Rakensimme talomme hiekkamaahan, ikäänkuin "harjulle". Nyt kun pihanrakennus alkaa niin tulikin pulma eteen. Yksi sanoo että savea hiekan ja mullan väliin toinen sanoo että jonkunlainen kuorikate sopii siihen myös ja kolmas sanoo eteei siihen mitään tarvitse...
Kertokaa kokemuksia, mikä osoittautunut hyväksi/huonoksi valinnaksi..?
Alkuperäinen kirjoittaja: luonnonmukainenpiha
Tarkoitatko maanparannukseen hiekasta muhevaksi kasvualustaksi vai kasvualustan kosteudenpidätykseen (“savea hiekan ja mullan väliin” tai kuorikekate) ?
Tarkoitan nimenomaan kasvualustan kosteudenpidätykseen, muhevaa multaa tulee sitten 20 cm kerros.
Soraharjulla 17 vuotta puutarhuroineena kerron tässä faktan: kaikki multa jota niihin penkkeihisi laitat, "valuu" alas sinne soraan. Joka vuosi huomaat lisääväsi multaa ellei siellä penkin pohjukoilla tosiaan ole jokin "valuntaeste". Minä lisäilin tyynesti tai vähemmän tyynesti, lisäilin kuitenkin, kun en jaksanut alkaa alusta niiden penkkien kaivua.
JOS olisin tehnyt fiksusti, olisin mättänyt savea sinne pohjalle. Ja sekoittanut vielä savea siihen penkin varsinaiseen multaankin, hiekkaakin joukkoon olisi saanut joutua. Ehkä ihan sen pinnan, eli mainitsemasi 20 cm olisin laittanut sellaisenaan.
Tämä nyt kertomuksena mitä sille omalle soraharjutontilleni olisin tehnyt jos olisin tehnyt
Tontit tietty on yksilöitä nekin, ja tosiaan tässä ajattelin vain sitä entistä omaani.
laittakaa juurimatto.se estää samalla puunjuurien ja muiden juurien avulla leviävien rikkakasvuston tunkeutumisen penkkiin.itse taistelen saven kanssa ja kadehdin hiekkamaiden omistajia???
Mitenkähän sanomalehti?
Kiireisenä äiti-työläisenä pääsen harvakseltaan katsomaan viestejä joten hitaanlaista tämä minun kanssa " keskustelu"…
Täytyykin ottaa selvää siitä juurimatosta, ihan uusi juttu mulle. Josko siitä olisi apua. Sanomalehteä olen joskus kokeillut, hyvin toimi sekin. Ja sitä savea pitäisi tosiaan alkaa kyselemään, sitä tuntuu moni suosittelevan, ilmeisesti pieni kerros riittää, eikös…?
Ja sen verran vielä kuvausta paikasta, että maa on tyystin vain ja ainoastaan hiekkaa ja pohjavesialuetta, joten nurmikon määräksi sallitaan noin 1/3 rakentamattomasta alasta. Sekin osaltaan lisää pulmia tietyissä kohdissa, kuten rakennusten takana. Siellä tulee olemaan käyttämätöntä aluetta, mutta jossa hiekka pitäisi saada ikäänkuin piiloon (lapset ja koira kun löytää tiensä pienenkin hiekka-alueen luo) Siihenkin pulmaan otan mielelläni vastaan kokemuksia/neuvoja. Muutoin ympärillä on kaunista mäntymetsää, mutta rakennuksen tieltä hävisi paljon ihanaa kangasmetsän kasvustoa… Sammalta kun siihen saisi, vaan kasvattaminen taitaa olla työlästä.
Ja iesteri; edellinen pihamme oli savimaalla. Muistan yhden kauniin kuivan kesän, kun päätimme istuttaa kääpiövuorimäntyjä! Hakkasin talikolla kuoppaa pala palalta, huh. Nyt hiekkamaalla mietin, kun edes pikkasen sitä savea saisin. Että onkohan sellaista sopivaa maata olemassakaan…??
Ai teillä on tuollainen nurmikon enimmäismäärä ilmoitettu! Meillä ei ole vastaavalla paikalla mitään erityisohjeita.
Meidän pihalle on nurmikkoalueille aikoinaan ajettu savea aika paksu kerros hiekan päälle ennen mullan levitystä. Vastaavissa paikoissa osa rakentajista on taas ajattanut paksun kerroksen turvevoittoista multaa ja senkin kanssa menestyneet, mutta sekä savi- että turvevoittoinen multa ovat vaikeita pitkillä helteillä, kun alla oleva hiekkakin menee aivan kuivaksi.
Minusta kaikkein parasta olisi sekoittaa savivoittoinen maa ensin olevan hiekan kanssa ja sitten siihen päälle parempaa multaa.
Laatoitus ja lautakate ovat helppoja tehdä hiekkamaalla, kun mitään pohjatöitä ei tarvita - vain tasaus laudalla. Nurmikko kannattaakin korvata mahdollisimman usein jollain kovalla pinnalla.
Iso kuorma hevosen palanutta lantaa… sitä saa ihan hakemisen vaivallakin. Joka vuosi lisätään sitä hiekkamaahan, kyllä se maan laatu siitä lähtee muhevoitumaan.
Niin, eikös tämä gurumme Alan neuvoi samaa? Eloperäistä lisätään elottomaan?
Muuten kyllä jotenkin maalaisjärkeeni vetoaa tuo saven levitys alle ikäänkuin pidäkkeeksi ettei multa tihku hiekan läpi jonnekkin syvälle.
Te asustelette sitten hiekkamaassa myös 
Juurimattoa en ole vielä käyttänyt vaan laittelin suodatinkangasta kun koivutkin kaadettiin pois häiriköimästä. Meillä on sitä varastossa aikalailla, en tiedä olisiko edullisempaa kuin juurimatto varsinkin jos sitä tarvitsee paljon. Tuolla kuvagallerian puolella juuri kyselin vinkkejä paahteisen paikan rinteeseen mikä on tosiaan pelkkää hiekkaa. Istuttelen sinne tuiviota useamman neliön alalle ja tietysti mätän suodatinkangasta ja multaa kavualustaksi. Mitenkäs sulle sopisi sinne havut, seppelvarpu taikka lamohietakirsikka? Ketoneilikka, kangasajuruoho ym. taitavat tulla toimeen aika vähässä mullassa ja kuivassa.
luonnonmukainenpiha,minusta kanssa tuntuu,että aina löytyy valittamista,pitäisi opetella olemaan tyytyväinen niihin oleviin olosuhteisiin!
Ja kotvasen taas kesti, vuorotyöläinenkin kun olen ja viikonloppu meni töissä. Niin, siis että hevosen lantaa… Nyt seuraa sitten tooosi tyhmä kysymys: Siis ihanko lanta vaan leväytetään siihen nurmelle ja toivotaan ettei kukaan tuo sitä kengissään sisälle, heh…? Siis oikeasti, kuinka noin niinku käytännössä tapahtuu? Kuulostaa nimittäin varteenotettavalta vinkiltä, kiitoksia siitä.
Kaivurikuskimme kävi tänään, viikon päästä alkais pihatyöt, jee!! Sanoi että saattais saada hankittua ihan kunnon “syväsavea”, ilman mitään kasvustoa joka meidät yllättäis jonkun ajan kuluttua nousemalla iloisesti nurmen seasta… Eli päädyimme levittämään savikerroksen hiekan ja mullan väliin.
Vähän viiveellä tajusin nuo kaksi viimeistä viestiä… Hyvä idea istuttaa rinteeseen havuja. Meillä kans kun on pieni, loiva mutta pitkähkö etelärinne. Jollain pitäis se rinne “sitoa”, nurmea meiluummin istuttaisin siihen jotain. Rinne kun laskee pihasta poispäin, niin siihen ei kannata mitään kovin matalaa tai esim. kukkapenkkiä laittaa kun siitä ilosta pääsisi nauttimaan vain naapurit. Havuista olis silmäniloa myös itselle.
Se palanut (=maatunut, ei tuore) hevosenlanta sekoitetaan maahan. Siihen kohti mihin tulee nurmikko, hevosenlanta sekoitetaan maahan mullan joukkoon ennen nurmikon kylvöä. Kukkapenkkeihin hevosenlantaa voi lisätä vuosittain kukkien juurille. Samoin pensaille. Hevosenlantaa saa monesti ilmaiseksi tai edullisesti, ja se sekä lannoittaa että on hyvää maanparannusainetta. Ja multaa ei tarvita sitten niin paljoa. Jos lähistöllä on ravi- tai ratsutalleja, kannattaa soitella ja kysyä.
Lainasin eilen kirjastosta Tammen suuren puutarhakirjan - osa 3- ja siitä lueskelin illankähmässä oikein antaumuksella kohtia pihapuiston hoito ja sun muuta. Yllätyin oikein isosti, kun kirjassa sanottiin, että vaahteran ja tammen lehdet tuottavat hapanta lehtikariketta! Minä olen touhunnut vaahteranlehtiä esim. viime syksynä silppuamalla kasvimaan multaa parantamaan, tehnyt isoja lehtikomposteja, missä suurena enemmistönä on ollut vaahteraa ja käyttänyt lehtiä myös jatkuvasti katteena perennapenkeissä.
Eli neulasmassan lisäkkeeksi kun vaahteraa laittaa saa taatusti hapanta tuotetta! (Vaikka se ei ole ollut tarkoitus)
No. Kirjassa myös selostettiin viisaita siitä, mitä kangasmetsässä suurten männynrunkojen keskellä asuja voisi tehdä. Neuvottiin myös ymmärrettävästi maisemapuiden huomioon ottoa ja niiden esiin nostoa liian tiheän puuston keskeltä. Oli mm. hyvä neuvo koivuista. Kaada niin monta koivua, ettei uni meinaa silmään illalla tulla ja kaada aamulla muutama lisää. Se neuvo pitää ainakin paikkansa: meillä kaadettiin joku aika sitten pihan reunalta yksitoista koivua, jolloin esiin pääsi kaksi kaunista, suurta riippakoivua, eikä ohikulkija edes huomannut, että puita on häipynyt!
Pihlajaa alipuustoksi siinä suositeltiin suurten mäntyjen joukkoon sopivassa määrin ja myös hienosti neuvottiin, miten oksia säilyisi mahdollisimman alas saakka suurissa männyissä. Tuo pihlajasuositus oli mannaa minun korvilleni (tai toiveilleni), koska niissä kahdessa saavissa ja yhdessä tynnyrissä seisoo yhä pihlajia odottamassa hyvää urakehitystä. Kirjassa lueteltiin myös joitakin hyviä pensaita mäntykankaalle, mutten muista niitä tässä kaikkia ulkoa
.
Suosittelen teille muille mäntypihan puutarhureille tuon opuksen tekstiä siitä alusta ennen kasvikohtaisia esittelyjä.
Myös hernepensaiden kohdalta sain ansiokasta lisätietoa ja uskonvahvistusta samasta painavasta tiiliskivestä. Pyrin itse saamaan aikaan hernepuita, en leikattua herneaitaa - toiveenani on jopa itse kasvattaa riippahernepuita ammattitaitoisen puutarhamyyjän (Suonenjoki: Iisvedentien varren perimmäinen myymälä) neuvojen ja kirjavahvistuksen avulla.
Jos siis hiekkamaalla halutaan kehittää olosuhteita mahdollisimman luonnollisesti ja luonnonmukaisesti, kannattaisi puustona käyttää mieluiten vain muutamaa koivua, eniten pihlajaa ja harmaaleppää (jonka sanotaan pärjäävän kuivillakin paikoilla kohtuullisesti). Tuomihan menestyy ainakin minun paikassani myös mainiosti - samoin kriikuna, kirsikka ja omenapuu. Hyviä pärjääjiä ovat hernepensaat, pensasruusut ja enemmistö perennoista, jotka eivät tarvitse välttämättä "tuoretta maata".
Parempaakaan palstaa en asialleni löytänyt, joten valvojat siirtäköön, jos ihan pieleen meni
Täällä olis kohtuumatkan päässä myytävänä seulottua peltomultaa 9 e/kuutio, kotiinkuljetus lisää pikkasen hintaa.
Onko teidän mielestänne halpaa vai kallista? Mulla kun ei ole mitään vertailukohtaa, paitsi kaupan säkkimullat.
Vapon kompostilannoitettu maksaa tuplasti tuon itse noudettuna. Kuorman jos tilaa niin rahti taas tuplaa sen riippuen vähän matkan pituudesta. Mutta kuis peltomulta ihte, monet sanoo että on melkoinen siemenpankki olemassaan, minulla tuossa vapon tavarassa ei ole ollut valmista rikkakasvustoa (paitsi silloin kerran mutta se korvattiin).
Mutta vapoon verrattuna siis edullista, pääsetkö itse katsomaan, ettei sieltä tule sitten mitään saviylläriä tms?
Myyjä vakuutti puhelimessa, että ei ole savipitoista (vaikka pientä savisuutta en pahakseni panisikaan; paranisi meidän hiekkamaan kosteudenpidätyskyky. Ja sanoi, että seulottu on, mutta siemenrikoillehan ei voi mitään. Sama ongelma olisi omankin "multa"kasan kanssa. Sitaatit siksi kun se oma multa on melkein pelkkää hiekkaa.
Kysy nyt vielä, paljonko on se “vähän” rahtia, on niin suhteellinen käsite 