Herukka, Viinimarjapensaat, RUNGOLLISET

Oletteko kasvattaneet rungollisia marjapensaita, marjapuita? Mitkä lajit sopisivat tähän tarkoitukseen parhaiten?

Minä olen ostanut valmiin sellaisen, punainen hollantilainen(punaviinimarja).Eli ainakin tuo lajike käy hyvin!

Punaista hollantilaista minullakin runkopuuversiona kasvamassa - tosi kaunis kun herukkatertut koristavat - kunnes räksät hoksaavat ja pistävät poskeensa. Tiedä sitten olisiko vihteällä verkolla suojatusta mitään ilon, marjojen kauneuden vuoksi minä terassin reunassa kasvattelen. Menee leaseng kissan hankinnaksi?

Juuri lintuja ajatellen pohdinkin, että soveltuisiko joku muukin marjalaji runkopuuksi, esim. viherherukka tai karviainen. Olisi kiva nauttia itsekin sadosta. Kirsikoista en ehdi saamaan koskaan mitään kun linnut vievät kaiken.

viherherukka saattaisi ollakin hyvä, linnut eivät löydä vihreitä marjoja, mökillä on viherherukkaa ja mustatkin saavat iolla rauhassa. koristearonia on ehkä vähän suttuinen juttu. (leasing kissaaoho punaherukoille suojaksi mietin mutta tuli typo)

Karviaisesta voi kasvattaa rungollisen. Esitetty mm kirjassa ''Kotipuutarhan työt'' sivu 312.

Habakuk, kiitti tiedosta ja kirjallisuusvinkistä! 

Kirjaa voi olla vaikea löytää. Periaatteessa sidotaan vain yksi oksa vahvaan tolppaan kiinni ja poistetaan muut oksat sekä sivuhaarat rungon alueelta. Halutulla korkeudella annetaan sitten haarautua.

Olen varttanut pihlajaan monenlaista. Nyt on kasvamassa kultaherukan pikkutaimia rungolliseksi ja aion varttaa niihin mustaherukkaa kun runko on riittävän korkea.

Voiko vanhastakin punaviinimarjapuskasta tehdä puun, eli leikata pois kaikki oksat paitsi yhden, minkä sitten jättää rungoksi? Vai suuttuuko puska tosi pahasti... Räkätit saavat puolestani viedäkin osan marjoista kun ei noita kaikkia kuitenkaan ehdi käyttää....

En ihan yksirunkoista siemenestä kasvattamastani saanut ja aijoinkin vain muutama haaraista. Olisko siinä nyt neljä haaraa, aina kun leikkaan jonkun pois se puskee uutta versoa jostain päin. Niin rajusti en uskaltanut että vain yhden rungon olisin jättänyt, pelkäsin kuolevan.

Viimekesänä siinä oli ensimmäinen runsaampi sato.

Meillä oli muutamia vuosia sitten kitulias punainen viinimarja. Siitä jätin suorimman pystyn oksan ja leikoin kaiken muun pois. Siinä leikatessa huomasin, että sen juurella oli valtava kusiaisasutus. Nyt mulla on metrinen "puu", jossa on 5-6 15-20cm oksaa ylhäällä. Juuresta yrittää työntää aina uutta, jonka kylmän viileästi leikon pois. Tulee siihen marjojakin näytiksi, jolloin se on ihan soma.

Karviainen, musta viinimarja ja punainen viinimarja juurtuvat tosi helposti, joten erilaisia kasvatuskokeiluja voi tehdä helposti tai vanhan pensaan siirtämisen sijasta kasvattaa uuden, erityisesti jos arvelee sillä nuorentavansa pensaan. Hyvässä paikassa hyvällä hoidolla juurrutettu verso kasvaa nopeasti marjoja tuottavaksi.

Kuinka helposti ne juurtuu? Laitoin viikonloppuna muutaman mustaviinimarjapensaan leikatun oksan kukkaruukkuun köynnöstueksi. Ne olivat jo viikon-pari olleet irtonaisena. Eihän ne vaan enää juurru, eihän?

Veikkaan että juurtuu kyllä, kompostin pohjalle laittamani oksat ovat kömpineet elävien kirjoihin. Kokeilepa minun pajutukikeppi niksiä; pyöräytä tukikeppejä joka kerta kun kastelet, jos juuria tulee ne hiertyvät irtipoikki.

Varmin tapa juurruttaa on ollut kokemusteni mukaan taivukkaiden juurruttaminen. Pistokkaat saattavat mädäntyä ja ovat ''kronkelimpia'' olosuhteisiin nähden. Pistokkailla saadaan kyllä aikaan massalisäystä , jos sen taidon taitaa. Kotipuutarhassa riittää myös taivukaslisäys. Leikellessäni mustaviinimarja- ja karviaispensaitani, voin taas havaita oksien kärkien kehitelleen juuria, kun olivat päässeet maahan asti taipumaan ja jääneet katemateriaalin alle. Punaiset viinimarjat ovat pystykasvuisempia ja siten ''spontaaneja'' taivukkaita syntyy niillä vähemmän.

Kodin kasvitarha -kirja esitti yhtenä kasviaisen taivukaslisäystapana sitä, että keväällä ennen silmujen puhkeamista kiinnitetään matalalla oleva oksa haaratikuilla maahan. Kun silmuista alkaa kasvaa pystysuoria versoja, aletaan lisätä maata kasvun mukaan. Kun uudet versot ovat kehitelleet juuria, ne irroitetaan ja istutetaan erikseen, viimeistään syksyllä.

Richard Bird’n ruotsinkielisessä kirjassa ‘Beskärning’ on erilaisia varsin mielenkiintoisilta vaikuttavia leikkausohjeita punaherukoille, karviaisille ym. Itse aion muuttaa omat puna- ja valkoherukkani sekä karviaiseni malliin ‘enkel kordong’, eli yksirunkoiseen pylväsmäiseen muotoon. Saa nähdä soveltuvatko Englannin menetelmät Suomen oloihin.

Jotain kuvitettua ulkomaanohjetta leikkaamiseen on osoitteessa thevegeplot.com/softfruit.html

Meillä on pihassa vanha mustaherukkapensas. Onnistuisikohan siitä leikellä sellaisen pikkupuun? En oikein tiedä kannattaako tuo pensas hävittää kokonaan vai saisiko siitä vielä leikkelemällä hyvän.