Musta on ihanaa katsella niitä vähäisiä pieniä peltotilkkuja, joissa heinät on nostettu seipäille. Kiljun aina riemusta kun ajetaan sellaisen pellon ohi ja kaikki muut autossa olijat katselee että on toi kyllä yhen sortin hullu toikin
. Tulee vaan niin lapsuus ja mummola mieleen. Ja mummolan kanala. Ja se kun kukko nokkas pyllyyn. Ja ahomansikat. Siis ne ei nokanneet pyllyyn, mutta olivat hyviä. Sillon leipäkin maistui leivälle. .
Joo, mutta on heinäseipäät kauniita, varsinkin heinäseipäinä. 
Heinäseipäitten kesto perustui siihen, että ne aina käytön jälkeen koottiin ilmaviin kasoihin katokseen. Ne olivat maassa pystyssä vain kuukauden verran vuodessa. Siitä huolimatta ne eivät olleet kovinkaan pitkäikäisiä. Kannattaa varautua pettymykseen, kun niistä värkkää aidan siten, että tökkää toisen pään maakosketukseen. Käytetyissä seipäissä ovat jo valmiina lahosienten alut ja aita alkaa kaatuilla muutamassa vuodessa.
Anteeksi nyt, hyvän kanssasisaret ja -veljet, mutta minusta tuossa toisessa aiheessa olevan kuvan aita on aika aggressiivinen ja aiheuttaa lähinnä väristyksiä selkäpiissä.
Seipäinä kauneimmat, mutta käytännölliset tässä virassa.
Seipäiden katkaistut päät sitten askarreltu hoitolasten kanssa.
Voi hyvät ystävät, ei kaiken tarvitse kestää ikuisesti. Seiväs kestää sen minkä kestää ja sitten tehdään tilalle jotain muuta, ei tule ainakaan aika pitkäksi. Mitä tulee anttipan kommenttiin aitani agressiivisuudesta ja selkäpiitä karmivaksi....- on kyllä aika vahvasti sanottu. 
Mutta pääasiahan on, että itse tykkään ja olen jopa tehnyt sen ihan itse ilman opastusta.
Seuraavaksi aion tehdä jäljelle jääneistä pätkistä sadevesitynnyrin ympärille suojuksen...
Rukatunturin juurella olevassa Riipisen Riistaravintolassa heinäseipäitä on käytetty monella tavalla sisustamiseen.
Meidän pihassa tänä kesänä on seivästetty yhteen seipääseen niitettyä rikkaruohoa. Kyllä se yhden seipään tekeminen ihan hauskaa on, mutta voin kertoa että heinän seivästys ihan työmielessä on melko syvältä. Vielä syvempää on joutua latoon järjestämään irtoheinää kun se on kuivaksi saatu ja suojaan laitetaan. Tämän vuoksi niin vähän niitä heinäseipäitä oikeasti näkee : )
Meilläkin on niitä heinäseipäitä muutama sata, ja niistä on tehty hevosenaitapaaluja, sillä lehmänaitapaalut olivat aivan liian matalia hevosten tarpeisiin. Köynnösportin, riippumallisen pensaan ja vattujen tukena meillä käytetään niitä myös.
Ajattelin säästää aitanvintillä parikymmentä heinäseivästä museomielessä. Muut eikun käyttöön vaan. Väliaikaista kaikki on vaan...
..näin on, väliaikaista kaikki on vaan. Ja hyvä linkkin, Kaisaliisa! Tahtoo tuollaisen seiväslyhdyn, jossa on ilmeisesti riisipaperia tms. Sitähän voisi soveltaa ulos...
Mua kyllä rupes naurattamaan tuo anttipan ajatus aidan agressiivisuudesta. Ei millään pahalla anttipa, mulla on omanlaiseni huumorintaju. Siitä tuli vaan elävästi mieleen kun lapsena tehtiin sellaista muka psykologista testiä jossa piti piirtää mökki ja sen pihalle puu/puita. Jos piirsit kuvaan kuusipuun oli elämässäsi ristiriitoja. Jos mökin ovi oli kiinni eikä piipusta noussut savua oli pidättäytynyt ja sulkeutunut ihminen.
Mulla on pihassa viisi heinäseivästä köynnöstukina. Pätkän aitaakin huolisin jos johonkin sopisi. Viime kesänä oli niinikään auringonkukilla seipäät tukena.
Meillä on kans navetanvintillä parinsadan kieppeil noita heinäseipäitä, mä en saa niihin koskea, koska mieheni tekee ensin täydellisen peruskorjauksen puuvajaan, sitten päätaloa jatketaan salin verran, sitten vilja-aitta (hirret on suojan alla numeroituna, purettu ja tuotu Taivassalosta viime syksynä) ja sitten se korjaa ulko-hirsi-saunan ja sitten jos ylimääräistä aikaa jää se keksii näille heinäseipäille kuulemme jotakin, näin se pohtii ideoita. Me ollaan sit iältään noin 150 vuotiaita suurinpiirtein (=mun laskuopin mukaan) ,mutta mikä kiire valmiis muailmas, toivotaan, että jaksetaan ja terveyttä piisaa, ainakin on suunnitelmat, eikä aika tule pitkäksi hip, hei!
Olen laittanut heinäseipäistä tuet pajusta tekemälleni korille. Kestää minkä aikaa kestää. Eihän korikaan ikuisuuksia kestä.
peukaloinen, 
on kaunis heinäseipäät-pajukori .
Peukaloisella on upea kukkakori-heinäseiväs-asetelma! Ja noin päin nuo seipäät laitettuna on tosiaankin hieno idea. Köynnökset kruunaavat komistuksen.
valmis kuva aidastani, vai olisiko se paremminkin sermi. Se vaati hikeä ja verta. Puu oli kovaakin kovempaa sahattaessa, siitä todistaa kolme laastaria sormessani. Rautakangella iskemisestä tuli kädet niin kipeiksi, että kirjoittaminenkin tuottaa pientä tuskaa. (Vanhaksi ei ole tuleminen.) Mutta kannatti, sillä itse olen älyttömän tyytyväinen.
Pitää hankkia muutama lyhty lisää, ja tuohon oikealla olevaan oksanvänkyrään aion istuttaa jonkun kärhön, mutta vasta ensi keväänä. Nyt siirsin siihen krassin toisesta paikasta, joten antaas kattoo, toipuuko se siirrosta. Jouduin siirtämään toisena olevan kärhönkin noin neljäkymmentä senttiä taaksepäin, ja sen oli juuret jo syvällä maassa. Oli hankala tuupata koko hökötystä, ja kärhön kukatkin on nyt nurinpäin seipäässä.
Nyt en vähään aikaan tee yhtikäs mitään, muutakuin menen auttamaan ensi viikonloppuna ystävätärtäni kivikon tekemisessä.
Tässä kuva vähän kauempaa. 
Vielä yksi kuvakulma, sitten en enää kiusaa teitä:
Kaunis markki memulilla 
Memuli, kyllä kannatti, seipäät on oikein edustavan näköisiä ja kärhöjenkin siirto onnistui hyvin. Siitä tulee upea kärhöseinä. Hieno piha kertakaikkiaan siisti.
Kiitos kiitos.
Ensivisiitilläni nemesian puutarhassa, totesin, että eihän omasssa pihassani ole m i t ä ä n! Niin pal hianoi kasvei ja kukei siäl oli, ja näin untakin jo siitä köynnöskaarestasi..
Ihan älyttömän upea piha sinulla memuli. Juuri tuo kaiken siisteys viehättää kovasti minua. Upea kärhöseinämä myös. Kiitos kuvista!
Memuli varsinkin tuo viimeeksi ottamasi kuva piha ja tämä heinäseiväsaita
upeaa ja niin kaunista.
Tämä on tosi Onnistunut saat olla enemmän kuin tyytyväinen!
SILMÄT LEPÄÄ MEMULIN PIHALLA.
Kiitos kauniista kuvista, joita saamme ihailla näin!