Illalla sen näkee, miten on hiirulainen osunut meidän isännän mökille levittelemiin loukkuihin. Kyllä ne minustakin saavat olla ja oleilla jossakin muualla kuin meidän tuvassa mökillä! Edelleenkin olen nyreissäni myöskin sen siemeninnosta… saapas nähdä, kelpasivatko nyt nuo “myrkkypillerit”. Ihan tahallani jätin tällä kertaa kuivumaan sellaisen viuhkamaisen marjakuusen marjoja. Punaisia ovat ja herkullisen näköisiä, mutta ah!! niin myrkyllisiä. Enhän minä syömään niitä kehota, mutta omapa on tyhmyytensä, jos niihin sortuvat.
Euffis, jospa kävisi tuuri ja löytäisit siemunat vielä! Meidän peltohiiroset keräävät innolla varastoja auringonkukansiemenistä ullakolle. Mukuloiden luistimet (!) ovat erityisen suosittu jemmapaikka! :o Joka syksy kun aletaan sovitella monoja ja luistimia, vähintään yhdestä luistimesta on löytynyt siemenkätkö.
No kun ei luontoni anna periksi edes etanan tappamista kukkapenkistä -saati että jonkun isomman ja söpömmän!
Niinhän se vaan menee, että aina muutaman vuoden välein on myyriä ja hiiriä valtavasti ja sitten taas vähenee ja sitten taas lisääntyy…jne. Monien lajien kohdalla sama juttu -ja nythän sitten suuret myyräkännat antavat tilaisuuden pöllöille suureen lisääntymiseen, joka johtaa pöllönpoikasten kasvaessa suureen myyrien kuolemiseen niiden kynsissä. Ja sitten taas myyrät ja hiiret vähenevät ja pöllöt jäävät näkemään nälkää…
Euffis, jospa kävis niin, että ne hiiret siemenet syötyään kakkisivat sun kukkapenkkiin, ja siellä seassa olisi muutama itävä siemen ;=D
Hih, lannoitepaketissa niin kuin lintujen kakkimat marjojen siemenet… 
Luin juuri loppuun kirjan ‘Luomupuutarhanhoito’ (kirjoittanut Marie-Luise Kreuter) ja oli kyllä kirja minun makuuni. Siinä annettiin kirvojenkin olla rauhassa ja odoteltiin niiden tuholaisia tulevaksi (odoteltiin tietysti kohtuudella, sitten otettiin luomukarkoitteet käyttöön). Niinhän sen pitäisi mennä puutarhassa, ettei myrkkyjä joutuisi kovin käyttämään, vaan ‘tuhohyönteisen’ luonnollinen vihollinen saapuu kun näkee ruokapöydän olevan katettu. -ja kaikki sujuu kuin tanssi vaan… 
Tämä oli tietysti ohi aiheen…Mutta tietysti jonkinlainen hiirikanta meidänkin pihalla saattaisi mahdollistaa vaikkapa joskus jonkun pöllön pyrähdyksen pihallamme -ja kukapa sellaista ei haluaisi kokea?
Olisipa oma pöllö kotieläimenä :))
Älä muuta sano! Täällä maalla yritetään laittaa sopivankokoisia pönttöjä pöllöjä varten, muttei se aina auta. Kissat ja shibat on parhaita hiirenpyytäjiä loukun ohella.
Minä ymmärtämätön moukka haukuin sitä hiirulaista joka oli mun hyasinttikippoon oikein eväiden kanssa muuttanut! Luin alan kirjallisuutta ja siinä kerrottiin että hyasintteja nimen omaan lisätään niin että sipulin kylkeen kaivetaan pikku monttuja. Sit sipulit pitäs panna lämpimää ja kun kellari on kylmä ni hiiri polo tietty ois ite asettunu siihen ruukkuun niitä lämmittämään. Niihin onkaloihin pitäs sit aina kasvaa uus sipuli. Jopa 80 uutta sipulia voi kuulemma yhdestä saada sillä metodilla. Jos en ois häätäny hiirtä niin kuinkahan monta pientä hyasintin sipua oisin saanu?
Puutarhurin apulaiset löytyvät joskus yllättäviltä suunnilta
Ihanan hauska tuo tipilinnun kirjoitus, saisi hyvän sadun siitä kuinka hiiri lämmittää kylmässä kellarissa omalla ruumiinlämmöllään hyasintin sipulia saadakseen sen lisäääntymään, kun niin paljon tykkää keväisistä hyasinteistä :)))
No, eivät tainne ne hiirulaiset enää levitellä meidän maalla sen enempää Codonopsista kuin muutakaan: hiirenloukkuun päättyi ainakin yhden pariskunnan taival viime viikon aikana - ja siellä ne loukut vartioivat tätäkin arkiviikkoa…;))
Kissa-neito kyllä katseli vähän kummissaan, kun maalle mentyämme lähti tallustelemaan kopastaan kohti keittiötä ja melkein “kompastui” loukkuun saaliineen. Ilme oli todellakin: Mitäs tää täällä tekee? Emmää ainaskaan oo enää tuonu iskän torujen jälkeem yhtään hiirtä sisälle! En oo!!!
Ja parasta on että komeat keltaiset piipat on jo hyasinteissa “pikku maistelusta” huolimatta. Homettakaan ei oo kun laitoin hiekkaa ruukun pinnalle. Mitähän hiiri seuraavaksi tekee? Istuttaa perunat?
Tipilintu, ootellaan ja kattellaan… eiköhän se selviä? Jos vaikka huolehtisivat talvehtijoiden kastelustakin ohi kipitellessään.
Se ois ihanaa! Ei tarvis huolehtia gladiolusten sipulien nahistumisesta… Ja toisaalta niiden kastelutyylin tuntien ensi vuoden lannoitteetkin os ruukussa valmiina
Hiiret auttavat myös syömällä hyönteisiä ja muita selkärangattomia, varmaan etanatkin ovat ruokalistalla (siis kesäaikaan toki) -on niistä siis hyötyä näinkin 
Mitäköhän meidän hiirille on tapahtunut? Eikös tämän vuoden pitänyt olla ennätyksellinen myyrä- ja hiirivuosi. Meillä on monen vuoden ajan joka syksy alkanut kuulua hiirenlaukkaa ja kaikenlaista ripellystä tuolla talon välikatossa viimeistään loka-marraskuulla. Nyt välikatossa on ollut täysin hiljaista. Yhtään ripinää ei toistaiseksi ole kuulunut eikä pihasaunamökkiin laitettuihin hiiripyydyksiinkään ole yhtään hiirtä sitten viime kevään tarttunut. Kevätsiivouksissa havatuista hiirenkakka määristä päätellen tuo meidän talvisin tyhjillään oleva pihamökki on ollut tämän tontin (ehkä jopa koko korttelin) hiirien kokoontumispaikka ja valtakunta. Viimeinen hiirihavainto pihalta saatiin syyskuun lopulla... - Ei niin, että noita hiiriä niin kamalasti ikävöisin mutta vähän ihmetyttää, minne hiiret ovat voineet kadota.
Oletko katsonut astianpesukoneen alta?
Kassikäpp --- en vielä, mutta ehkä huomenna, kunhan kerään hieman rohkeutta...