kokenut, ensin kaivettiin imeytyskenttä syksyllä 2005, jolloin näytti tältä;
Arvata saattaa siis, että tuosta todellakin lähestulkoon katosi kaikki kasvava, kauhea monttu
Seuraava kevät menikin sitten siistiessä. Tämä kuva on otettu suurinpiirtein samalta paikalta kesäkuussa 2006;
Sama paikka kesäkuussa 2007
Sittenpä imeytyskenttä menikin tukkoon. Oli siis tiedossa, että taas menee penkki kaivannokseksi ja aloin jo ajatukseen tyytyneenä siirrellä kasveja tieltä pois...
Penkki siis keväällä 2008;
Selvisi kuitenkin, että tällä kertaa kaivu-urakka ei olisikaan yhtä valtava, joten osan kasveja istuttelin takaisinkin ja sitten näännyin loppusyksystä kasvun alle ja oman osansa teki toki myös jonkinlainen v..tus johtuen toimimattomasta imeytyskentästä, jatkuvasta sateesta ja tulevasta rahanmenosta. Penkki jäi enemmän tai vähemmän omilleen ja ryöhähti tälläiseen kuntoon;
Ja nyt ollaan sitten tässä tämän penkin suhteen, se on ryöhähtänyt käsiin. Apua.
Nätti kuin mikä :)))
Se historiaosuudesta tällä kertaa. Nyt mukavampiin kuviin ja kukkiin.
Kuolanpioni kukassa
Kerran aiemmin pioniotsikon alla ihmettelin näiden kuolanpionien erilaista kasvurytmiä. Olen tullut siihen tulokseen, että näiden täytyy olla eri lajikkeita tai jotain. Oikeanpuolimmainen on jo ainokaisen kukkansa kukkinut, kasvoi nopeammin keväällä ja varret ovat punertavan sävyidet. Vasemmanpuolimmainen kukkii nyt, useammalla kukalla, kituutti kasvuunlähtöään pitkään ja varret ovat vihreät. Molemmat kuolanpioneina hankittu, pionien kodista.
Akileijojen aikaa. Pihan vanhoja peruja ovat mm. nämä akileijat, joita putkahtelee milloin mistäkin. Kerään talteen penkkeihin.
Perin vaikea kuvattava tuo vanha akileija
Tämmöinenkin akileija on ilmaantunut jostain
Syreenit alkavat olla jo kukkineita, mutta syreenipuskassa kukkii tämä alkuperäisasukas, joku puolivilli ruusu
Puistosyreeni nyt vielä kukkii. Tämä oli kyllä minulle suuri pettymys, kun ei tuoksu.
Myös tämä kuusama ?? kuuluu pihan alkuperäisiin, niihin harvoihin joita pihalla kasvoi tänne muuttaessamme. Tätäkin kidutin pitkään, kun pidin väärään paikkaan asettuneena, enkä ollut vielä saanut puutarhakärpäsen puremaa. Ja nyt kun siitä tykkäisin, siihen on iskenyt jokin!? Mikä lehtiä vaivaa?
Kukat ovat kumminkin kauniit
Tässä on lapsen puutarha 
Orvokki poikineen
